Veli Henryn puhe Järvenpäässä 8.7.2015 Suomeksi käännettynä (englanninkielinen alkuperäisnauhoitus kuunneltavissa äänitteissä).
Meidän palvelutehtävämme on enimmäkseen keskittynyt evankeliumin viemiseen muslimeille. Lisäksi olen myös ollut paljon mukana nuoriin kohdistuvassa palvelutyössä. Emme enää tästä nuorene, ja jos Herran tulo viipyy, tarvitsemme uuden sukupolven jatkamaan Herran töitä.
Tämän nuoren sukupolven ei pitäisi jämähtää pelastuksen kokemukseen, vaan heidän pitäisi kasvaa armossa ja Jeesuksen kristuksen tuntemisessa. Se tarkoittaa kulkemista pyhityksen tiellä joka päivä.
Pyhän hengen voimalla me voimme kulkea Jumalan valossa. Sitä emme voi tehdä itse, tarvitsemme siihen Jeesusta. Herran on antanut meille läsnäolonsa antamalla meille Pyhän hengen täyteyden. Ja me kaikki jotka olemme uudestisyntyneitä saamme elää Pyhän hengen täyteydessä. Meille ei ole annettu vähän pyhää henkeä vaan koko sen täyteys. Meillä ei ole mitään oikeutusta elää tappiossa vankina maailman ansassa tai lihan houkutuksessa. Herra on tehnyt meidät vapaiksi! Tämä meidän tulisi ymmärtää jokaisena päivänä. Meidän tulee tietysti olla uudestisyntyneitä. Tämä on Jumalan lahja. Kun olemme uudestisyntyneitä Jumala on sinetöinyt meidät omikseen. Emme enää elä itsellemme vaan elämme Hänelle ja hänen valtakuntansa edistämisen työlle. Minä tein tämän sitoumuksen 17 vuoden ikäisenä enkä ole siitä ikinä luopunut. Meidät on kutsuttu kaikki kulkemaan voitossa ja puhtaudessa sillä Herra voi käyttää vain puhdasta kanavaa. Meidät on kaikki kutsuttu vastaanottamaan Hänen siunauksensa, eikä vain vastaanottamaan vaan olemaan myös Hänen siunauksensa kanavia. Se tarkoittaa sitä että me olemme siunattuja jotta me voimme siunata muita. Me olemme täällä tänään siunataksemme toisiamme Hänen siunauksellaan. En ole täällä niinkään pastorina tai saarnamiehenä vaan veljenä ja Jumalan palvelijana vastaanottaakseni ja jakaakseni. Siitä on todellisessa seurakunnassa kyse.
Olen todella iloinen että voin taas kerran tulla tänne ja toivon että me kaikki voimme tuntea Jeesuksen läheisyyden ja Hänen siunauksensa meissä. Ehkäpä täällä on paikalla joitakin joiden pitäisi uudistaa suhteensa ja sitoutumisensa Herraan. Ja alkaa taas elää Hänen tahtonsa mukaan. Ei Hänen suvaitsevaisuutensa rajoissa, vaan täydellisesti Hänen tahtonsa mukaan.
Haluaisin jakaa jotakin Johanneksen evankeliumin viimeisestä luvusta. Luemme sitä yhdessä ja sitten avaan sitä tekstiä. Minun teemani tänään on: ”Paikallis-seurakunnan kaksitahoinen tehtävä”.
Ne kaksi tehtävää liittyvät toisiinsa, siksi kutsun sitä kaksitahoiseksi tehtäväksi. Ei monikossa vaan yksikössä, mitä tulee paikallis-seurakunnan tehtävään.
Luetaan tämä jae yhdessä:
Johanneksen evankeliumi 21 luku:
1 Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:
2 Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.
3 Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi.” Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
4 Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
5 Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.”
6 Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte.” He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
7 Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra.” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.
8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.
9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.
10 Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte.”
11 Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.
12 Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään.” Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra.
13 Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
14 Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.
15 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.”
16 Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani.”
17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.
18 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”
19 Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua.”
20 Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?”
21 Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”
22 Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”
23 Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”
24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.
25 On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.
Rukoillaan ennenkuin jatketaan.
