Opetusta Herran ehtoollisesta 1.

Joh.19:30-37

30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
32 Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.
33 Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,
34 vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
35 Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
36 Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”.
37 Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”.

 

Tässä tekstissä näemme kaksi asiaa, jotka ovat merkityksellisiä ehtoollisessa.

  1. Jeesuksen kylki lävistettiin ja siitä valui maahan pyhä sovintoveri joka sovitti maailman synnit.
  2. Jeesuksen ruumista ei rikottu, hänen luunsa säilyivät ehjänä kuten ensimmäisessä pääsiäisessä oli annettu käsky, ettei pääsiäislampaan luita saanut rikkoa. Tämä on merkityksellinen asia, koska Jeesuksen ehjä ruumis kuvaa yhtenäistä leipää. Emme nauti ehtoollisessa monta leipää vaan ehtoollisleipä on yksi josta kaikki murramme ja olemme osalliset…

Ef. 1:15-23

15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme-sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

 

Tässä Raamatunkohdassa jakeissa 22-23 kerrotaan, että seurakunta on sama asia kuin Jeesuksen ruumis. Ehtoollisessa ehtoollisleipä on esikuva Jeesuksen ruumiista ristillä mutta myös hänen maanpäällisen ruumiinsa, seurakunnan yhteydestä. Siksi Jeesuksen ruumista ei saanut rikkoa ristillä, koska Jeesus haluaa hänen seurakuntansa olevan yhtä ja eheä. Samalla tavalla kuin leipä muodostuu yksittäisistä jyvistä, jotka jauhetaan ja siitä tehdään taikina jossa ei enää voida erottaa yksittäisiä jyviä toisistaan, samalla tavalla Jeesus haluaa häneen uskovien olevan yhtä keskenään.

Yksi ruumis

Ef 1:1-6

1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

 

Tässä kerrotaan seurakunnan seitsemästä tunnusmerkistä; yksi ruumis, yksi henki, yksi toivo, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ja yksi Jumala ja kaikkien Isä. Luettelossa mainitaan myös yksi ruumis, joka oli alkuseurakunnalle tärkeä asia ja sen tähden he vaalivat tarkasti uskovien yhteyttä ja pitivät sitä pyhänä.

Nyt luen tähän otteen Azusa-katu nimisestä kirjasta s. 235 eteenpäin:

”Kun katsomme jakautunutta kirkkoa, lahkolaistunutta kansaa, jossa kaksi ei pysty näkemään asioita samalla tavalla, niin kuinka kärsineet sielumme huutavatkaan alkuperäistä rakkautta. Emme ikinä tule voittamaan maailmaa millään muulla tasolla. Alkuaikojen kristittyjä tarkkailevat pakanat sanoivat: ”katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan!” Kun hajaannumme lahkoihin, ismeihin, tunnustuksiin ja oppeihin, meidän rakkautemme kuolee, kirkkomme ovat tyhjillään ja ihmiset kadotettuja.

Seuraavalla sivulla on lainaus Wesleyn tekstistä:

Emmekö voisi olla yhtä sydämeltä, ellemme ole yhtä mielipiteiltä? Ilman muuta voisimme. Oli aika, jolloin kristityt olivat yhtä mieltä aivan kuin myös yhtä sydämeltä; niin suuri armo oli heidän yllään kun heidät täytettiin Pyhällä Hengellä. Mutta vihamielisyys ei ole koskaan ollut niin syvää ja leppymätöntä kuin silloin, kun se lähtee uskonnollisista erimielisyyksistä. Kuinka kauhistuttava toteamus, mutta kuinka tosi.

Seurakunnan palautuminen alun yhtenäisyyteen on ollut monien kristikunnan jaloimpien ihmisten hellimä unelma. Melanchthonin kuuluisa peruselämänohje oli: ”Tärkeimmissä asioissa yhtenäisyys, epävarmoissa seikoissa vapaus, kaikissa asioissa rakkaus.” Melanchthon teki taukoamatta työtä Kristuksen ruumiin yhtenäisyyden puolesta omana aikanaan. Jotkut sanovat, ettei se voi koskaan toteutua.  Siinä tapauksessa meidän täytyy mitätöidä Vapahtajamme viimeinen rukous Johanneksen evankeliumin 17. luvussa. Luultavasti ani harva ryhtyisi väittämään, että Herra ei voisi saattaa juuri häntä takaisin kristilliseen henkeen.  Ja jos kerran minut, miksi ei tuota toista? Olenko minä niin paljon parempaa ainesta kuin hän?

