17.6.2017

Koin jokin aika sitten kehotusta olla vähän aikaa syömättä. Töiden takia se ei onnistunut kuin vasta muutama päivä sitten. Silloin nousi sydämelleni ajatus uskosta, erityisesti Roomalaiskirjeen 8. luvun 1. jakeen sanat ja lisäksi Jeesuksen sanat ”Toinen otetaan, toinen jätetään…” (Luuk 16:26-35). Näistä sananpaikoista inspiroitui tämä kirjoitus.

 

Wikipedian mukaan: Vanhurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Uuden Testamentin mukaan tämä ulkopuolelta tuleva hurskaus tulee ihmiselle, kun hän uskoo Kristuksen sovitustyöhön ristillä ja saa syntinsä anteeksi. Kristillisyydessä ihminen on sydämen uskolla vanhurskauden omistaja ja suun tunnustuksella pelastuva, Jumalalle kelpaava. Vanhurskaus mahdollistaa uskovan pyhityksen.

Kirje roomalaisille 8

1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

 

Tuossa Roomalaiskirjeen kohdassa, ja kuten kaikissa muissakin uuden testamentin kohdissa missä puhutaan vapauden laista, puhutaan usein myös heti perään siitä että emme saa olla lihamme himojen vietävänä. Tuossakin puhutaan kahdesta laista: Elämän hengen laista Kristuksessa Jeesuksessa ja synnin ja kuoleman laista s.o. Mooseksen laista. Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on sama kuin jakeessa 7 mainittu Jumalan laki.

Kirje galatalaisille 5

1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
2. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
3. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
5. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.

 

On selvää että se laki mistä galatalaiskirjeessä puhutaan negatiiviseen sävyyn esim yllä mainitussa jakeessa 4, ei ole Roomalaiskirjeessä mainittu elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa eli Jumalan laki vaan se on Mooseksen laki.

 

Vapaus ja armo liittyy erottamattomasti toisiinsa. Kutenkin Raamattu selittää meille ettemme ole vapaita tekemään syntiä:

Kirje roomalaisille 6

12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

 

Roomalaiskirjeen 6:15 puhuu taas Mooseksen laista: Se laki mistä Raamattu sanoo meidän olevan vapaita on Mooseksen laki. Emme ole enää ns. Mooseksen lain käskyvallan alaisia vaan olemme vapauden laissa eli emme siis ole täysin laittomia vaikkemme olekaan Mooseksen lain alaisuudessa. Se on valtava riemu että Jumala on suuressa viisaudessaan armahtanut meidät siitä yli 600 säädöksen noudattamisesta jotka Mooseksen laki sisältää (Apt 15:28-29).

 

Jaakobin kirje 1

12. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
13. Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
16. Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
18. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
19. Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;
20. sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.
21. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana (“λόγον” (logon)), joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
22. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
24. hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
25. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
26. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
27. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

 

(Saarinvaara kääntää jakeen 21: … omaksukaa sävyisin mielin sana joka on teihin istutettu…)

(Saarnivaara kääntää jakeen 22: …sanan noudattajia…)

(Saarnivaara kääntää jakeen 23: …Jos joku on sanan kuulija, mutta ei tee sen mukaan…)

 

Raamatun mukaan Jumala sallii meitä kiusattavan omasta lihastamme kumpuavin himoin. Raamattu sanoo että meidän, jotka elämme Jumalan lain alla, tulee kestää ne kiusaukset jos mielimme saada elämän kruunun. Seuraamalla Jumalan sanaa s.o. Raamatun ohjeistusta, osaamme toimia elämässämme oikein. Jos uskomme mitä Jumala Raamatussa meitä kehottaa tekemään ja myös teemme näiden ohjeiden mukaan, silloin uskomme niinkuin Raamatussa usko määritellään ja tällöin olemme oikealla tiellä. Jos vain sujuvasti kuuntelemme Jumalan ohjeet Raamatusta, emmekä toimi niiden mukaan, elämme synnissä eli itsepetoksessa!