Rakas Herra Jeesus. Kun avaamme sanasi tänä iltana, älkööt vain silmämme ja korvamme olko auki vaan anna Henkesi tuoda sydämiimme asiat jotka haluat meidän tietävän tai joista haluat meitä muistuttaa. Kiitos Herra että sinun sanasi ohjaa meitä Pyhän hengen kautta kaikissa sinun valtakuntaasi kuuluvissa todistuksissamme ja palvelutehtävässämme. Herra opeta meitä tänään. Herra olkoon meidän sydämemme auki ja valmiina seuraamaan sitä mitä opetat meille, että voisimme olla siunattuja ja kasvaa todistuksessamme ja palvelutehtävässämme ja jotta voimme olla se siunaus jonka haluat meidän olevan niille ihmisille jotka eivät vielä tunne sinua Herra Jeesus.
Ja niille jotka jo tuntevat sinut Herra Jeesus, että he voisivat oppia ja pyhittyä lisää, inspiroitua ja motivoitua Hengen työssä sillä lahjalla jonka olet antanut meille kaikille. Jotta he voisivat rakentua ja tehdä sinun töitäsi Herra, paikallis-seurakuntien rakennukseksi. Jotka ovat terveen opin mukaisia opetuksessaan. Ja loistavat sinun valoasi tässä pimeässä ja toivottomassa maailmassa. Herra siunaa yhteinen hetkemme kun kokoonnumme yhteen sinun nimessäsi ja sanasi äärelle. Amen.
Tiedättekö, uskovina voimme olla kahdenlaisia lapsia. Meidän pitäisi olla valkeuden lapsia, mutta tiedämme että jotkut uskovat ovat yön lapsia koska he sekaantuvat maailman asioihin ja lihan himoihin/viettelyksiin. Mutta meidät on kutsuttu olemaan valon lapsia tässä pimeyden maailmassa.
Meidän ei pidä pelätä pimeyttä, sillä pimeys ei koskaan tule voittamaan valoa.
Huomamme tämän juuri lukemamme Johanneksen evankeliumin 21 luvun olevan ikäänkuin jonkinlainen täydennysosa Johanneksen evankeliumille ja ikään kuin johdanto Apostolien teoille.
Tuo luku on jonkinlainen linkki näiden kahden välillä ja siitä ilmenee jatkuvuus Herran työssä.
Kun Herra oli maanpäällä hän palveli ihmisiä eri tavoilla ja sitten uskoi työnsä opetuslapsillensa, jotta nämä jatkaisivat Jeesuksen aloittamaa työtä.
Tässä luvussa on kaksi opetusta. Ensimmäinen on kalastamisesta ja toinen on lampaiden ruokkimisesta. Ja itseasiassa nämä opetukset havainnollistavat paikallis-seurakunnan kaksitahoista tehtävää: Evankeliointi uskosta osattomille ja Pastoraalinen työ seurakuntalaisille (seurakuntalaisten paimentaminen).
Evankeliointi eli uskosta osattomien tavoittaminen ja uskoon tulleiden paimentaminen. Nämä tehtävät eivät ole vain tietyn ihmisryhmän vastuulla, vaan kaikkien paikallis-seurakuntalaisten tulisi olla mukana.
Jeesus sanoi ensimmäisille opetuslapsilleen, joista jotkut olivat ammattikalastajia: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt 4:19). Jotkut ihmiset eivät koskaan pysty olemaan mukana evankelioinnissa ja todistajina koska he eivät ole koskaan tehneet todellista sitoutumista Jeesuksen seuraamiseen ja kulkeakseen Hänen jalanjäljissään. Tässä ei ole kyse pelkästään uskomisesta ja vastaanottamisesta, vaan myös Jeesuksen seuraamisesta.
”Seuratkaa minua, niin teitä tullaan käyttämään”. Hän sanoo ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia”.
Jakeesta Matt 4:20 näemme että he välittömästi jättivät verkkonsa ja seurasivat Häntä. Tässä näemme välittömän suoran sitoutumisen Herraan ja sitä Herra odottaa meiltäkin tänä päivänä kun tulemme uskoon. Suoraa ja täydellistä sitoutumista Herraan. Silloin Herra varustaa meidät ihmisten kalastajiksi.