 

 

 

Ehtoollista ei pidä ottaa kevyesti

Jatketaan ehtoollisen tutkimista Raamatusta:

1 Kor.11:23-34

23 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24 kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”.
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”.
26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30 Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.
31 Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.
33 Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
34 Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen.

 

Alkuseurakunnan ehtoollinen oli rakkausateria, josta erotettiin ehtoollisviini ja leipä. Nykyisin ehtoollinen on kutistunut vain pelkäksi leivän ja viinin nauttimiseksi. Meilläkin voisi olla yhteysaterioita kuten alkuseurakunnalla.

Paavali kirjoittaa neuvoja korinttolaisille koska rakkausaterialla ei vallinnut järjestys. Siellä jotkut ahnehtivat ruuan itselleen ja toiset jäivät ilman, lisäksi uskovat eivät ymmärtäneet erottaa ehtoollista muusta ruuasta ja söivät siten tuomiokseen.

”sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.”

Tästä raamatunkohdasta voisimme ajatella niinkin, että jos joku ei ymmärrä seurakuntaruumiin merkitystä, ei ymmärrä että seurakunta on Ekklesia, uloskutsutut maailmasta, erotetut Jumalalle, syö ja juo tuomioksensa. Ehtoollinen on siis vakava asia eikä sen nauttimista voi ottaa kevyesti, koska väärin nautittu ehtoollinen saa aikaan Jumalan tuomion elämämme ylle. Kirjeestä korinttolaisille voimme lukea, että väärin nautitun ehtoollisen seurauksena uskovat olivat käyneet fyysisesti heikoiksi, sairastuneet ja monet olivat jopa kuolleet!

Kuka voi osallistua ehtoolliselle?

Tästä pääsemme siihen tosiasiaan, että alkuseurakunnassa ehtoollinen oli vain uskoville tarkoitettu ateria. Tässä ajassa on eri käytäntöjä siitä ketkä saavat ottaa ehtoollista. Tästä syystä minä en henkilökohtaisesti mene luterilaisen kirkon ehtoolliselle, koska se on avoin sekä uskoville ja ei-uskoville. Tämä on henkilökohtainen valintani, en sano että kaikkien täytyy ajatella samoin. Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ne, jotka ovat käyneet rippikoulun saavat osallistua ehtoolliselle. Tämä vääristymä juontaa juurensa Konstantinuksen aikoihin, jolloin kristinuskosta tehtiin valtionuskonto ja ihmisiä alettiin liittämään seurakuntaan lapsikasteen kautta. Tämä käytäntö sai aikaan sen, että myös ehtoollinen täytyi avata kaikille kirkkoon kuuluville ja kaikkia pidettiin siis uskovina lapsikasteen perusteella. Sama harhaoppi on vallalla tänäänkin ja on vaikuttanut myös ehtoolliskäytäntöön.

Koska ehtoollinen on tarkoitettu vain uskoville, meidän tulisi ehtoollista nauttiessamme tehdä selväksi että ne, jotka paikallaolijoista ole uskossa, eivät voi siihen osallistua. Samalla ehtoollisen yhteydessä on hieno mahdollisuus kutsua ihmisiä sisälle pelastukseen kertomalla että vain Jeesuksen omat voivat nauttia ehtoollista. Jos joku tuossa tilanteessa haluaa kääntyä, kiitos Herralle, jos joku taas ei ole uskossa, voi antaa ehtoollisen mennä ohitse. Paras tietysti olisi että tilaisuudessa ei olisi uskosta osattomia vaan se olisi suljettu tilaisuus jossa vain uskovat ovat läsnä.

Joissakin helluntaiseurakunnissa taas ehtoolliselle saa osallistua vain ne, jotka ovat käyneet uskovien kasteella. Tätäkään käytäntöä en pidä oikeana, koska etenkin nykyaikana lapsikasteen sekoittaessa ihmisten mieliä on paljon uskovia jotka eivät ole käyneet uskovien kasteella mutta ovat kyllä uudestisyntyneitä ja Jumalan lapsia. Itsekin täytyin Pyhällä Hengelläkin ennen kuin uskovien kaste minulle selvisi ja kävin silloin kerran helluntaiseurakunnan ehtoollistilaisuudessa jossa jäin ilman ehtoollista.

Mikä on seurakunta?

Tässä yhteydessä on hyvä käsitellä myös seurakuntakäsitystä, koska sana seurakunta on nykyajassa saanut erilaisen sisällön kuin se oli alkuseurakunnassa. Kuten sanoin aiemmin, todellinen seurakunta koostuu tänäkin aikana niistä, jotka ovat uudestisyntyneet ja siten kutsuttu ulos maailmasta Jumalan lapsiksi. On hyvin yleistä, että uskovienkin parissa kun kohtaamme toisen uskovan ensimmäinen meille esitetty kysymys on mihin seurakuntaan sinä kuulut? Siksi on tärkeä osata vastata kysymykseen oikein.