 

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 9

20. ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;

21. ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;

 

Paavali sanoi että hän ei ole Mooseksen lain alainen (kuten emme ole sinä ja minäkään) mutta Paavali ei silti voinut elää täysin oman mielensä mukaan vaan hän oli Jumalan lain alla. Ja ilman muuta Mooseksen lakikin oli Jumalalta tullut mutta se oli annettu vain Israelille sen rikkomusten tähden, eikä enää meille uudessa liitossa eläville eli kristityille:

 

Kirje galatalaisille 3

19. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.

..

21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.

22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
23. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
25. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

 

Galatalaiskirjeestä käy erinomaisen selvästi ilmi että laki josta puhutaan on nimenoomaan Mooseksen laki. Samoin jakeesta 21 käy ilmi ettei ole mitää lakia joka voisi tehdä vanhurskaaksi vaan yksin usko Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristin sovitustyöhönsä Golgatalla.

ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA 15

18. Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: ’Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun’.
19. Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?”
20. Saul vastasi Samuelille: ”Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt tuhon omiksi amalekilaiset.
21. Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa.”
22. Silloin Samuel sanoi: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
23. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.”

 

Sekä vanhassa että uudessa testamentissa Jumala siis useaan otteeseen ilmoittaa että hän haluaa meidän olevan kuuliaisia hänen sanalleen, vanhan liiton aikana oli voimassa Mooseksen lain noudattaminenkin. On kuitenkin hyvä huomata että vanhan testamentinkaan aikana Mooseksen laki ei ollut kuin osan aikaa ”vallassa”, vaikkakin suuren osan sillä suurin osa (s.o. suurin määrä sivuja) vanhasta testamentista kertoo Israelin tarinaa. Kuitenkin Abrahamille, Mooseksen lakia ei tietysti vielä ollut. Abrahamkaan ei elänyt ja kulkenut täysin oman mielensä aivoitusten mukaan vaan hänkin kulki seuraten Jumalan ohjeistusta (1. Moos 18:19, Gal 3:6-9).

 

Me jotka olemme uuden liiton ”alaisuudessa” olemme myös saaneet ohjeistuksen jota seurata, vaikka olemmekin vapaita Mooseksen laista.

 

Mooseksen lain seuraamisen päämäärä oli vanhurskaaksi tuleminen mutta Paavali toteaa ettei kukaan voi tulla vanhurskaaksi tekemällä Mooseksen lain vaatimia tekoja (Gal 3:10-13). Meidät kristityt on ”automaattisesti” vanhurskautettu Jeesuksen ristin sovitustyöllä (Gal 3:26-29). Jeesus antoi itsensä uhriksi meidän puolestamme jotta voisimme elää vapauden lain mukaan (emmekä Mooseksen lain mukaan) ja pelastua iankaikkiseen elämään Jumalan läheisyydessä.

 

Siten jos joku haluaa seurata Mooseksen lakia (edes pikkiriikkiseltä osin), jonka tarkoitus on siis vanhurskaaksi tekeminen, hän ikäänkuin tällä seuraamisellaan sanoo että ”Jeesuksen ristin sovitustyö ei riitä minun pelastamisekseni vaan tarvitaan lisäksi Mooseksen lain tekoja”. Tämähän on kestämätön ajatus ja mm galatalaiskirjeessä Paavali puhuu juuri siitä että Jeesuksen ristin sovitustyön lisäksi ei voi olla enää muita tekoja syntiemme sovittamiseksi eli vanhurskauttamiseksemme.

 

Hebrealaiskirjeessä meitä varoitetaankin että jos tahallamme elämme synnissä, ei ole enää sovitusuhria jäljellä. Siis jos Jeesukseen uskovina tahallamme valitsemme elää synnissä (joka on eri asia kuin hetkellinen lankeaminen), ei Jeesuksenkaan ristin sovitustyö enää riitä pelastukseksemme! Jeesuksen ristin sovitustyö ei siis ole ikäänkuin ”piikki auki” synnin tekemiseksi silloin jos me täydessä ymmärryksessä valitsemme syntielämän, parannuksen teon sijaan.