Ihmisten kalastaja tarkoittaa elävää todistajaa, ei välttämättä evankelistaa. Meidät on kaikki kutsuttu olemaan eläviä todistajia. Mutta meidän täytyy myös ymmärtää mikä on se viesti jonka todistajiksi meidät on kutsuttu. Jos luemme Paavalin sanat Apostolien teoista luvusta 20:21 ” vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Ihmiset joille saamme todistaa ovat ehkä Suomalaisia tai muslimeita, meidän viestimme painotus täytyy olla selkeä. Meille uskotussa viestissä on jotakin jota täytyy painottaa. Surullista kyllä tämä painotus puuttuu joskus evankelioinnista. Ja tämä korostettava asia on katumus ja parannus Jumalaa kohtaan. Se tarkoittaa että se persoona jota olemme loukanneet, on Jumala itse. Olemme rikkoneet Jumalan lakia. Olemme loukanneet hänen pyhyyttään ja siksi Jumala kutsuu meitä parannukseen. Meidän täytyy ymmärtää että olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Palkkio parannuksen teosta eli synnin anteeksi anto tulee Jeesuksen kristuksen kautta: Katumus ja parannuksenteko suuntautuu meiltä Jumalalle, ja anteeksianto voidaan vastaanottaa vain Jeesuksen kautta. Jeesuksen ristin uhri on ainoa parannuskeino ja mahdollisuus syntiemme sovittamiseen. Me emme voi väittää olevamme Jumalan lapsia ja jos jatkamme syntielämäämme. Me voimme langeta syntiin, muttemme voi nauttia siinä elämisessä jos olemme Jumalan lapsia. Joskus tapaa ihmisiä jotka katuvat syntejään, mutta silti jatkavat syntielämää. Millaista katumusta se on? Kirjoitukset ovat täysin selkeät tässä asiassa: Sananlaskut 28:13 ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”. Se joka salaa syntinsä ei menesty. Jos kutsut itseäsi kristityksi ja elät synnissä, et voi menestyä! Tukahdutat hengellisen kasvusi. Mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Ei siis riitä että tunnustamme syntimme, meidän täytyy myöskin hylätä synnin tekeminen, mikä tahansa synti onkaan kyseessä. Vain silloin kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, Herra antaa armonsa meille jotta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä täytyy tehdä täysin selväksi, muuten elämme hengellisessä tappiossa, synnin vankeudessa. Meidän täytyy ymmärtää miten tärkeätä on parannuksen teko, kääntyä pois synnistä jotta Jumalan henki voi voimauttaa meidät uudelleen kulkemaan hänen tahdossaan.
Apostolien tekojen luvussa 26:17-18 Jumala kutsuu Paavalin ja sanoo hänelle: Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän. avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’
Me emme voi elää samanaikaisesti sekä pimeydessä että valossa. Meidän täytyy valita kummalla puolella haluamme elää. Jeesus kristus tuli viedäkseen meidät pimeydestä valkeuteen, Hänen valoonsa. Me valitsemme olla joko saatanan vallassa tai Jumalan tykönä. Olemme joko paholaisen otteessa tai Jumalan vapaudessa. Jeesus sanoo: saatanan vallasta Jumalan tykö. Näemme tässä vapautuksen saatanan otteesta. Ja sitten saamme syntien anteeksiantamuksen ja pyhitymme uskosta Jeesukseen.
Lyhyesti sanottuna: Ihmisten kalastajina meidän ei ole tarkoitus leikkiä kalojen kanssa. Meitä ei ole kutsuttu viihdyttämään syntisiä. Meidät on kutsuttu välittämään se viesti jonka Herra on meille uskonut: Parannuksen teko Jumalaa kohtaan ja pelastuksen vastaanottaminen Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja sitä kautta voimaannumme pyhästä hengestä, se tarkoittaa että voimme elää pyhityselämää. Tätä viestiä meidät on kutsuttu ihmisille välittämään.
Palataan Johanneksen evankeliumiin lukuun 21:
Kuten jo sanoin, tässä on opetus kalastamisesta, ja kaikesta mikä liittyy Herran työhön ja olemiseen hänen johdettavanaan. Monet hyvää tarkoittavat kristityt hukkaavat paljon aikaa energiaa ja rahaa koska he toimivat omasta aloitteestaan ja omassa lihassaan. Tässä luvussa Herra opetti jotain Pietarille. Ja kuten kaikki tiedätte, Simon Pietari oli impulsiivinen mies. Luetaan jakeesta kolme ja neljä, ja muistakaa että hän oli ammattikalastaja: Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi.” Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Pietari oli myös eräänlainen rekrytoija ”He sanoivat me lähdemme sinun kanssasi”. En tiedä paljonkaan kalastamisesta tai eläinten paimentamisesta, mutta olen kuullut että Suomessa monet ihmiset pitävät kalastamisesta. Olen kuullut että joskus yö on parasta aikaa kalastaa, en tosin tiedä mitä kukaan yöllä pystyy kalastamassa näkemään mutta niin minulle on kerrottu. Tässä kohden kuitenkin lukee ”mutta eivät sinä yönä saaneet mitään”. ”Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus”. Tietysti voimme pohdiskella mikseivät opetuslapset tunnistaneet Jeesusta? Joskus voimme olla tilanteessa jossa Jeesus on läsnä, muttemme tunne hänen läsnäoloaan koska olemme niin keskittyneet itseemme tai omiin asioihimme. Tuolla hetkellä opetuslapset ehkä olivat niin täynnä pettymystä ja sitämyöden täynnä omia asioitaan kun eivät olleet saaneet lainkaan kalaa.
