Levähtäkää vähän

MARK6:30-32

Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.

31 Niin hän sanoi heille: ”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän”. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.

32 Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.

TULKAA TE YKSINÄISYYTEEN, AUTIOON PAIKKAAN, JA LEVÄHTÄKÄÄ VÄHÄN…JA HEILLÄ EI OLLUT AIKAA SYÖDÄKÄÄN…ELÄMME TODELLA KIIREISTÄ JA HEKTISTÄ MAAILMANAIKAA…MELKEIN KAIKILLA ON KIIRE…JA JOPA USKOVIINKIN KIIRE UHKAA TARTTUA…HERRA JEESUS HALUAA MEITÄ AIKA AJOIN KUTSUA YKSINÄISYYTEEN, LEVÄHTÄMÄÄN VÄHÄN…JEESUKSEN AJAN OPETUSLAPSILLA EI OLLUT AIKAA SYÖDÄ MAALLISTA LEIPÄÄ…TÄMÄN AJAN USKOVILLA EI OLE EHKEN MONASTI AIKAA SYÖDÄ TAIVAALLISTA MANNAA, JUMALAN SANAA…SANA SANOO:

PS102:1-4

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

MATT4:1-4

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

2 Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.

3 Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”.

4 Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.”

SILLÄ MINÄ UNHOTAN SYÖDÄ LEIPÄÄNI…EI IHMINEN ELÄ AINOASTAAN LEIVÄSTÄ, VAAN JOKAISESTA SANASTA, JOKA JUMALAN SUUSTA LÄHTEE….ME TÄMÄN KIIREISEN MAAILMAN AJAN USKOVAISET TARVITSEMME KIPEÄSTI TAIVAALLISTA LEIPÄÄ, JUMALAN SANAA…HERRA HALUAISI ETTÄ ME AIKA AJOIN VETÄYTYISIMME HILJAISUUTEEN HERRAN JALKOJEN JUUREEN KUUNTELEMAAN MITÄ HÄN HALUAA MEILLE PUHUA SANANSA JA HENKENSÄ KAUTTA…

LUUK10:38-42

Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”

41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,

42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

MARTTA OLI KIIREINEN USKOVAINEN…PITI PUUHAILLA MONISSA PALVELUSTOIMISSA…JA MARTTAA RUPESI IKÄÄNKUIN JO TUSKASTUTTAMAAN KUN MARIA EI HÄNTÄ AUTTANUT…MUTTA MITÄ SANOO JEESUS TÄSTÄ? MARTTA , MARTTA, MONINAISISTA SINÄ HUOLEHDIT JA HÄTÄILET, MUTTA TARPEELLISIA ON VÄHÄN, TAHI YKSI AINOA! MARIA ON VALINNUT HYVÄN OSAN, JOTA EI HÄNELTÄ OTETA POIS! USKOVAISELLEKKIN VOI TULLA JOSKUS TYÖ JEESUSTA TÄRKEÄMMÄKSI…ON TÄRKEÄÄ OLLA AIKA AJOIN JEESUKSEN JALKOJEN JUURESSA KUUNTELEMASSA MITÄ HÄN TAHTOO SANANSA JA HENKENSÄ KAUTTA PUHUA,OLLA NAUTTIMASSA TAIVAALLISTA LEIPÄÄ ETTEI NÄÄNTYMINEN YLLÄTÄ! ETTEI TUSKASTUTA TYÖN ALLE NIINKUIN MARTALLE KÄVI…JOS IHMINEN ALKAA IKÄÄNKUIN TUSKASTUA PALVELUTEHTÄVISSÄÄN, VOI OLLA ETTÄ HÄN EI ENÄÄN VAELLA HENGESSÄ JA ON UNHOTTANUT SYÖDÄ LEIPÄÄNSÄ…HÄN EI ENÄÄN OLE IKÄÄNKUIN HERRAN LEVOSSA…SILLOIN KUN ME VAELLAMME HENGESSÄ, ME SAAMME IKÄÄNKIN OLLA HERRAN LEVOSSA…SIIS SILLOIN MEIDÄN PALVELUSTEHTÄVÄMME EI TUNNU LIIAN RASKAALTA…

JES32:15-17

Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,

16 ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.

17 Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.

KUN ME SAAMME VAELTAA HENGESSÄ, ME SAAMME KOKEA IKÄÄNKUIN LEPOA HERRASSA…ETTÄ MEIDÄN EI TARVII TUSKAILLA MARTAN TAVOIN KUN TOISET EI TULE MEITÄ AUTTAMAAN…ON HYVÄ MUISTAA ETTÄ KUN VAELLAMME LEVOSTA KÄSIN, SE MITÄ JEESUKSELLE TEEMME, EI LÄHESKÄÄN AINA EDES TUNNU IKÄÄNKUIN RASKAALTA…ETTÄ KYLLÄ SE HERRAN PALVELEMINEN ON PARHAIMMILLAAN SIUNATTUA JA VIRVOITTAVAA KUN SAAMME OLLA HERRAN JEESUKSEN KÄSINÄ JA JALKOINA…

JOH4:30-34

Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.

