Herran töitä tekemään

Helsingintien puhe 7.1.2017: Herran töitä tekemään

Olemme varmasti kaikki tavanneet uskovia jotka ovat innokkaina lähdössä tekemään ”Herran töitä” tai jotka jopa kehottavat muitakin lähtemään näitä ”Herran töitä” tekemään. Käyn tässä puheessani läpi sanan paikkoja joiden avulla itse kukin voimme pohtia että mitä ne Raamatun mukaiset ”Herran työt” oikein ovat ja toisaalta mitä ne eivät ole. On tärkeää erottaa ihmisen osuus ja Jumalan osuus toisistaan. Tämä puhe on tavallaan lisäsuolalla höystetty johtopäätös kahdesta edellisestä puheestani: Korvasyyhyyn ja Etten minä ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Hyvin selkeä kuva päivän teemasta löytyy Pietarin toisesta kirjeestä:

Toinen Pietarin kirje 1:

3. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
4. joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Voidaan siis helposti huomata että se mitä Jumala mm. Hoosean kautta (Hoos 6:6) ilmoitti Israelille jo vanhan liiton aikana, on yhä voimissaan uuden liiton aikana myös meille pakanuudesta uskoon tulleille: Jumala haluaa yhä että me harrastamme laupeutta ja että opettelemme tuntemaan Jumalaa itseään (ja tietysti tähän kuuluu myös Jumalan tahdon ymmärräminen)!

Paavali opetti että ihmisen omat järkeilyt voivat johtaa hänet väärille poluille:

Toinen kirje korinttolaisille 10:

5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
6. ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.

Sanomattakin on selvää että tilanne muuttuu katastrofaaliseksi jos itseensä, tuntemuksiinsa ja/tai järkeilyynsä sokeasti luottava ihminen päättelee Raamatusta jotain jonka perusteella hän eksyy ja pahimmassa tapauksessa onnistuu johdattamaan muitakin harhapoluille.

Varoittaahan Jumala sanassaan ettemme saa liiaksi luottaa edes itseemme:

San 28:26. Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.

Sananl. 3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Sananl. 3:7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
1. Kor. 3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa;

Vastikään lukemassani lehtiartikkelissa eräs professori piti epätodennäköisenä sitä että Daavid olisi todellisuudessa ollut alkujaan vain paimen koska tämän professorin mielestä ei ole uskottavaa että pelkkä paimen olisi voinut ruveta menestyksekkääksi sotapäälliköksi. (En valitettavasti löytänyt sitä artikkelia tähän linkiksi). Tämän professorin järkeily on mainio esimerkki ihmisviisaudesta ja sen onnettomuudesta Jumalan tuntemisen rinnalla. Yhtälailla voisimme järkeillä ettei Saul olisi voinut ruveta Israelin menestyksekkääksi kuninkaaksi ellei hänellä vähintään olisi ollut taustalla hovin korkean virkamiehen kokemusta (Saulhan oli kuninkuutensa aluksi Jumalan suosiossa, ennen lankeamistaan. Eikä Saulin epäonnistuminen kuninkaana johtunut hallintotaidon puutteesta vaan siitä ettei hän noudattanut tarkalleen Jumalan ohjeita (1. Sam 15:22-23)). Samalla järkeilyllä voimme heittää Raamatusta kaiken yliluonnollisen roskiin sillä voimme todeta että järjen päätelmien mukaan maailmahan on syntynyt todennäköisesti itsekseen alkuräjähdyksestä eikä sitä ole kukaan voinut luoda. Toisaalta ihmisten viisaus johtaa meidät siihen päätelmään ettei tyhjästä voi mitään itsekseen syntyä. Siis jos ihmisviisauden turvin yritämme selittää mikä Raamatussa on uskottavaa ja mikä ei, olemme kehällä joka ei johda mihinkään koska joudumme aina palaamaan siihen tosiasiaan ettei ihmisviisauden mukaan meitä pitäisi todennäköisesti olla edes olemassa!

Eräs Esa Juutilainen kertoi eräässä internetvideossa miten Jumala oli antanut hänelle ammattiin vaadittavat kädentaidot ilman että hän koskaan itse opetteli näitä taitoja. Olipa joku kokeneempi luullut että Esa olisi kokenut ammattilainen työn jäljen perusteella vaikka hän oli inhimillisesti katsottuna aivan noviisi! Kun Jumala jollakin taidolla ihmistä siunaa, siihen ei tarvita silloin inhimillistä opettelua tai kirjanoppineisuutta. Samoin Daavidin taidollinen sotapäällikkyys tai vaikkapa Salomon vertaansa vailla oleva viisaus eivät kaipaa lainkaan inhimillistä teoretisointia vaan meidän täytyy hyväksyä eli uskoa se että Jumalalla on valta saada halutessaan vaikkapa aasi puhumaan (4. Moos 22:28-32). Esim. tällaisten asioiden käsittäminen on sitä Jumalan tuntemista jota hän meiltä odottaa.

