Jaakob

Jaakob on heprealaisperäinen, raamatullinen nimi, jonka alkuperästä on olemassa useampia tulkintoja. Se on mahdollisesti lyhentymä heprealaisesta nimestä Ja’akob’el, jonka merkitys on ’Jumala suojelkoon’. Toisen tulkinnan mukaan Jaakob-nimi palautuu joko heprean ’kantapäätä’ / ’kantapäästä kiinni pitävää’ tarkoittavaan sanaan aqeb tai ’pettäjää’ tarkoittavaan sanaan aqab. Näistä ensimmäinen viittaa patriarkka Jaakobin syntymään, sillä hänen kerrotaan pitäneen kiinni ensin syntyneen kaksosveljensä Esaun kantapäästä (1. Moos. 25:26). Jälkimmäinen tulkinta taas viittaa kertomukseen, jossa samainen Jaakob hankki petoksella itselleen esikoisen oikeudet ja isänsä siunauksen. (1. Moos. 27:1–29, 36).

JAAKOBIN ELÄMÄ ON RAAMATUSSA HIENO KUVAUS MEIDÄN VANHAN JA UUDEN LUONNON KAMPPAILUSTA…JAAKOB HIENOSTI KUVAA MEIDÄN VANHAA IHMISTÄ, NS AADAMIN LUONTOA JOKA ON SYNTIINLANKEEMUKSEN TÄHDEN TURMELTUNUT LUONTO, MEIDÄN LIHAMME…

ROOM6LUKU

Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?

2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,

9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,

18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.

21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.

22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI, MEILLÄ ALKAA KAMPPAILU NS VANHAN LUONNON, JA UUDEN LUONNON VÄLILLÄ…JA KAMPPAILU PÄÄTTYY VASTA KERRAN PERILLE PÄÄSTYÄMME TAIVASTEN VALTAKUNTAAN…KUITENKIN HERRA TAHTOO ETTÄ ME KÄYMME TÄTÄ KAMPPAILUA TÄSSÄ AJASSA, JUMALAN PYHÄN HENGEN VOIMAN AVULLA…

HEBR3:7-14

Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,

8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;

10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: ’Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;

11 ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni’.”

12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

KUN ME OLEMME KILVOITUKSEN TIELLÄ, ME OLEMME HYVÄLLÄ PAIKALLA VAIKKA MEIDÄN LIHAMME EI TYKKÄISIKÄÄN SIITÄ…KILVOITTELU VANHAN JA UUDEN IHMISEN VÄLILLÄ ON TÄRKEÄÄ MEIDÄN HENGELLISEN ELÄMÄMME KANNALTA… SEMMOINEN SANONTA ON ETTÄ VIERIVÄ KIVI EI SAMMALOIDU..KUN ME KILVOITTELEMME TÄTÄ RISTIN TIETÄ, SE ON TODELLÄ HYVÄ LÄÄKE PAATUMUSTA VASTAAN…JOS ANNAMME VANHALLE LUONNOLLE, JAAKOBILLE , MEIDÄN LIHALLEMME VALLAN, MEILLÄ ON SUURI VAARA PAATUA…HERRA TAHTOO ETTÄ VAELTAISIMME TÄMÄN LYHYEN MAANPÄÄLLISEN AJAN JUMALAN TAHDON MUKAAN VAIKKA EMME LÄHESKÄÄN AINA SIINÄ ONNISTUISI…MUTTA ON TÄRKEÄÄ ETTÄ MEILLÄ ON KUITENKIN HALU JA PYRKIMYS JUMALAN TAHDON TEKEMISEEN…

ROOM14:7-8

Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.

8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.

1TIM4:15

 Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.

