Olosuhteet…

 

OLOSUHTEET…

2KOR6:3-10

Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,
4. vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6. puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
8. kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9. tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10. murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

KUN ME USKOMME HERRAAN JEESUKSEEN KRISTUKSEEN,NIIN SILLOIN ME JOUDUMME USKONELÄMÄSSÄMME ERILLAISIIN OLOSUHTEISIIN…JUMALA ON SE KUKA SÄÄTÄÄ JA JOHDATTAA MEIDÄN ELÄMÄN OLOSUHTEET…INHIMMILLISESTI KATSOTTUNA VOI MONESTI NÄYTTÄÄ JA TUNTUA SILTÄ ETTÄ USKOVAN ELÄMÄN OLOSUHTEISSA EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ…ETTÄ IKÄÄN KUIN KAIKKI OLOSUHTEET MENIS PÄIN PRINKKALAA KUN JEESUSTA SEURATAAN…

1MOOS37LUKU

Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut
muukalaisena, Kanaanin maassa.
2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: ”Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”.
10. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”
11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13. sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen”. Hän vastasi: ”Tässä olen”.
14. Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15. Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”
16. Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa”.
17. Mies vastasi: ”He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: ’Menkäämme Dootaniin’.” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19. He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”
21. Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: ”Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi”.
22. Vielä Ruuben sanoi heille: ”Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen”. Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24. ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25. Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26. Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30. palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!”
31. Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32. Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö”.
33. Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: ”Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi.”
34. Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
35. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ”Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö”. Ja hänen isänsä itki häntä.
36. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

 

1MOOS39LUKU

JOOSEF SEURASI HERRAA JA HÄNET MYYTIIN EGYPTIIN ORJAKSI! JA SIELLÄKIN HÄN SAI SYYTTÖMÄSTI KÄRSIÄ JA HÄN JOUTUI KAIKEN KUKKURAKSI VANKILAAN! PAAVALI SEURASI JEESUSTA JA JOUTUI MONEEN KOETUKSEEN JA VAIKEISIIN OLOSUHTEISIIN JA LOPUKSI ROOMAN VANKILAAN! JOHANNES PALVELI JEESUSTA USKOLLISESTI JA JOUTUI PATMOKSEN VANKILA SAARELLE! JA LUKUISAT MUUT HERRAN PALVELIJAT RAAMATUN LEHDILTÄ OVAT JOUTUNEET VANKEUTEEN JA VAIKEISIIN OLOSUHTEISIIN KUN OVAT HERRAA PALVELLEET! ONKO TÄSSÄ MITÄÄN JÄRKEÄ!! SEURAAT HERRAA JA JOUDUT LIRIIN JA VAIKEISIIN KOETTELEMUKSIIN!! MUTTA KIITOS HERRALLE,NÄÄ KAIKKI ASIAT ON JUMALAN TIEDOSSA JA ON TAPAHTUNUT JUMALAN SALLIMUKSESTA!

MATT10:24-31

Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.
25. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!
26. Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
27. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.
28. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
31. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

MEIDÄN ELÄMÄN OLOSUHTEET OVAT TÄYSIN HERRAN TIEDOSSA JA HOIDOSSA…

PS139:1-18

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin: ”Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi”,
12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. – Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

KAIKKI MINUN TIENI OVAT SINULLE TUTUT! HERRA TIETÄÄ MEIDÄN KAIKKI ELÄMÄN OLOSUHTEET…HÄN ON NE SALLINUT! HERRAN TIE VOI MONESTI INHIMMILLISESTI KATSOTTUNA VAIKUTTAA OUDOLTA! JOOSEF PALVELI HERRAA JA JOUTUI VUOSIKAUSIKSI SYYTTÖMÄNÄ VANKILAAN! MUTTA HERRA OLI HÄNEN KANSSAAN SIELLÄ! JOOSEF NOSTETTIIN EGYPTIN TOISEKSI KORKEIMPAAN VIRKAAN HETI FAARAON JÄLKEEN! MIKSI NÄIN! HERRA OLI VALMISTANUT JOOSEFIA MONIEN KATKERIEN KOKEMUSTEN KAUTTA TÄHÄN TÄRKEÄÄN TEHTÄVÄÄN…SE VAIKUTTI SEN ETTÄ ESIMERKIKSI ISRAELIN KANSA SELVISI NÄLÄN HÄDÄSTÄ JOKA KOETTELI KOKO SILLOISTA MAAILMAA…JUMALA OLI ENNALTA JOHDATTANUT JOOSEFIN MONEEN VAIKEAAN OLOSUHTEESEEN MUTTA JUMALAN AJALLA JOOSEF NOSTETTIIN ESILLE!

FIL4:22

Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.