Meille uskoville jotka otamme Raamatun vastaan Jumalan sanana, on edelleen vaarana ryhtyä luottamaan itseemme ja omiin tuntemuksiimme liiaksi. Me emme tule immuuneiksi tälle vaaralle vaikka olisimme olleet 50 vuotta uskossa ja vaikka olisimme miten saaneet olla Herran palveluksessa! Juuri kokeneelle uskovallehan on luultavasti suurin kiusaus alkaa liiaksi luottamaan omaan itseensä. Jos lähdemme nostamaan itsemme tällaiselle jalustalle, olemme jo langenneet ylpeyden syntiin ja tulleet sokeiksi omalle tilanteellemme.

Eräs vaara piilee siinäkin jos ryhdymme luokittelemaan lähimmäisiämme niihin joiden kautta Jumala voisi meille puhua ja niihin joiden kautta Hän ei voisi meille puhua (esim. heidän psyykkisten ongelmiensa takia) (5. Moos 10:17). Jumalahan voi puhua vaikka aasin kautta joten ei ole meidän asiamme ryhtyä näin mustavalkoisesti luokittelemaan ihmisiä. Toisaalta saatamme ottaa ”luottomieheltä/naiselta” pureskelematta vastaan asioita vain sen perusteella että me arvostamme häntä. Emme saa sokeasti ottaa vastaan mitään keneltäkään uskovalta (emme edes parhaalta ystävältämme tai lähisukulaiseltamme) vaan kaikki hengelliset asiat täytyy koetella hengellisesti Jumalan sanan valossa ja rukouksella.

Jumala sanassaan vastustaa vain järkeilyä joka on Jumalan tuntemista vastaan! Uskovan järjen käyttö ei siis ole lainkaan huono asia kunhan sen avulla pyritään Jumalan tuntemiseen. Aivan mainiota on se että olimmepa ihmisten mittapuulla mitattuna tyhmiä tai älykkäitä, Jumala on luvannut antaa meille Hänen viisauttaan Jumalan tuntemiseksi ja tahtonsa ymmärtämiseksi (Jaak 1:5-8). Jumalan viisaushan on ns. ”valovuoden” ylemmällä tasolla kuin älykkäimmänkään tai viisaimmankaan ihmisen älylliset ponnistelut (Jes 55:8-9).

Paavalikin muistuttaa meitä että järjen käyttö on varsin suotavaa etsittäessä Jumalan tahtoa (esim Jumalan mielen mukaista järjen käyttöä on tutkia Raamatun kokonaisilmoitusta eikä yksittäisiä jakeita irrallaan muusta tekstistä):

Kirje Efesolaisille 5

16. ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.
17. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.

1. kirje korinttolaisille 14

20. Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.

Kirje Efesolaisille 4

14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;

15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

2. kirje Timoteukselle 1:

7. Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. (tuo ”raittiuden” sana on King James raamatussa käännetty sanalla ”sound mind” siis siinä viitataan nimenomaan harkitsevaisuuteen eli järjen käyttöön).

1. kirje korinttolaisille 1

18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Jeesus lupasi opetuslapsille näin:

Evankeliumi Johanneksen mukaan 16

12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Näin siis Raamatussa Jumala opettaa meillekin:

1) Pyhä Henki on mm. terveen harkinnan henki.

2) Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen (= kirkastaa meille Jeesuksen olemuksen)

3) Me emme saa olla järjettömiä -> jos alamme toimimaan/käyttäytymään järjettömästi (ohi Raamatun ilmoituksen) emme ole enää Pyhän Hengen johdattamalla tiellä emmekä siten vaella totuudessa.

Jumala kehottaa meitä hyvin voimakkaasti pitämään huolta omasta perheestämme (jos sellaista on):

Ensimmäinen kirje Timoteukselle 5

4. Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mitä ovat velkaa vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä.

….

8. Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.

Aika kovan ukaasin Jumala meille antaa! ”Herran töitä” tekemään halajavan on siis aivan tehtävälistansa kärkisijoille laitettava omasta perheestään ja omaisistaan huolehtiminen!