Kirje heprealaisille 10

14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
16. ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”;
17. ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.
18. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
19. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20. jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21. ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”,
22. niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23. pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
24. ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29. kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30. Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa”.
31. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

 

Niinkuin Hebrealaiskirjeessa, Roomalaiskirjeessä ja kauttaaltaan läpi uuden testamentin saamme lukea että usko Jeesukseen tekee meistä vanhurskaita. Kuitenkin Raamattu määrittelee erikseen elävän uskon ja kuolleen uskon.

 

Jaakobin kirje 2

12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
13. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
14. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15. Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16. ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23. ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

 

Huom Saarnivaara kääntää Jaak 2:13 ”Tuomio on näet armoton sille joka ei ole osoittanut laupeutta”.

 

King James kääntää saman jakeen ”For he shall have judgment without mercy, that hath shewed no mercy; and mercy rejoiceth against judgment.”

 

Kun tuota ryhtyy oikein miettimään, ei voi välttyä ajattelemasta vaikkapa sellaisia uskovia jotka esim sanovat ettei meidän uskovien tarvitse tehdä yhtään mitään kun riittää että ollaan armosta pelastettuja (Ef 2:10) ja nyt uskoon tultuamme voidaan vaan ns. ”syleskellä kattoon ja tuijotella omaa napaa”. Mutta jos kerran tuomio on armoton sille joka ei ole laupeutta osoittanut, voiko se tarkoittaa sitä ettei sillä ihmisellä olekaan Jumalan armoa suojanaan joka ei ole laupeutta osoittanut? Vai mitä se tarkoittaa että tuomio on armoton sille joka ei ole laupeutta osoittanut? Minä ainakin kehotan sinua osoittamaan laupeutta sitä tarvitseville sitämyöden kun tilaisuuksia auttaa putkahtaa eteesi (mutta rauhasta käsin, Herran kuorma on kevyt kantaa (Matt 11:30)).

 

Greek Interlinear:in mukaan suomalaisten ”laupeutta” sanaksi kääntämä on kreikaksi ”eleos” joka tarkoittaa englanniksi: pity, mercy, compassion eli suomeksi: sääli, armo, myötätunto.

 

Sama sana löytyy Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumissa: Matt 9:13. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta (eleos) minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

 

Voimme siis Raamatusta useasta kohden nähdä että me jotka olemme vapauden lain alla, olemme tulleet vanhurskauden palvelijoiksi:

 

Kirje roomalaisille 6

16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18. ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

 

On hyvä pohtia millainen on yleensäkin palvelijan rooli. Palvelija ei ensinkään sinkoile oman päänsä mukaan minne tahtoo vaan hän tottelee isäntänsä ohjeistusta ja ajoitusta. Jumalan lapselta ei kuitenkaan vaadita enempää kuin Jumala on hänelle antanut, ja kokemuksen myötä kasvaa myös ymmärrys. Esimerkkinä ajoituksenkin tärkeydestä voidaan katsoa Ananiasta: Mitäs jos Ananias olisi mennyt vaikkapa kolmen kuukauden päästä tekemään sen mitä Herra käski hänen tehdä eli parantaa Paavalin näkö (Ap.t. 9:10-18)? Olisko Paavali edes enää ollut siellä minne Herra Ananiaan lähetti? Entäpä jos Ananias olisi todennut että olisi lakihenkistä totella Jumalaa koska eihän uskovan tarvitse mitään tehdä sillä riittää että uskoo vaan, ja jättänyt menemättä Paavalin luo?

 

Kirje efesolaisille 4

10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

 

Kisälliltä ei siis voi vaatia samaa kuin mestarilta. (Enkä tietenkään tarkoita että meitä ketään voitaisiin koskaan verrata todelliseen mestariimme eli Jeesukseen.)

Meidän jokaisen tulee tavoitella uskossa ja toivossa hengellistä kasvua sitä myöden kun Herra sitä meille suo. Omasta puolestani ja mitä olen muita uskovia seurannut voin todeta että useimmiten meidän oma jääräpäisyytemme on ainoa este hengelliselle kasvullemme: Seuraamme lihamme himoja (joksi myös ylpeys luetaan) mielummin kuin nöyrrymme Jumalan tahtoon vaikka tiedämme sen olevan meille aina se paras vaihtoehto.