PAAVALIA ON SAATTANUT ALUKSI HARMITTAA KUN HÄN JOUTUI VANKILAAN…PAAVALI OLI SAANUT AIKAISEMMIN JULISTAA KRISTUSTA VAPAUDESTA KÄSIN MUTTA NYTTEN OLI VANKILAN OVET SULKEUTUNEET PAAVALIN YMPÄRILLE! OLIKO SIINÄ MITÄÄN JÄRKEÄ? KIITOS HERRALLE,HÄN EI OLE TURHAAN SÄÄTÄNYT JEESUKSEEN USKOVILLE INHIMMILLISESTI KATSOTTUNA VAIKEITA JA HANKALIA OLOSUHTEITA! TERVEHDYKSEN LÄHETTÄVÄT TEILLE KAIKKI PYHÄT,MUTTA VARSINKIN NE JOTKA OVAT KEISARIN HUONEVÄKEÄ! SIIS KEISARIN HUONEVÄKEÄ OLI TULLUT USKOON! HALLELUJA! JUMALA SÄÄTÄÄ USKOVIEN OLOSUHTEET! PAAVALI ON TODENNÄKÖISEMMIN SAANUT OLLA MYÖTÄVAIKUTTAMASSA KEISARIN HUONEENVÄEN USKOON TULEMISEEN…

FIL1:12-18

Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi,
13. niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden,
14. ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.
15. Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
16. nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
17. nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
18. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.

KOKO HENKIVARTIOSTON JA KAIKKIEN MUIDEN TIETOON ON TULLUT,ETTÄ MINÄ OLEN KAHLEISSA KRISTUKSEN TÄHDEN! HALLELUJA! JUMALA ON VIISAS! HÄN SALLI PAAVALIN JOUTUA VANKILAAN ETTÄ SIELLÄ VANKILAN JA KEISARIN HUONEVÄEN VAIKUTUSPIIRISSÄ OLEVAT IHMISET SAIVAT KUULLA JEESUKSESTA! JA ETTÄ MONET MUUTKIN USKOVAT ENTISTÄ ENEMMÄN ROHKAISTUIVAT JULISTAMAAN JEESUSTA KUN PAAVALI OLI JOUTUNUT VANKILAAN! JA SIELLÄ PAAVALI SAI KIRJOITTAA MONIA ”MEHEVIÄ” KIRJEITÄ MUILLE USKOVILLE ROHKAISUKSI! JA TOTTAKAI PAAVALI SAI SIELLÄ VANKILASSA MYÖS RUKOILLA JA TOIMIA SIELUNHOITAJANA JNE…ETTÄ EI NE VAIKEAT OLOSUHTEET OLLEET TOSIAANKAAN TURHIA! NE KAIKKI MYÖTÄVAIKUTTI YHDESSÄ EVANKELIUMIN ETEENPÄIN MENOON…

ILM1:9

Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

JOHANNES OLI MYÖS JOUTUNUT PATMOKSEN VANKILA SAARELLE JEESUKSEN TÄHDEN…MUTTA SIELLÄ JOHANNES SAI HERRALTA RAAMATUN VIIMEISEN KIRJEEN…ETTÄ EI HERRA TOSIAANKAAN OLLUT JOHANNESTAKAAN UNOHTANUT SINNE YKSINÄNSÄ…JEESUS OLI SIELLÄKIN JOHANNEKSEN KANSSA…JEESUS ON JOHDATTANUT MEIDÄN ELÄMÄMME KAIKKI VAIHEET…JEESUS ON MEIDÄN MUKANA KAIKISSA VAIHEISSA JA MONESTI KOVISSAKIN OLOSUHTEISSA…MUTTA NÄMÄ OLOSUHTEET ON MEILLE JUMALAN SIUNAUS! VAIKKA NE EI SILTÄ AINA TUNTUISIKAAN…JA MUISTETAAN SE ETTÄ KAIKKI VAIKEAT OLOSUHTEETKIN KANTAA KERRAN SIUNAUSTA MYÖS TULEVAAN ELÄMÄÄN!

PS105:16-22

Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17. oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19. siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20. Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21. Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22. sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

MATT25:14-23

Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
15. yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
16. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
17. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
18. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
20. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’.
21. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
22. Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’.
23. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’

LUUK19:11-19

Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
12. Hän sanoi näin: ”Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
13. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ’Asioikaa näillä, kunnes minä tulen’.
14. Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme’.
15. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
16. Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää’.
17. Ja hän sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia’.
18. Ja toinen tuli ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää’.
19. Niin hän sanoi tällekin: ’Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia’.

ILM2:26

Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,

ETTÄ MUISTETAAN ETTÄ KUN ME SUOSTUTAAN JUMALAN SALLIMIIN JA JOHDATTAMIIN OLOSUHTEISIIN JA PALVELLAAN HERRAA USKOLLISESTI OLOSUHTEISTA RIIPPUMATTA NIIN HERRAN SIUNAUS KANTAA MYÖS TULEVAAN ELÄMÄÄN…HERRA ANTAKOON MEILLE VOIMAA SEURATA HÄNTÄ OLOSUHTEISTA HUOLIMATTA…ARMOSTA,AAMEN…J