Ja huom, tuossahan ei anneta edes sellaista vaatimusta että perhekuntalaisen pitäisi olla hurskas uskova ennenkuin tämä huolehtimisen velvollisuus astuu voimaan! Jumalahan kehottaa meitä toisaalla sanassaan antamaan omastamme tarvitsevalle, tarvittaessa myös uskosta osattomallekin! (Gal 6:10, 1. Tess 5:15) Mutta toki kyllä uskovien tarpeet ovat aivan selvästi sanan perusteella etusijalla uskosta osattomiin nähden, niin monessa paikassa puhutaan nimenomaan ”veljien” tai ”pyhien” tarpeiden täyttämisestä (joita sanan paikkoja tässäkin puheessani luettelen).

PSALMIT 131

1. Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät
minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.
2. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt:
niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.
3. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

Herran töitä tekemään halajava myös tutkii itesään ja motiivejaan. Haluaako hän esim nähdä Herran yliluonnollisia ihmetekoja jotta saisi hengellistä viihdykettä sielulleen? Toivottavasti ei.

Useaan otteeseen olen nostanut tämän Hoosean kirjan jakeen esiin sillä se vaan on NIIN voimissaan tänäkin päivänä:

Hoosea 6
6. Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja;

Jumala on luvannut pitää huolen meidän maallisistakin tarpeistamme, mutta etusijalla (ennen maallisia tarpeita) pitää olla hengelliset asiat.

Matteuksen evankeliumi 6

31. Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”

Kristusruumiin maallisista tarpeista Jumala haluaisi pitää huolen niin että uskovat jakaisivat omastaan niille uskoville joilla on puutetta. Kyseessä on siis tasaus Kristusruumiin omistamien rahojen/omaisuuden osalta (ja Kristusruumishan olemme me uskovat).

2. kirje korinttolaisille 8

12. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.
13. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,
14. että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus,
15. niinkuin kirjoitettu on: ”Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut”.

2. kirje korinttolaisille 9

12. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,

Herran töitä tekemään halajava voi siis lisätä tehtävälistansa kärkisijoille myös esim ylimääräisten rahojensa jakamisen ensin puutteen alaisille uskoville ja sen jälkeen muillekkin tarvitseville.

Erityisesti minua jaksaa hämmästyttää miten jotkut lähettävät yleisesti kaikkia uskovia kaduille rukoilemaan sairasten puolesta vaikka Raamatusta voimme lukea että Herra ei ole tällaista yleistä kehotusta antanut. Millä auktoriteetilla ihmiset uskaltavat nousta Jumalan yläpuolelle tässäkään asiassa? Miksi nämä lähettävät ja kehottavat jos Jumalakaan ei lähetä eikä kehota? Nyt jos joku väittää vastaan että ”eihän sitä sairasten puolesta rukoilemista erityisesti ole kiellettykkän” niin herää kysymys että miksi ehdoin tahdoin pitää lähettää uskovat tekemään jotain vain sen perusteella että sitä ei erityisesti ole kielletty? Eikö ensin lähdetä tekemään sitä mitä Jumala on erityisesti meitä kaikkia kehottanut tekemään? Huomaa että tässä kohden puhuin eritysesti ja vain ihmisten lähettämisestä. Jos joku itsestään niin kokee ja haluaa, hän ilman muuta saa sairasten puolestakin rukoilla (eli pyytää että Jumala armossaan ja voimallaan parantaisi). Jos sairasten puolesta rukoilemisen motiivina on puhdas ja pyyteetön lähimmäisen rakkaus, ei siinä varmasti ole yhtään mitään väärää, päinvastoin.

Ja Jumala varmasti meidän rukouksiamme kuulee ja sitäkautta parantaa sairaitakin, kuitenkin Hänen valintansa mukaan. Todistan omastakin puolestani että usein on Herra kuullut vaimoni ja minun rukouksia sairaan puolesta esim silloin kun meidän lapset ovat yöllä heränneet itkuisina jos flunssaa on ollut liikkeellä. Ihmeellisesti rukouksen vaikutuksesta he usein ovat nukkuneet levollisesti loppuyön vaikka sitä ennen ovat saattaneet useastikin herätä itkemään. Ja onpa joskus tautikin talttunut niin että aamulla on jo oltu melkein valmiita pihaleikkeihin. Kiitos ja kunnia siitä Herralle.