 

Näin voimme päätellä että meidät kerran tuomitseva vapauden laki sisältää ainakin seuraavanlaisia teemoja:

 

-Jumala tekee meidät vanhurskaiksi yksin uskon kautta; kun uskomme Jeesuksen ristin sovitustyöhön.

-Usko on Jumalan lahja meille (Ef 2:8-9).

-Me emme tule vanhurskaiksi tekojen kautta (sillä emmehän voi lisätä mitään Jeesuksen sovitustyöhön, Ef 2:8-9)

-Joka ei usko, joutuu kadotukseen (Mark 16:16)

-Ainut asia koko maailmankaikkeudessa mikä voi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta on meidän oma valintamme: Jos emme suostu Jumalan lain s.o. armon lain alle ja ole kuuliaisia Kristukselle (Room 8:38-39, Hepr 10:26-29, Joh 3:36)

-Meidän on käytävä kasteella uskoon tultuamme (Mark 16:16)

-Jumalan lapsina olemme Pyhän Hengen kuljetettavina. (Room 8:14)

-Meidät on luotu hyviä tekoja varten (Ef 2:10)

-Meidän on puettava yllemme Jumalan koko sota-asu (Ef 6:11-18)

-Vain se joka tekee Jumalan tahdon pääsee taivasten valtakuntaan (Matt 7:21)

-Meidän on oltava sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita (Jaak 1:22)

-Vain vaivoin vanhurskas pelastuu (1. Piet 4:17-19)

-Meidän on toteltava Jumalan ohjeita (Raamatun sanaa) (Joh 3:36, Matt 7:21, 1. Joh 5:3)

-Meidän on annettava itsemme ja jäsenemme vahurskauden aseiksi Jumalalle (Room 6:13)

-Jumala sallii kiusattavan meitä meidän omasta lihasta kumpuavilla himoilla (Jaak 1:12-15) mutta meidän on kestettävä nämä kiusaukset sillä meitä ei koetella yli voimiemme (1. kor 10:13).

-Lihamme himot eivät siis ole meidän tekemää syntiä sellaisenaan koska liha on syntinen luonnostaan (Room 7:16-23), mutta me emme saa antautua lihamme himojen vietäväksi eli tekemään syntiä: Meidän on Hengellä kuoletettava lihan himojen teot (Room 8:13). Halu tehdä syntiä on siis eri asia kuin synnin tekeminen. Halu ja teko ovat eri asiat (vaikkakin jo esim jos mies katsoo naista himoiten se luetaan hänelle synniksi vaikkei se fyysiseen tekoon johtaisikaan (Matt 5:27-28).

-Syntiä on tottelemattomuus Jumalan sanalle eli mm. mammonan palveleminen (esim rikastumisen tavoitteleminen (Matt 6:24)), hengellinen ja seksuaalinen haureus, lihan himojen seuraaminen, juopottelu (1. kor 6:9-10), liiallinen murehtiminen elatuksesta jne. (Luuk 21:34-36)

-Meidän tulee Hengellä kuollettaa lihastamme kumpuavat: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, (Kol 3:5-6)

-Meidän tulee Hengellä kuollettaa lihastamme kumpuavat: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe (Kol 3:8).

-Emme saa valehdella toisillemme (Kol 3:9)

-Meidän tulee olla nopeita kuulemaan mutta hitaita puhumaan (Jaak 1:19)

-Meidän tulee olla kiitollisia Jumalalle (Kol 3:15)

-Meidän tulee pyrkiä sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen ja pitkämielisyyteen. (Kol 3:12)

-Meidän tulee kärsiä toinen toistamme ja antaa toisillemme anteeksi jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut meille anteeksi, samoin meidän tulee antaa anteeksi toisillemme. (Kol 3:12-13)

-Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak 2:26): Elävässä uskossa oleva ihminen toimii Pyhän Hengen johdossa ja myös tekee niinkuin Jumala ohjeistaa Raamatussa eli esim. käy kasteella, rukoilee pyhien puolesta, tekee parannusta synnistä ja tekee laupeutta.

