Turvapaikka…

TURVAPAIKKA…

PS61:2-5

Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.
3. Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.
4. Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.
5. Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan.

JUMALAN SANASTA ME HUOMATAAN ETTÄ RAAMATUN HENKILÖT ON ELÄNEET REALISTISTA ELÄMÄÄ..SIIS EI RAAMATUN HENKILÖIDEN ELÄMÄ OO OLLUT HELPPOA…MYÖSKÄÄN KENENKÄÄN JEESUKSEN SEURAAJANKAAN ELÄMÄ EI OLE LÄHESKÄÄN AINA HELPPOA EIKÄ VAIVATONTA…MUTTA KAIKEN AHDISTUKSEN JA KOETUKSEN KESKELLÄ JEESUS TULEE USKOVALLE AINA VAIN RAKKAAMMAKSI JA TÄRKEÄMMÄKSI…SILLÄ SINÄ OLET MINUN TURVAPAIKKANI, VAHVA TORNI VIHOLLISTA VASTAAN! JEESUS KRISTUS ON MEIDÄN TURVAPAIKKA! HALLELUJA! SE ON TODELLA IHMEELLISTÄ JA LOHDUTTAVAA! SUO MINUN ASUA SINUN MAJASSASI IANKAIKKISESTI, TURVAUTUA SINUN SIIPIESI SUOJAAN! RAAMATUSTA SAA TODELLA LOHDUTTAVAN JA IHANAN KUVAN JEESUKSESTA! HÄN ON MEIDÄN TURVAPAIKKAMME! HÄN ON MEIDÄN TUKEMME JA TURVAMME KAIKESSA AHDISTUKSESSA…

PS46:2-12

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
3. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
4. vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
5. Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
6. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
7. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
8. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
9. Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
10. hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
11. ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.”
12. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.

MAAILMA JÄRKKYY JA KUOHUAA MUTTA ME SAADAAN OLLA KRISTUKSEN TURVISSA! HÄN KÄTKEE MEIDÄT SIIPIENSÄ SUOJAAN, HÄN ON MEIDÄN TURVAPAIKKAMME, HÄN ON MEIDÄN LINNAMME!!

PS62

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

2. Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.
3. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.
4. Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?
5. He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
6. Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
7. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
8. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
9. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
10. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa’assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
11. Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
12. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.
13. Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

ODOTA YKSIN JUMALAA HILJAISUUDESSA, MINUN SIELUNI, SILLÄ HÄNELTÄ TULEE MINUN TOIVONI…TURVATKAA HÄNEEN JOKA AIKA, TE KANSA; VUODATTAKAA HÄNEN ETEENSÄ SYDÄMENNE…KUN ME SEURAAMME JEESUSTA, ME JOUDUTAAN MONENLAISIIN AHDISTUKSIIN JA KOETUKSIIN…MEIDÄT VIEDÄÄN TODELLA MONENLAISTEN TUNNE SKAALOJEN JA TAPAHTUMIEN LÄPI…KUN ME OLLAAN AHDISTUKSEN KOETUKSISSA, ON TODELLA TÄRKEÄÄ ETTÄ ME VUODATAMME HERRALLE MEIDÄN SYDÄMEMME JA ODOTAMME YKSIN HÄNELTÄ APUA…MITÄ SE TAHTOO SANOA? SANA SANOO:

FIL4:6-7

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

ON TÄRKEÄÄ ETTÄ ME KAIKKI HUOLEMME JA MURHEEMME JA AHDISTUKSEMME VUODATAMME HERRALLE! ME SAADAAN TURVALLISIN MIELIN KERTOA JEESUKSELLE KAIKKI TUNTEMUKSET JA AHDISTUKSET JOITA MEILLE TULEE…HERRA YMMÄRTÄÄ MEITÄ PAREMMIN KUIN HYVIN KOSKA HÄN ON KOKENUT KAIKKI AHDISTUKSET TODELLA ”KANTAPÄÄN” KAUTTA…

HEBR2:17-18

Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

JEESUS YMMÄRTÄÄ MEITÄ PAREMMIN KUIN YKSIKÄÄN IHMINEN…JEESUS ON ITSE KÄRSINYT TODELLA PALJON JA ON OLLUT KIUSATTU, JOTEN HÄN JOS KUKA YMMÄRTÄÄ MEITÄ…JA ME SAADAAN RAAMATUSTA TODELLA REALISTINEN KUVA USKOVIEN ELÄMÄSTÄ…SE EI OLE HELPPOA!! ETTÄ NIITÄ KÄRSIMYKSIÄ JA AHDISTUKSIA VÄKISINKIN TULEE KUN ME JEESUSTA SEURATAAN!

HEBR11:32-38

Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
33. jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
34. sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
35. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
36. toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
37. heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä –
38. he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.