Kuten Jeesus ei tehnyt työtään oman aivoituksensa mukaan vaan vain sitä mitä Jumala käski hänen tehdä, niin myöskään Paavali ei tehnyt työtään oman aivoituksensa mukaan vaan pyrki tekemään vain sitä mitä Jumala käski hänen tehdä. Varmistaakseen että Paavali kulki Hengen johdossa, hän kuritti ruumistaan (paastosi) että varmasti kuulisi Pyhän Hengen johdatuksen. Paavali totta kai tiesi että vaikka hän itse oli niinkin väkevästi voideltu ”Jumalan mies”, ei hänelle silti olisi mitenkään mahdotonta joutua lihansa johtamana harhaan. Muutoinhan ei olisi ollut mitään syytä kurittaa ruumistaan paastoamalla jos kerran Paavali olisi ollut immuuni lihansa houkutuksille!

On siis ensiarvoisen tärkeätä että mekin opettelemme ja pyrimme kulkemaan jokaisen hetken elämästämme Pyhän Hengen johdossa. Silloin me varmasti saamme tarvittaessa tehdä niitä ”Herran töitäkin”: Saamme palvella lähimmäistämme. Vaan jonkun johdossa kulkemiseen liittyy myös mahdollisuus siihen että johtaja ei aina anna erityisiä ohjeita vaan saatammepa joskus joutua vain odottamaan ihan hiljaa eläen normi arkea parannuksen teossa ja pyhityksessä, turvanamme vain Raamatun yleiset ohjeet. Saatammepa saada kehoituksen ”mennä kammioomme hiljentymään ja rukoilemaan” kuten esim eräs vieraileva julistaja viimevuonna Rukouspaikassa meitä kehotti.

Luukkaan evankeliumi 9

23. Ja hän sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.

Kristusruumiissa on erilaisia tehtäviä ja Pyhä Henki vaikuttaa oman valintansa mukaan meidän uskovien kautta erilaisia voimavaikutuksia. Esim apostolin tehtävään Raamatun kertomuksissa mainitaan erityisesti liittyvän apostolin tunnusteot mutta apostolien ensisijainen tehtävä oli kuitenkin evankeliumin julistaminen! Apostolin tunnusteot seurasivat tätä julistustyötä, eivät edeltäneet sitä. Apostolien teoistahan saamme lukea että he todella tekivät ihmeellisiä yliluonnollisia tekoja Jumalan armoituksen mukaan.

Pietari kirjeessään toteaa että hän mielellään muistuttaa uskovia Jumalan tuntemisen perus totuuksista, yhä uudelleen ja uudelleen! Pietari tiesi ihmisluonnon heikkouden ja ymmärsi että meitä uskovia pitää muistuttaa perusasioistakin. Me ihmiset kun olemme luonnostamme unohtavaista sorttia. Erityisen herkästi me uskovat taidamme unohtaa että me kaikki olemme vain Jumalan armosta pelastettuja, emme omalla hyvyydellä tai hurskaudella.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 7

38. Joka uskoo minuun niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat.”

(Huom tästä on 33/38 kirkkoraamatussa väärä sanajärjestys, tuo yllä oleva oikea sanajärjestys löytyy mm. King James raamatusta ja Aapeli Saarisalon uudestatestamentista. Vaikka joku väittäisi vastaan tästä sanajärjestyksen oikeellisuudesta, hänkin lopulta päätyy tähän sanajärjestykseen Raamatun muun ilmoituksen perusteella: Meidän tulee pysyä kaikessa mitä Jumala Raamattussa meille ilmoittaa emmekä saa mennä sen yli tai ali).

Ensimmäinen Johanneksen kirje 3

10. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
11. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme

17. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

Ja vielä tähänkin muistutukseksi mitä Jeesus kertoi meiltä odottavansa:

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’

40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

Johannes kirjeessään kehottaa meitä rakastamaan toisiamme teossa ja totuudessa: Siis tekemään konkreettisia asioita niinkuin Pyhä Henki, Raamattu ja Jeesus kehottaa.

Totuushan on Raamatun mukaan:

1) Jeesus Kristus (Joh 14:6),

2) Pyhä Henki (1. Joh 5:6) ja

3) Jumalan sana (eli myös Raamattu) (Joh 17:17).