-Emme saa tuomita toisiamme (oletko pohtinut mitä tuomitseminen tarkoittaa?) (Matt 7:1-5)

-Meidän tulee opetella tunnistamaan synti (kuten voimme nähdä ympäröivästä maailmasta, uskovatkaan eivät enää kaikki tiedä mikä on syntiä ja mikä ei) ja jos veli/sisar rikkoo meitä vastaan, meidän tulee nuhdella häntä rakkaudessa, ei tuomiten, tekemään parannuksen. (Matt 18:15-17)

-Meidän tulee pitää huolta perheenjäsenistämme (1. Tim 5:8)

-Meidän tulee pyrkiä pyhitykseen sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr 12:14)

-Meidän tulee kehottaa toinen toistamme hyviin tekoihin (Hepr 10:24)

-Olemme vapaat Mooseksen laista! Mm. kymmenykset samoin kuin ympärileikkaus molemmat mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran jo ennen Mooseksen syntymää eli ennen Mooseksen lakia, ja myös Mooseksen laissa. Uudessa liitossa ne eivät kuitenkaan koske meitä esim kuten edeltä luit otteesta galatalaiskirjeestä koskien ympärileikkausta ettei se koske meitä. Samoin Raamattu sanoo että:

 

2. kirje korittolaisille 8

12. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.

13. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,
14. että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus,
15. niinkuin kirjoitettu on: ”Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut”.

 

2. kirje korinttolaisille 9

6. .. joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.
7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

 

Nuo Raamatun jakeet selvästi täysin kumoavat Mooseksen lain vaatiman 10% tuloistamme. Olisi absurdia sanoa: ”Kukin antakoon niinkuin sydämensä vaatii ja sen on oltava aina tasan 10%”. Meidän toki tulee antaa omastamme tarvitseville (vain jos meillä on mistä antaa), muttei rikkaille saarnamiehille. Uskovien rahoilla rikastunut saarnamies on jo lähtökohtaisesti hakoteillä (1. Tim 6:8-12). Huomaa että Raamattu tietysti kehottaa meitä antamaan evankeliumin julistajille rahaa ja muuta tukea työnsä suorittamiseksi: 1. kor 9:4. Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa. Tulee siis tehdä ero Jumalan lähettämän evankeliumin julistajan ja jonkun muun lähettämän saarnamiehen välille.

-Meidän tulee olla hengellisesti valveilla kaiken aikaa (Luuk 21:36)

-Meidän tulee varjella itsemme niin ettei maailma saastuta meitä (Jaak 1:28)

-Emme saa napista Jumalalle kohtaloamme tai muutenkaan (1. kor 10:10)

-Meidän tulee elää rukouksessa ja pyhityksessä.

-Saamme pyytää Jumalalta Jeesuksen nimessä asioita (mutta vain sellaiset toiveet jotka ovat Hänen tahtonsa mukaisia voivat toteutua) (1. Joh 5:14-15).

-Saamme pyrkiä osallisiksi parhaimmista armolahjoista (1. kor 12:31).

-Olemme matkalla pelastukseen!

 

Tuo lista ei toki ole mitenkään kattava katsaus Jumalan s.o. vapauden lakiin, vaikka onhan sekin jo melko pitkä lista. Huomaamme että se vapaus mistä Raamattu puhuu ei olekaan vapautta tehdä ihan mitä tahansa mieleemme juolahtaa, vaan se on ennenkaikkea vapautta olla seuraamatta Mooseksen lain koukeroita monine asetuksineen. Se on vapautta olla tekemättä syntiä jne.