Jatketaan jakeesta viisi: Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.” Voimme oppia tästä jakeesta jotain: Jos emme voi vastaanottaa Herralta mitään, meillä ei voi olla muille mitään annettavaa. Me voimme jakaa muille vain jos me olemme ensin vastaanottaneet Herralta sitä mitä Herra haluaa meidän jakavan. Voimme auttaa ihmisiä ymmärtämään evankeliumin sanoman ja esittää sen eri tavoin jos tunnemme Jumalan sanan.
Katsotaan mitä Herra sanoo jakeessa 6.
Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte”. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Tässä Jeesus sanoo ”oikealle puolelle venettä”, mitä olisi tapahtunut jos he olisivat heittäneet verkot vasemmalle puolelle? He eivät olisi ehkä saaneet yhtään kalaa! Jos emme seuraa tarkasti Jumalan tahtoa ja ohjeita, saatamme pettyä tuloksiin. Liian monet uskovat elävät vain Jumalan ”sallivassa tahdossa”. Jumalahan ei pakota ihmistä tahtoonsa, sinä olet edelleen vapaa valitsemaan itse mitä teet. Mutta se ei tuo Jumalan lupaamaa siunausta ja Hänen siunauksensa täyttymystä. Herra siis sanoi: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte”. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. En tiedä koetteko samalla tavalla, mutta Herra usein yllättää minut sillä Herra aina antaa meille enemmän kuin ansaitsemme. Tässäkin nähdään että Jeesus lupasi vain yleisesti opetuslapsille kalaa tulevan, ja sitten sitä tulikin niin paljon etteivät he jaksaneet nostaa verkkoa veneeseen. Jatketaan jakeesta seitsemän: Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Tässä nähdään että vain silloin kun Herra on kanssamme, voimme tehdä jotain arvokasta. Jos kuljemme vain omassa voimassamme ja omasta aloitteestamme, lähdemme toimimaan omasta ideastamme, tulemme aina pettymään tuloksiin. Tässä näemme että kun Herra on meidän mukanamme, työmme ei ole koskaan turhaa!. Matt 4:19”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”.
Jatketaan Johanneksen evankeliumin jakeesta 21:9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. Herra ei sinänsä tarvitse meiltä mitään, siinä mielessä että me voisimme antaa Hänelle jotain. Hän on jo antanut kaiken tarvittavan. Tässä jakeessa näemme että hiilloksen päällä oli jo kala ja olipa leipääkin. Kun meidät kutsutaan Herran työhön ja kun teemme Herran työtä Hänen johdossaan, meiltä ei koskaan puutu mitään mitä tarvitsemme tehdäksemme Hänen työtänsä. Tässä jakeessa näemme että ennen kuin opetuslapset olivat saaneet kalaa, Herralla jo oli niin sanotusti aamiaistarvikkeet valmiina. 10. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte”. Tässä on siis kalaa joka Jeesuksella jo oli ja kalaa joka lisättiin. Jakeessa 11 nähdään että he saivat niin paljon kalaa että verkko melkein meni rikki. Jakeessa 12 Jeesus pyytää opetuslapsia aamiaiselle, syömään kalaa jonka Hän on jo valmistanut heille. 12. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra. Näemme Kirstuksen siunauksen palvelijalleen: 13. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. 14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. Näiden jakeiden opetus on että meidän täytyy kulkea Jumalan ohjauksessa tehdäksemme hänen työnsä. Tarve työlle on kova joka puolella, jopa täällä Järvenpäässä: Paljon ihmisiä täytyy tavoittaa, mutta Herran on silti ohjattava meitä sinne missä tulee kalaa. Jos lähdemme ”merelle” tai todistamaan, olemaan hedelmällisiä, meidän täytyy kulkea Herran ohjauksessa ja seurata Häntä askel askeleelta. Jos haluamme toimintamme olevan hedelmällistä, sen täytyy olla Kristuksen johtamaa palvelusta. Muuten hukkaamme aikaamme ja energiaamme, jos teemme asioita vain omin ideoidemme pohjalta.