Eli Jeesus tai Pyhä Henki eivät voi koskaan antaa meille ohjeita jotka ovat Raamatun sanaa vastaan! Samoin Raamatussa ei lue mitään mikä olisi Jumalaa vastaan (vaikka toki kirjoitus tai käännösvirheitä Raamatussaä voi vieläkin olla. Onneksi tänä päivänä näitä ”teknisiä” virheitä yhä tarkemmin ja tarkemmin ainakin joissakin uudemmissa käännöksissä on seulottu pois ja englanninkielistä King James raamattuahan jotkut pitävät aivan ainutlaatuisena lähes ”virheettömyytensä” ansiosta). Näin voimme päätellä että lukemalla Raamattua me voimme oppia tuntemaan Jumalaa. Jos haluamme olla elävän veden lähteitä, meidän on tutkittava ahkerasti Raamatusta Jumalan tahtoa ja ojentauduttava sen mukaan kun ymmärryksemme kasvaa.

Toinen Pietarin kirje 2

1. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
2. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
3. ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.
4. Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
5. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.
6. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
9. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
10. ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
11. vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.
12. Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,
13. saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
14. heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
15. He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,
16. mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.
17. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu.
18. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,
19. ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
20. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa”.

Olen tavannut uskovia, kokeneitakin, jotka saattavat uskoa hieman Raamatun ilmoituksen ohi ja silti Herra heitä käyttää. Eli vaikka ymmärryksemme olisi vajavaista uskon asioissa, Jumala meitä silti voi käyttää. (Ja kaikkien meidän uskovien ymmärryshän on jollakin mittapuulla mitattuna vajavaista omalta osaltaan, pidemmälle ehtineiden ymmärrys toki pitäisi olla lähtökohtaisesti syvempää kuin vasta uskoon tulleiden). Käyttäähän Jumala usein lähes vasta uskoon tulleitakin Pyhän Henkensä johdossa esim viestejään viemään. Eikä tällaisilla vasta uskoon tulleilla varmasti ole läheskään kaikki uskon asiat kristallin kirkkaita eikä ehkä elämän perus asiatkaan mallillaan. Tärkeintä on meidän sydämen asenne: Olemmeko vilpittömiä ja hyvää ja oikeata haluavia Herran edessä? Rakastammeko ja halajammeko kulkea totuudessa Jumalan tahdon mukaan? Olemmeko valmiita luopumaan siitä minkä ymmärrämme vääräksi? (Oli se sitten maallista tai hengellistä)

Tessalonikalaiskirjeessä minusta hyvin summataan ne oleelliset asiat jotka voimme yleisenä kehotuksena omaan elämäämme ottaa sovellettaviksi. Myös kun halutaan niitä ”Herran töitä” tehdä, silloin me nimenomaan lähdemme tekemään konkreettista hyvää eli laupeutta toinen toisillemme ja kaikille muillekkin jotka apuamme tarvitsevat. Sellaista ”Herran työtä” voimme tehdä aina, ilman erityiskehotusta. Kehotus tällaiseen toimintaan kun löytyy useasta sanan paikasta.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 5


6. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.

11. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.
12. Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
13. sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.
14. Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
15. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
16. Olkaa aina iloiset.
17. Rukoilkaa lakkaamatta.
18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
19. Henkeä älkää sammuttako,
20. profetoimista älkää halveksuko,
21. mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22. karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
24. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.

Jeesuksesta toki saamme kertoa ja minäkin rohkaisen sinua kertomaan Jeesuksesta läheisillesi ja muillekkin. Uskon kasvun myötä mahdolliset pelot väistyvät ja rohkeus siihenkin löytyy ja kasvaa meillä jokaisella. (Ja toki Jeesus varoitti että jos häpeämme häntä, hän on palatessaan häpeävä meitä! (Luukas 9:26)). Ennenkaikkea Jeesuksesta kertominen vaatii myös viisautta että osaamme ottaa oikeasta hetkestä vaarin. Uskovat voivat tässä mennä pahasti metsään jos rupeavat väkisin tuputtamaan Jeesusta ihmisille jotka eivät hänestä halua kuulla; kaikilla on vapaa tahto joko ottaa Jeesus pelastajanaan vastaan tai olla ottamatta! Eikä kukaan voi tulla Jumalan tykö ellei Jumala häntä vedä puoleensa, ei edes vaikka me osaisimme taitavasti asiaa perustella! On kuitenkin hienoa miten monet vasta uskoon tulleet suorastaan pursuavat intoa kertoa Jeesuksesta läheisilleen ja muillekkin.