 

Silti on uskovia jotka ajattelevat ettei uskovan tarvitse tehdä muuta kuin uskoa. Olen samaa mieltä, mutta vain jos uskomisella tarkoitetaan että uskomme myös Raamatusta löytyvien Jumalan ohjeiden koskevan meitäkin ja että meidän tulee nähdä mm. nuo listatut sananpaikat tavoitteena jota kohden kasvaa ja kilvoitella (ja joitakin Raamatun ohjeita täytyy seurata ehdottomasti). Jos uskomisella tarkoitetaan jotain muuta, sitten emme ole samaa mieltä tästä asiasta. Minä en voi käsittää miten kukaan uskaltaa sanoa yhdestäkään noista listan sananpaikoista että ”ei muuten koske minua”. Saatika että näiden sananpaikkojen seuraamista kehoittavaa haukutaan lakihenkiseksi, siis Mooseksenlakihenkiseksi.

 

Sellainen ajatus että Pyhä Henki kyllä kasvattaa ihmisen kulkemaan suoraan Hänen tahtonsa mukaan, ilman että luetaan Raamattua ja ojentaudutaan Raamatun ohjeiden mukaan, ei pääsääntöisesti pidä paikkaansa. Jos Pyhä Henki riittäisi ohjenuoraksemme, suurin osa uutta testamenttia olisi aivan turhaan kirjoitettu: Paavalin ei koskaan olisi tarvinnut kirjoittaa yhtäkään paimenkirjettä yhdellekään seurakunnalle! Mutta kun me ihmiset olemme sellaisia että meillä on lihassamme himoja jos jonkinlaisia ja sitten on vielä sielunvihollinen sotkemassa uskonelämäämme minkä ehtii. Eli me todellakin tarvitsemme Jumalan sanaa eli Raamattua ohjenuoraksemme jokaisena elinpäivänämme. Toki voi olla poikkeustapauksia jossa Raamattua ei ole saatavilla, ja Jumala varmasti tällöin pitää huolta uskovasta Pyhän Hengen kautta. Mutta meille jolla Raamattu hyllystä löytyy, sitä täytyy lukea! Muutoin eksymme pois totuudesta. Huomaa että Raamattu on Jumalan ilmoitusta!

 

Jos nyt luet Matteuksen evankeliumin 25 luvun ja pohdit miten se kaikki liittyy sinuun, et mitenkään voi tulla ainakaan sellaiseen johtopäätökseen ettei se kaikki liitty sinuun millään tavalla. Sinuun, minuun ja ihan kaikkiin uudestisyntyneisiin uskoviin. Silti jotkut ovat sitä mieltä että kaikki tai lähes kaikki tekemiseen kehottaminen on lakihenkistä (he tarkoittavat Mooseksen lakihenkistä). Otetaan esimerkki. Jeesus sanoi Matt 25:13 ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä”. Onko se Mooseksen lakihenkistä vai Vapauden lakihenkistä jos sanon sinulle että sinunkin tulee valvoa?

Entäpä saman luvun kertomus leivisköistä. Onko se Mooseksen lakihenkistä vai Vapauden lakihenkistä jos sanon että sinun täytyy käyttää niitä leivisköitä mitä sinulle on uskottu?

Ajattele että Jeesuksen kertomuksessa leivisköistä; sille palvelijalle joka piilotti leiviskänsä, hänen herransa sanoi: ”heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’ ”. Huomaa että kyse oli valinnasta. Herransa silmissä kelvoton palvelija olisi voinut käyttää leiviskäänsä muttei käyttänyt.

Entäpä saman luvun tarina maanpäälle palaavasta ihmisen Pojasta joka tuomitsee laupeutta harjoittaneet vanhurskaat (huom he olivat siis uskovia) iankaikkiseen elämään ja ne jotka eivät laupeutta olleet harjoittaneet Hän tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen. Olenko Mooseksen lakihenkinen vai Vapauden lakihenkinen jos sanon sinulle että mene ja harjoita laupeutta sinäkin?

 

Haluan vielä tähdentää että kuten Paavalikin varoittaa Timoteusta että jumalisuus ei ole keino voiton saamiseksi, hän kuitenkin heti perään sanoo että Timoteuksen tulee tavoitella jumalisuutta! King James käännöksessä tuo ”keino voiton saamiseksi” on käännetty ”supposing that gain is godliness”.