USKOVIEN ELÄMÄ ON MONESTI TODELLA HAASTAVAA…JA KOETUKSET OVAT NIIN MONINAISIA…FYYSISIÄ, HENKISIÄ, PSYYKKISIÄ JNE…ETTÄ KYLLÄ NE TEKEE TIUKKAA KUN NE KOHDALLE SATTUU…MUTTA KOKEMUKSESTA ME SAADAAN YMMÄRTÄÄ JA TUNTEA ETTÄ HERRA JEESUS ON MEIDÄN TURVAPAIKKAMME! HÄN ON MEIDÄN KALLIOMME JA LINNAMME! HÄN YMMÄRTÄÄ MEIDÄN AHDISTUKSET JA KOETUKSET…HÄN LOHDUTTAA MEITÄ MYÖS KUN ME OLEMME VAIKEUKSISSA…EI HÄN JÄTÄ MEITÄ ILMAN APUA VAIKKA JOSKUS SILTÄ SAATTAA TUNTUA! MEIDÄN TULEE ODOTTAA KÄRSIVÄLLISESTI HERRAN APUA KAIKESSA…

2KOR1:3-11

Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,
9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

PAAVALI JA KUMPPANIT OLIVAT NIIN KOVISSA AHDISTUKSISSA JA RASITUKSISSA ETTÄ HEILLE TULI JO EPÄTOIVO HENGESTÄKIN…ETTÄ SELVIÄÄKÖ HE EDES HENGISSÄ…JA ITSE ME JO LUULIMME OLEVAMME KUOLEMAAN TUOMITUT , ETTEMME LUOTTAISI ITSEEMME, VAAN JUMALAAN, JOKA KUOLLEET HERÄTTÄÄ!! SIIS KOETUKSET VAIKUTTAA MEIHIN SITEN ETTÄ LUOTAMME AINA VAIN ENEMPI HERRAAN JEESUKSEEN EMMEKÄ ITSEEMME! SIIS OMAVOIMAISUUS RIISUTAAN MEILTÄ POIS! ETTEMME LUOTTAISI ITSEEMME VAAN JUMALAAN! ME SAADAAN LUOTTAA JEESUKSEEN! HALLELUJA!! HÄN ON MEIDÄN TURVAPAIKKAMME! HÄN ON MEIDÄN TUKI JA TURVA KAIKESSA…MUISTETAAN VUODATTAA SYDÄMEMME HERRALLE! HÄN KUULEE MEIDÄN HUUTOMME JA HUOKAUKSEMME! HERRA EI OLE VÄLINPITÄMÄTÖN! HÄN VARMASTI AUTTAA AJALLAAN…MUISTETAAN SE AINA!

PS143

Daavidin virsi. Herra, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun
anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi.
2. Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.
3. Sillä vihollinen vainoaa minun sieluani, hän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin ammoin kuolleet.
4. Minun henkeni nääntyy minussa, sydäntäni kouristaa minun rinnassani.
5. Minä muistelen muinaisia päiviä, tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja.
6. Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela.
7. Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat.
8. Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.
9. Pelasta minut vihollisistani, Herra. Sinun tykösi minä pyrin suojaan.
10. Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
11. Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta.
12. Tuhoa minun viholliseni armosi tähden ja hukuta kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen sinun palvelijasi.

KUN ME SEURATAAN JEESUSTA, ME JOUDUTAAN MONESTI AHDISTUKSIIN JA KOETUKSIIN MONESTA ERI SYYSTÄ…MEILLÄ ON TAISTELU AVARUUDEN HENKIVALTOJA VASTAAN…SITTEN ON SYNTI…KUN LANKEAMME SYNTIIN, SE MYÖS SAA AIKAAN MONINAISTA PAHAA JA AHDISTUSTA…SITTEN ON MEIDÄN LIHA JOKA HALUAA ERI ASIOITA KUIN JUMALAN HENKI…SITTEN ON KRISTUKSEN KÄRSIMYKSET…ELI JOTKUT IHMISET VOIVAT KOHDELLA MEITÄ KALTOIN KOSKA USKOMME JEESUKSEEN…ON NIIN MONIA ASIOITA JOTKA VAIKUTTAA MEISSÄ RISTIRIITAA JA VAIKEUTTA JA KOETUSTA…JA TUNTUU SILTÄ ETTÄ KAIKISSA NÄISSÄ ASIOISSA JUMALA MEITÄ AINA VAIN LÄHENTÄÄ ITSEENSÄ! TUNTUU ETTÄ HERRA AINA ENEMPI IRROTTAA MEITÄ IHMISTURVASTA JA MYÖS OMALLA TAVALLAAN PUHDISTAA JA IRROTTAA MEITÄ MAAILMAN HENGESTÄ JA VÄÄRISTÄ ASIOISTA! MUTTA MUISTETAAN KAIKESSA ETTÄ JEESUS ON KAIKESSA MUKANA! HÄN ON MEIDÄN TURVAPAIKKAMME! HÄN OTTAA MEIDÄT SIIPIENSÄ SUOJIIN…HÄN LOHDUTTAA JA ROHKAISEE MEITÄ KAIKISSA AHDINGOISSA…TURVATAAN HÄNEEN KAIKESSA…KERROTAAN JEESUKSELLE KAIKKI HUOLEMME JA MURHEEMME! HERRA VAHVISTAA MEITÄ LOPPUUN ASTI, ARMOSTA , AAMEN…

PS31

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2. Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.
3. Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.
4. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.
5. Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.
6. Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.
7. Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.
8. Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset,
9. etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.
10. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini.
11. Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.
12. Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.
13. Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia.
14. Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenänsä pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen.
15. Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: ”Sinä olet minun Jumalani”.
16. Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.
17. Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.
18. Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.
19. Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.
20. Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!
21. Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.
22. Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.
23. Minä sanoin hädässäni: ”Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä”. Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.
24. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.
25. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

JES51:1-14

Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa
etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.
2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.
3. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.
5. Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.
6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
8. Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.
9. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?
11. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,
13. ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?
14. Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.

JES35LUKU

Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin
lilja.
2. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.
3. Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
4. Sanokaa hätääntyneille sydämille: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.”
5. Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
6. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
7. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
8. Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan.
9. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
10. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.