Jakeesta 15 näemme opetuksen lampaiden kaitsemisesta.
Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua…?” Jeesus kysyi tämän kysymyksen kolme kertaa. Meidän palveluksemme motiivi täytyy aina olla meidän rakkautemme Herraa kohtaan, silloin Herran rakkaus ohjaa meitä. Oli tärkeätä että Jeesus kysyi tämän kysymyksen Pietarilta. Se paikka missä Jeesus pyysi Pietaria kaitsemaan ja ruokkimaan lampaitaan ja karitsoitaan on aika mielenkiintoinen, jos muistatte missä Pietari oli kun hän petti Herran? Luukkaan evankeliumeista voidaan lukea:
Luuk 22:55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Ja sitten tuli palvelustyttö hänen luokseen ja lopulta Pietari kielsi Herran kolmasti. Jos lämmittelemme ”maailman hiilivalkean” lämmössä on epätodennäköistä että tulemme tunnustamaan Herran. Jos taas olemme sotkeutuneet maailmallisiin ja lihallisiin asioihin, meillä ei ole mitään tunnustettavaa! Me emme ehkä silloin kiellä Häntä sanoillamme, mutta me kiellämme Hänet teoillamme! Esimerkiksi uskovista nuorista, en odota uskovien nuorien käyvän kasinoissa tai diskoissa. On joitakin paikkoja joita uskovien tulee välttää! Väärät kytkökset ja suhteet aiheuttavat saastumista. Meidän tulee pysyä kaukana joistain asioista.
Tässä kertomuksessa rannalla oli hiilivalkea jonka äärellä Herra kysyi Pietarilta: Rakastatko sinä minua. Kolme kertaa Herra kysyi: Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset opetuslapset. Mutta eikö juuri Pietari aiemmin ollut sanonut että ”kaikki muut voivat kieltää sinut mutta minä seuraan sinua” ? Matt 26:35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. Siksi Herra kysyi nyt: Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset opetuslapset? Pietari vastasi myöntävästi, mutta kolmannella kerralla Pietari vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”.
Luuk 22:31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja;
32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat (luokseni), niin vahvista veljiäsi.”
Oli hyvin tärkeätä että Herra palautti Pietarin paikan opetuslapsien joukossa, heidän edessään. Sillä kaikki opetuslapset tiesivät että Pietari oli pettänyt Herran. Jos Herra aikoi palauttaa Pietarin auktoriteetin, se täytyi tehdä toisten opetuslasten nähden ja siksi näissä jakeissa Jeesus puhuttelee nimenomaan Pietaria. Vain meidän rakkautemme Herraan voi olla oikea motiivi ja lähtökohta palvella Häntä, siksi Jeesus kysyi ensin ”rakastatko minua Pietari” ja vasta sitten palautti hänen tehtävänsä. Herra muistutti Pietarille miksi hänet oli kutsuttu alun perin. Ja Jeesus antoi Pietarille tehtäväksi ”ruoki minun karitsoitani”, ”kaitse minun lampaitani” ja ”ruoki minun lampaitani”. Tässä näemme että seurakunnan tehtävä ei ole vain etsiä ihmisiä tulemaan Herran luokse vaan myös ruokkia uusia uskovia. Tämä on jotain mitä Herran puheesta Pietarille käy ilmi: ”Nämä lampaat eivät ole sinun, ne ovat minun”. Lampaat kuuluvat aivan ensimmäiseksi tietysti Herralle! Meillä ei ole mitään oikeuksia ihmisiin. Meidän tehtävämme on ruokkia, hoitaa ja suojella heitä ja katsoa sen perään että he kulkevat eteenpäin Herran polulle. Tänä päivänä on paljon evankelistoja ja saarnaajia mutta missä on todelliset paimenet? Lampaat ovat hajallaan koska ei ole paimenta, tai on liian vähän paimenia. Todellinen paimen kokoaa lampaat yhteen, väärä paimen hajottaa lauman. Näemme tänään Jumalan ihmisten keskuudessa enemmän hajotusta kuin yhteen kokoamista. Mutta Jumala haluaa pitää uskovat yhdessä Jumalan perheenä. Ja ruokkiminen täytyy tapahtua Jumalan sanan kautta ja Jumalan sanalla, Jeesuksessa joka on elämän leipä. Älkäämme pettäkö nuorta veljeä tai sisarta joka on epäonnistunut. Katsokaamme sen sijaan että nämä ihmiset palautuvat takaisin parannuksen teon kautta.