Greek interlinear nt:ssä tuo ”voiton” sana on ”porismon” joka biblehub.com:issa selitetään näin: porismós (from poros, ”a way, means”) – properly, a specific way (route) that brings gain or profit. 4200 (porismós) is only used in 1 Tim 6:5,6.

Suomeksi siis ”porismos” tarkoittaa: Erityinen keino hankkia hyötyä/tuottoa/voittoa (siis liikevoittoa eli taloudellista hyötyä).

1. kirje Timoteukselle 6

3. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,
5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.
6. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

….

11. Mutta sinä, Jumalan ihminen, …., ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.
12. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.

 

Näin siis tuossa Timoteukselle tarkoitetussa kirjeessä Paavali ei lainkaan tuomitse jumalisuuden tavoittelemista vaan kehoittaa Timoteusta tavoittelemaan jumalisuutta. Sen sijaa Paavali tuomitsee sen että jotkut käyttävät jumalisuutta ansaitakseen sillä itselleen jotakin hyötyä/taloudellista voittoa. Tällaisia ihmisiähän on tässäkin ajassa: He yrittävät olla Jumalalle mieliksi että esim. saisivat taloudellista menestystä.

Jos tuo edellä kokoamani lista lannistaa sinua, ole huoleti ja käänny Herramme puoleen rukouksessa ja kiitoksessa. Mutta jos tuo lista sai sydämessäsi oikeanlaisen piston aikaan, lienee parannuksen teon aika?

Onneksemme Pyhä Henki vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista ja kiperissä valintatilanteissa voimme luottaa siihen että meitä ei koetella yli voimiemme. Loppujen lopuksi, useimmiten on kyse valinnastamme: Haluammeko taipua Herran Jeesuksen tahtoon ja Hengen johtoon vai emme.

Hengellisen kasvun myötä, Pyhän Hengen vaikutuksesta ajan kuluessa me huomaamme että itse kukin muutumme vähä vähältä entistä enemmän Kristuksen kuvan kaltaisiksi, jos vain tahdomme luopua omastamme ja vastaanottaa Herramme ja vapahtajamme sydämeemme 100%: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.” (Luuk 9:24)

 

Me jotka odotamme että Herra Jeesus on tuleva takaisin, muistamme Herramme sanat:

 

Luuk 21

34. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35. niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.”

Huom. tuo 33/38 raamatun käännöksen ”elatuksen murheet” on käännetty King James biblessa ”cares of this life” ja samoilla linjoilla on Raamattu kansalle käännös: ”maalliset murheet” (ja samaan käännökseen päätyy Greek interlinear nt:n perusteella). Saarnivaara taas kääntää 33/38 käännöksen käyttämän ”raskauta” sanalla ”turruta”. Saarisalo taas kääntää 33/38 ”päihtymys” sanan  sanaksi ”kohtuuttomuus” jonka King James kääntää ”surfeiting”.

Yhteenvetona näistä eri käännöksistä siis: ” ettei teidän sydämiänne turruta päihtymys ja juoppous eikä maalliset murheet”, sen sijaan että rajoituttaisiin vain elatuksen murheisiin, eli lähinnä taloudellisiin ongelmiin.

Lisähuomiona King James, samoin kuin Toivo Koilon käännös kääntää tuon 36 jakeen: ”rukoilkaa että teidät katsottaisiin arvollisiksi”, sen sijaan että rukoiltaisiin saavamme voimaa paetaksemme tätä kaikkea. Löydät Aapeli Saarisalon ja Toivo Koilon käännökset www.finbible.fi

 

Toivottavasti tämä kirjoitukseni on sinulle rohkaisuksi pyhitykseen ja hyviin tekoihin Herramme Jeesuksen Kristuksen tahdon mukaan ja hänen nimessään.

 

Matt 11

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Niin te saatte levon sielullenne.

30. Minun ikeeni on sopiva ja kuormani kevyt kantaa!

 

Muista kuitenkin koetella Jumalan sanalla ja rukouksella tämäkin kirjoitus.

 

Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi

Antti