GAL2:19-20

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

JUMALAN TAHTO ON ETTÄ ME PÄÄSISIMME IKÄÄNKUIN ETEENPÄIN TÄLLÄ KRISTUSTIELLÄ VAIKKA MONASTI KOMPUROISIMME…ETTÄ KRISTUKSEN KUVA, HENGEN HEDELMÄ, SAISI MEIDÄN KAUTTAMME LOISTAA MUILLE IHMISILLE…MUTTA MONEN MONTA KERTAA ME SAAMME TUNTEA JA HUOMATA ALAMITTAISUUTEMME JA VAJAVAISUUTEMME JUMALAN TAHTOON NÄHDEN…JAAKOB ON LOHDULLINEN KUVA SIITÄ ETTÄ VAIKKA ME OLTAISI ”PETTUREITA” JUMALAA KOHTAAN, NIIN SILTI HÄN EI MEITÄ HYLKÄÄ VAAN AUTTAA ERI TAVOIN…

2TIM2:13

 jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.

JAAKOBILLA EI TUNTUNUT OLEVAN 100 PROSENTTISTA LUOTTAMUSTA JUMALAAN, VAAN HÄN KÄVI KAUPPAA JUMALAN KANSSA…

1MOOS28:20-21

Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: ”Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni,

21 niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani;

JOS JUMALA ON MINUN KANSSANI! JAAKOB IKÄÄNKUIN EHDOLLISTI USKONSA HERRAAN…JOS HERRA TEKEE SITÄ JA TÄTÄ, SITTEN VASTA HERRA ON OLEVA MINUN JUMALANI…KUN TAAS JOBIN KAVERUKSILLA OLI TYYSTIN ERILLAINEN ASENNE…

DAN3:16-18

Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan.

17 Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas.

18 Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.”

VAIKKA EI PELASTAISIKAAN, NIIN TIEDÄ SE KUNINGAS, ETTÄ ME EMME PALVELE SINUN JUMALIASI, EMMEKÄ KUMARTAEN RUKOILE KULTAISTA KUVAPATSASTA, JONKA SINÄ OLET PYSTYTTÄNYT! DANIELIN YSTÄVILLÄ OLI TODELLISTA USKOA HERRAAN TIUKASSA PAIKASSA…JA SITTEN JAAKOB MYÖS OLI EPÄREHELLINEN JA HUIJASI ESIM ISÄÄNSÄ TÄSSÄ ESIKOIS ASIASSA…

1MOOS27:18-24

Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Hän vastasi: ”Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?”

19 Jaakob sanoi isällensä: ”Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut.”

20 Mutta Iisak sanoi pojalleen: ”Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?” Hän vastasi: ”Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni”.

21 Niin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö”.

22 Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet”.

23 Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

24 Vielä hän kysyi: ”Oletko sinä todella minun poikani Eesau?” Hän vastasi: ”Olen”.

JAAKOB SUORASTAAN VALEHTELI PÄIN NAAMAA…KUN HERRA VIE MEITÄ ETEENPÄIN TÄLLÄ TIELLÄ JA KUOLETTAA MEIDÄN VANHAA IHMISTÄMME, PETTURI JAAKOBIA, HÄN KÄYTTÄÄ TÄSSÄ MONASTI NS KYLVÄMISEN JA NIITTÄMISEN LAKIA…HERRA HALUAA KUOLETTAA JA POISTAA MEISTÄ KAIKKINAISEN EPÄREHELLISYYDEN JA MANIPULOINNIN YMS…JA HERRA KÄYTTÄÄ TÄSSÄ MONASTI NS KYLVÄMISEN JA NIITTÄMISEN LAKIA…

MATT7:12

 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

GAL6:7-10

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.

9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.

10 Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.

JAAKOB TOIMI EPÄREHELLISESTI JA VILPILLISESTI, JA HÄN SAI SITTEN MAISTAA NS OMAA LÄÄKETTÄÄN LAABANIN KAUTTA…

1MOOS29:18-27

Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: ”Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi”.

19 Laaban vastasi: ”Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni”.

20 Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.

21 Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: ”Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä”.

22 Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot;

23 mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.

24 Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.

25 Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?”

26 Laaban vastasi: ”Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.

27 Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta.”