Joh 21:18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”
19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua”.
20. Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?”
21. Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”
22. Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”
23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”
Meidät on kaikki henkilökohtaisesti kutsuttu seuraamaan Jeesusta (hänen johdossaan). Kuten Paavali sanoi Filippiläisille:
Fil 3:13
Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Meidän tulee olla keskittyneitä, ja kun keskittymisemme kohdistuu Jeesukseen, oman touhuamisemme sijaan aikamme täyttää Jeesuksen asiat.
Kun olemme tarpeeksi keskittyneitä Jeesukseen, emme enää ehdi keskittyä mihinkään muuhun kuin Häneen. Ei videopeleihin tai mitä muita turhia houkutuksia niitä onkaan. Minä olen niin keskittynyt Herraan ettei minulla ole aikaa mihinkään muuhun: kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Jotkut meistä Jeesuksen opetuslapsista juoksevat sinne tänne koska ovat niin tämän maailman harhauttamia.
Voimme tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Olkaamme niin kuin Maria, joka valitsi hyvän osan jota ei tulla ottamaan häneltä pois (Luuk 10:38-42). Asioilla pitää olla oikea järjestys. Siinä ei ole mitään väärää että aikamme kuluu myös maallisessa työssämme, mutta Herran tulee olla aina elämässämme ensimmäisenä.
Jeesus sanoi Pietarille: Hoida sinä omat hommasi äläkä kuluta aikaasi pohtimalla Johanneksen asioita. Sama ohje pätee paikallis-seurakuntaan: Tehkäämme mitä Herra haluaa meidän tekevän ja siten olkaamme esimerkkinä täydellisestä sitoumuksesta Herraan jotta muut voivat inspiroitua seuraamaan Häntä samalla tavalla.
Myöhemmin Pietari kuvasi paimenuutta näin:
1. Pietarin kirje luku 5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
Suojelkaa siis lampaita, sillä monia susia on seurakunnan ympärillä. Suojelkaa lampaita rakkaudestanne Jumalaan, ei pakosta eikä voiton tähden.
Äskeisistä jakeista näemme että paimen ei manipuloi ihmisiä tai dominoi heitä, vaikka joskus tapaamme tällaista toimintaa joissakin kristityissä piireissä.
2. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa Paavali kuvailee palvelutehtäväänsä Korinttolaisille 24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat. Oikeanlainen paimenen sydämen asenne ei ole dominoida tai manipuloida vaan näyttää tietä eli ohjata oikeaan suuntaan.
Kokoonnumme yhteen ylentääksemme ja kouluttaaksemme toinen toistamme Herran asioissa. Kun nuoria tulee luokseni, tai jopa vanhempia, voin antaa neuvoja parhaani mukaan, voin antaa johdatusta Herran sanan mukaan, mutta myös johdatan ihmisiä tämän jakeen mukaan:
2. Tim 2:7 Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen. Ihmisten täytyy itse sydämessään vakuuttua asioista joita heille kerron; mitä Herra tahtoo heidän tekevän niiden ohjeiden ja opastuksen kanssa joita heille annan: Harkitse mitä sanoin ja Herra antaa sinulle viisautta kaikissa näissä asioissa. Me emme voi pakottaa yhtään mitään asioita tai tapahtumia. Voimme vain työskennellä Herran johdossa ihmisten kalastajina ja paimenina.
Viimeinen jae jonka teille luen on Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Se ei ole Henry tai Antti vaan se on Herra joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen. Monet ihmiset eivät koskaan kykene tekemään, koska heillä ei ole tahtoa. Jos meillä ei ole tahtoa elää puhtaudessa ja vanhurskaudessa, emme voi koskaan niissä elää! Kun Jumala luo tahdon meidän sydämeemme, silloin on myös helppo tehdä sen mukaan. Me emme elä lihan tahdon täyttämiseksi vaan täyttääksemme Hänen hyvän tahtonsa. En elä itselleni, elän Herralle ja Hänen valtakunnalleen. Me työskentelemme yhdessä näiden kahden perusasian parissa: Kalastamisen (evankelioinnin) ja paimentamisen. Ja kaikille riittää tilaa, kaikille riittää jotain tehtävää Jumalan valtakunnan edistämiseksi.
Jumala siunatkoon tämän sanan teille, vaalikaa sitä sydämessänne, mitään tästä ei tule minulta vaan kaiken osoittaa Herran sana ja pysyköön se teidän luonanne.