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen mitä Raamatun kertomusten mukaan usein tapahtuu kun Pyhä Henki alkaa vaikuttaa uskovassa? Tämä alkaa rohkeasti puhua Jumalan asioita! (Ja niin olen itsekkin kokenut että kun Herra haluaa että minä puhun jollekkin uskosta osattomalle Jumalan valtakunnan asioita, silloin ei tarvitse lainkaan pinnistellä vaan Pyhä Henki tekee siitä suorastaan helppoa!).

Esim Apostolien teot 2

4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
…..
11. kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

Toinen esimerkki. Apostolien teot 4

8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!….

Kolmas esimerkki. Apostolien teot 19

5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
6. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

Neljäs esimerkki. Apostolien teot 4

23. Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.
24. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ”Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!
25. Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: ’Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
26. Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.’
27. Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,
28. tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.
29. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi;
30. ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.”
31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.
32. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
33. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
34. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan
35. ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.

Erityisen mielenkiintoisen esimerkin tuossa Apostolien tekojen 4. luvussa antaa 29. ja sitä seuraavat jakeet: Mukana rukoilemassa oli siis ainakin Pyhällä Hengellä täyttyneet apostolit. Ja kuitenkin he kaikki (vaikka paikalla olisi ollut apostolien lisäksi muitakin uskovia) rukoilivat että Herra antaisi heille rohkeutta puhua Jumalan sanaa!!! Toki tilanne on varmasti ollut hyvinkin pelottava, eikä sitä ehkä tällainen asiaan perehtymätön suomalainen voi edes tajuta miten pelottava se oli. Mutta silti: Apostolitkin rukoilivat Herraa antamaan heille rohkeutta puhua Jumalan sanaa! Siis ne samat apostolit jotka Herra Jeesus oli henkilökohtaisesti valinnut ja nimenomaan lähettänyt julistamaan evankeliumia (Mark 16:15).

Toinen mielenkiintoinen seikka on tuo että he rukoilivat jakeen 30. mukaan Herraa ojentamaan kätensä niin että ”sairaat paranevat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun Pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta”. Siis apostolit rukoilivat Herralta tällaisiakin asioita vaikka Jeesus oli heille henkilökohtaisesti aiemmin luvannut: ”joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen ” (Joh 14:12), Niistä Markuksen evankeliumin viimeisessä luvussa mainituista lupauksista puhumattakaan!

Jos apostolienkin piti näitä asioita vielä erikseen rukouksessa pyytää vaikka heidät oli nimeltä kutsuttu evankeliumia julistamaan, niin eikö myös sinun ja minun? Ja eikö se valinta kuitenkin ole edelleen Jumalan että vastaako hän meidän rukoukseemme vai ei?

Kuten eräs sisar vastikään asian viisaasti tiivisti (puhuttaessa erityisesti yliluonnollisista voimavaikutuksista): Meidän ei tule lähteä tekemään ”Herran töitä” vaan meidän tulee elää ja kulkea Pyhän Hengen johdossa. Herra tekee töitään kuuliaisten uskovien kautta jotka suostuvat alistumaan Jumalan auktoriteetin alle. (Tarkoittaen että emmehän me itse voi lähteä ikäänkuin ”pakottamaan” Jumalaa toimimaan omien mieltymystemme mukaan). Raamatun mukaanhan Pyhä Henkikin annetaan vain niille jotka Jumalaa tottelevat (Ap.t. 5:32)!

Jaakobin kirjeessä tiivistetään ytimekkäästi se mikä on aivan keskeistä meidän Jeesukseen uskovien uskossa. Meidän jotka tiedämme olevamme vain armosta pelastettuja emmekä vanhurskaudessa harjoittamien tekojemme ansiosta:

Jaak 1

22. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
24. hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
25. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
26. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
27. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Jaak 2

12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
13. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.

Matteuksen evankeliumi 5

13. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
14. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
15. eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
16. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Tapahtukoon Hänen tahtonsa ja rukoillaan me yhdessä että Herra lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa (Luuk 10:2) ja että Herran mielen mukaiset ihmiset seurakunnissa asetettaisiin seurakunnan vanhimmiksi, opettajiksi, ”pöytäpalvelustakin” tekemään ja ihan kaikkeen työhön. Me kaikki saamme kyllä osallistua Jumalan valtakunnan työhön kunhan kuljetaan Pyhän Hengen johdossa ja rauhasta käsin.

Rukoillaan vielä esivallan puolesta että saisimme rauhassa elää ja vanhurskautta harjoittaa.

Ole siunattu ja Jumalan armo, laupeus ja rauha enentykööt meidän kaikkien elämässä tänä Herran vuonna 2017.

Antti