MEIDÄN VANHAA IHMISTÄMME KUOLLETETAAN MONTA KERTAA SITEN ETTÄ ME SAAMME MAISTAA NS OMAA LÄÄKETTÄMME…JOS ME OLEMME ESIM EPÄREHELLISIÄ JA HUIJAAMME, HERRA SAATTAA ASETTAA MEIDÄN ELÄMÄÄMME IHMISIÄ JOTKA OVAT MEITÄ KOHTAAN EPÄREHELLISIÄ JA HUIJAAVAT JNE…MUTTA NÄITTEN KAIKKIEN VAIKEUKSIEN JA KOETUSTEN KAUTTA MEIDÄN VANHA IHMISEMME KUOLETTUU JA SAA KUOLINISKUJA… ON TÄRKEÄÄ ETTÄ MEILLÄ ON HALU IKÄÄNKUIN HYVÄLLÄ TAVALLA PYRKIÄ VANHASTA ELÄMÄSTÄ IRTI…

1TESS4:1-8

Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.

2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.

3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,

4 että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,

5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;

6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet.

7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

8 Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.

JA HERRA HALUAA MURTAA SEN MEIDÄN JAAKOBIN ”PETTURI” LUONTEEN, MEIDÄN OMAN VOIMAN, OMAN HALUN VAELTAA HERRAN TEITÄ…SIIS USKOVA VOI VAELTAA OMAN VANHAN LIHA LUONTONSA, VANHAN AADAMIN AVUILLA, OMALLA VOIMALLA…MUTTA JUMALA HALUAA RIISUA JOKAISEN HERRAN OMAN OMAVOIMAISUUDESTA JA OMASTA VIISAUDESTA …SIIS ETTEI IHMINEN VÄÄRÄLLÄ TAVALLA TURVAUDU OMAAN VOIMAAN EIKÄ JÄRJEN PÄÄTELMIIN YMS…

1MOOS32:24-31

Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.

25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

26 Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”.

27 Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”.

28 Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.

29 Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.

30 Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”.

31 Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

JOH12:24-26

Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.

26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

JUMALA RIISUI JAAKOBIN OMASTA VOIMASTA…JEESUKSEN KOHDALLA NISUNJYVÄN KUOLEMA TOI ELÄMÄN KOKO MAAILMALLE…HERRA HALUAA MEIDÄTKIN RIISUA OMAVOIMAISUUDESTA JA VIEDÄ NISUNJYVÄN KUOLEMAN TIELLE! SIELLÄ ALKAAKIN ELÄMÄ! KUN VANHA IHMINEN KUOLEE NIIN HERRA VOI TOIMIA USKOVAN KAUTTA…TÄMÄ TIETÄÄ TUSKAA JA AHDISTUSTA JA VAIVAA VANHALLE PETTURI JAAKOBILLE, MUTTA AINOASTAAN SITÄ KAUTTA VOI JUMALAN KIRKKAUS LOISTAA MEIDÄN SAVIASTIOISTAMME KRISTUKSEN VALOA TÄHÄN MAAILMAAN…JA JAAKOB SAI UUDEN NIMEN SEN JÄLKEEN KUN OLI VOITTANUT! VANHA IHMINEN OLI KUKISTETTU! PETTURISTA TULIKIN ISRAEL!

ILM3:10-12

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

JOKA VOITTAA, MINÄ KIRJOITAN HÄNEEN JUMALANI NIMEN JA JUMALANI KAUPUNGIN NIMEN JA OMAN UUDEN NIMENI! OLLAAN KÄRSIVÄLLISIÄ JUMALAN TAHDON TEKEMISESSÄ KUNNES PÄÄSTÄÄN TAIVAAN KOTIIN! ANTAUDUTAAN NISUNJYVÄN KUOLEMAN TIELLE JOSSA OMAT VOIMAT RIISUTAAN JA IHMISTEN KUNNIA JA KIITOS RIISUTAAN POIS…OLLAAN KÄRSIVÄLLISESTI JUMALAN TAHDOSSA JOSSA VANHAA AADAMIA, SE ON MEIDÄN LIHAA KUOLLETETAAN RISTIN KAUTTA…SUOSTUTAAN RISTIIN JA VAIVAAN ETTÄ SITTEN SAATAIS KERRAN MYÖSKIN VOITTAJAN KRUUNU ITSELLEMME…HERRA MEITÄ NÄISSÄ KAIKISSA AUTTAA…ARMOSTA…AAMEN…

2KOR4LUKU

Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,

2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

6 Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,

9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ”Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,

14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.