Minä en itse ole jäsenenä ihmisten seurakunnissa, mutta en silti vastaa etten kuulu mihinkään seurakuntaan, koska olen Jumalan seurakunnan jäsen. Jokainen uskova kuuluu Jumalan seurakuntaan, siihen joka koostuu kaikista maailmasta uloskutsutuista. Tietysti sen lisäksi kun on olemassa maailmanlaajuinen seurakunta, on myös olemassa paikallisseurakunta. Järvenpäässä asuessani voisin siis sanoa, että kuulun Järvenpään seurakuntaan, mutta siinä on se ongelma että ihmiset luulevat minun kuuluvan luterilaiseen kirkkoon. Oikeampi vastaus voisi olla että kuulun Järvenpään paikallisseurakuntaan. Tai sitten voi sanoa että kuulun samaan seurakuntaan kun sinäkin, olemmehan veljiä ja siskoja.

Miten seurakuntaan liitytään? 

Apt. 2:37-41

 

37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

 

Tästä voimme lukea, miten ei-uskovilla oli rehellinen kysymys: Mitä meidän pitää tehdä? Pietarin selkeä vastaus ei-uskoville oli :

  1. Tehkää parannus
  2. Ottakaa kaste
  3. Saatte Pyhän Hengen lahjan

Jakeessa 41 sanotaan että niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Seurakuntaan tullaan siis parannuksen teon ja uskovien kasteen kautta. Kuten synnymme ajalliseen perheeseen, samoin synnymme myös taivaalliseen perheeseen. Syntymä on ainoa tapa tulla sisälle Jumalan seurakuntaan. Alkuseurakunnassa varmaan kaikki ehtoolliselle osallistuvat olivat käyneet kastella, koska mitään lapsikastetta ei tunnettu ja tilanne oli paljon yksinkertaisempi kuin nyt.

Kuka voi jakaa ehtoollista?

Toinen ehtoollisen vääristymä nykyajassa on se käsitys, että vain papit saavat jakaa ehtoollista. Tämä käsitys on vallalla myös monissa vapaissa suunnissa. Muistan kerran Joensuussa asuessani kun eräät Enossa vapaasti kokoontuneet ihmiset nauttivat ehtoollista yhdessä, kuinka paikalliset vapaan suunnan edustajat närkästyivät siitä ja sanoivat heidän loukanneen kaikkia maailman tuon nimenomaisen liikkeen edustajia nauttiessaan ehtoollista ilman pappia! samoin kävi meille kerran Joensuussa kun vietimme ehtoollista Jari Tasasen ollessa puhujavieraana, siitä nousi kova meteli vapaissa suunnissa.

Kaikki tämä käsitys siitä, että vain papit saavat toimittaa Raamatussa mainittuja toimituksia, kuten ehtoollisen jakoa on väärä. Koko käsitys pappeudesta on sellainen, että sitä ei löydy Uudesta Testamentista, siellä ei mainita pappi sanaa kertaakaan seurakunnan johtajista puhuttaessa. Se on kaikki jäännettä vanhasta Testamentista tai nousee suoraan pakanuudesta. Alkuseurakuntia johtivat vanhimmat, heistä voidaan käyttää sanaa paimen, mutta heitä oli useita samassa paikallisseurakunnassa.

1 Tim.1:5

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

Mitä ehtoollisen viettoon tulee, alkuseurakunnasta sanotaan että he mursivat kodeissa leipää riemuilla ja sydämen yksinkertaisuudella. Aivan tavalliset uskovat siis kokoontuivat syömään yhdessä kodeissa ja nauttivat ehtoollista siinä samalla ilman rituaaleja.

Meidän täytyy päästä irti uskonnollisista ihmisrituaaleista ja vapautua näkemään asiat niin kuin ne olivat Raamatussa ja ojentaa elämämme sen mukaan.

Ehtoollisen sisältö

Vääristynyt on myös ehtoollisen sisältö. Sekä Katolisessa että Ortodoksikirkossa uskotaan, että ehtoollinen muuttuu kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi kun se siunataan. Jos ehtoollisleipää ja viiniä sitten jää yli, sitä käsitellään kuin oikeaa Jeesuksen verta ja ruumista. Ehtoollinen on Jeesuksen kuoleman muistoateria, eikä Jeesus koskaan sanonut että se muuttuisi hänen verekseen ja ruumiikseen kirjaimellisesti. Luterilaisessa kirkossa muuten käytetään tätä samaa ehtoollisleipää, öylättiä jota jaetaan katolisessa, järkyttävällä tavalla harhaoppisessa messussa.

Luen tässä vielä otteen Azusa-katu kirjasta sivulta 243:

Seurakunta oli alussa veljien yhteisö, jota muutama veljistä ohjasi. – D.Aubigne. ”Yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.”( Matt. 23:8). Meillä on liikaa ”johtajuuden” henkeä. Sellainen jakaa ”ruumiin”, erottaa veljet toisistaan.

Olemme kohta kiertäneet kehän alkuseurakunnan lankeemuksesta takaisin rakkauden ja yhteyden kokemiseen ”yhdessä ruumiissa”. Tämä on epäilemättä se seurakunta, jonka vuoksi Kristus tulee, jossa ei olisi ”tahraa eikä ryppyä” eikä mitään muuta sellaista.

Jukka Rokan näky

Luen loppuun Jukka Rokan näyn seurakuntaruumiista:

Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana Israel. Pää katseli tuota sanaa ja huokaisi syvään.

Sydämen kohdalle ilmestyi sana alkuseurakunta. Se valtasi koko ruumiin, jopa sana ”Israel” katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta.

Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa, ja koko vatsa joutui kuin synnytyskipuihin, ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseeksi; ja totisesti, siitä syntyi eläviä lapsia ulkopuolisen voiman vaikutuksesta!

Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset joutuivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin. Mutta jatkuvista vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja: luterilaisetanglikaanitpresbyteeritepiskopaalitmetodistitbabtistit,helluntalaiset

Ja pää itki. Kuulin eri ryhmien taholta samaa, jatkuvaa huutoa: ”Lähtekää ulos, te minun kansani”.

Mutta tuo huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa. Huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikuttamaa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua.

Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai liikettä luihin. Käsivarret alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin alkoivat käydä jalat, mutta nekin vetivät eri suuntiin. Ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Koko ruumis näytti repeilevän kappaleiksi. Eikä matka edistynyt, kun ruumiinjäsenet, valtava määrä käsiä ja jalkoja, olivat toinen toisensa tiellä.

Kyyneleet valuivat päästä, kun koko ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä olivathan kristityt itse ristiinnaulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa.

Nyt ilmestyivät sanat Pyhä Henki ja karisma.

”Liittykää toisiinne rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista”, kaikui pään vaativana huutona.

Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset jalat alkoivat kuin näkymättömän voiman vaikutuksesta irrottautua tästä lahoamaisillaan olevasta ruumiista – jonka yhtäkkiä huomasin olevan ilman päätä. Se oli päätön ruumis. Samalla näin niiden tasatahtiin päässeiden muodostaneen todellisen ruumiin, joka oli nyt kiinteästi liitettynä päähän.

Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan, kaikki haavat ja vammat, jotka kuin kirouksena laskeutuivat tuon vanhan kirkkokuntaruumiin ylle saaden senkin käymistilaan.

Todellinen Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotakin odottaen. Sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki: ”Rakkaus, täydellisyyden side”. Tämä täydellisyyden side, rakkaus, liitti yhteen kaikki patsasruumiin osat: lihaksiston, luuston, elimistön; uudestisyntyneiden ruumiin. Tähän elävään patsaaseen ilmestyivät sanat: ”Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta”.

Sen rinnalla seisoneeseen, ulkonaisesti mahtavalta näyttävään mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa olevaan eri uskontojen kuolleista luista koostuneeseen kyhäelmään kirjoitettiin sanat: ”Suuri Babylon”. Sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel.

Yhtäkkiä kävi kuin väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan Kristus-ruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän.

Alhaalla vaikeroivat maan kansat, ja siellä kuului myös viimeinen ”ulos”-käsky, joka koski Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä:

Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (Ilm. 18:4).

Mutta Kristuksen ruumis, seurakuntamorsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja sukukunnista, kaikista uskovien piireistä yli seurakuntarajojen.

 

Tämä opetus on vain pieni ote ehtoollisesta, tätä puhuessani ja kirjoittaessani olen saanut sydämelleni tehdä perusteellisemman tutkimuksen ehtoollisen sisällöstä.  Tämä erityisesti siksi, koska korinttolaiskirjeen kohta jossa puhutaan Herran aterian nauttimisesta kelvottomasti pysäytti minut miettimään, että meidän tulisi oikeasti ymmärtää miten vietämme ehtoollista.

 

Jarmo Tikka