31 Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: ”Rabbi, syö!”

32 Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä”.

33 Niin opetuslapset sanoivat keskenään: ”Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?”

34 Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.

SANANL11:25

Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

EF2:10

 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

MINUN RUOKANI ON SE, ETTÄ MINÄ TEEN LÄHETTÄJÄNI TAHDON JA TÄYTÄN HÄNEN TEKONSA…JUMALAN SANAN SYÖMINEN JA SEN MUKAAN OJENTAUTUMINEN ON MYÖSKIN TAIVAALLISEN RUUAN NAUTTIMISTA…NE TEOT TULEE KUN SAAMME OLLA LEVOSSA HERRASSA…SAAMME VAELTAA LEVOSTA KÄSIN…ETTÄ MEIDÄN EI TULE IKÄÄNKUIN VÄÄRÄLLÄ TAVALLA TÖIN JA TOIMIN PUURTAA MARTAN TAVOIN, VAAN SAAMME VAELTAA JUMALAN EDELTÄ VALMISTETUISSA HYVISSÄ TEOISSA JA TÖISSÄ…TÄSTÄ SYNTYY OIKEANLAISTA LEPOA HERRASSA…EI TARVII MARTAN TAVOIN TUSKAILLA MONIEN PALVELUSTOIMIEN ALLA, VAAN SAAMME TEHDÄ SEN MINKÄ JEESUS ON MEILLE EDELTÄKÄSIN JO VARANNUT…LEVÄHTÄKÄÄ VÄHÄN…SYÖKÄÄ SANAN LEIPÄÄ…OLKAA JEESUKSEN JALKOJEN JUURESSA MARIAN TAVOIN…SYÖKÄÄ MYÖS SANAN LEIPÄÄ TÄYTTÄMÄLLÄ HERRAN TAHTOA,SE ON: VAELTAMALLA HÄNEN EDELTÄ VALMISTAMISSA TEOISSA…USKOVIAKIN UHKAA LOPPUUN PALAMINEN JOS TYÖSTÄ TULEE JEESUSTA TÄRKEÄMPI,SIIS JOS TEEMME TYÖTÄ VAAN TYÖN VUOKSI, EIKÄ SEN TAKIA KUN HERRA MEISSÄ VAIKUTTAA TAHTOMISEN JA TEKEMISEN….ON HYVÄ MUISTAA ETTÄ KUN ME SAAMME VIETTÄÄ PALJON AIKAA JEESUKSEN KASVOJA KATSELLEN SANAN PEILISTÄ, SITÄ ENEMPI SAAMME MUUTTUA KRISTUKSEN MUOTOON…SITÄ ENEMPI ME SAAMME VAELTAA RAKKAUDESSA, KUN MUUTUMME TAIVAALLISEN RAKKAUDEN, SE ON KRISTUKSEN MUOTOON…

2KOR3:12-18

Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat

13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

JA MITÄ ENEMPI ME MUUTUMME KRISTUKSEN MUOTOON, SITÄ ENEMPI ME SAAMME OLLA TOISILLE SIUNAUKSEKSI…SIIS SILLOIN KRISTUS MEISSÄ PÄÄSEE PAREMMIN ESILLE…SILLOIN KANSSAIHMISET SAAVAT KOSKETUKSEN KRISTUKSEN HENKEEN…SILLOIN ME VAELLAMME HENGESSÄ JA JUMALAN RAKKUDESSA…SILLOIN HERRAN PALVELEMINEN EI OLE VÄÄRÄLLÄ TAVALLA TUSKAISTA…VAAN JUMALAN RAKKAUS JA ARMO TEKEE TYÖTÄÄN MEIDÄN ROSOISTEN SAVIASTIOIDEN KAUTTA…MUTTA TÄMÄ EI TIETYSTIKKÄÄN TARKOITA SITÄ, ETTEIKÖ USKOVAT KOKISI ERILLAISIA AHDISTUKSIA JA KOETUKSIA JA PUHDISTUKSIA JNE…ETTÄ KYLLÄ NE EHDOTTOMASTI KUULUVAT ASIAAN…MUTTA MITÄ ENEMPI HERRA ON MURTANUT MEIDÄN VOIKO SANOA LIHAN MIELEN, SITÄ ENEMPI HERRA VOI MEITÄ KÄYTTÄÄ VÄLIKAPPALEINAAN…JA NÄIN ME SAAMME OLLA VAELTAMASSA LEVOSTA KÄSIN…ME YMMÄRRÄMME ETTÄ TYÖ ONKIN HERRAN EIKÄ MEIDÄN…TYÖN MENESTYS EI OLE RIIPPUVAINEN MEIDÄN INHIMMILLISESTÄ VOIMASTAMME TAIKKA KYVYISTÄMME TAIKKA VIISAUDESTAMME VAAN JUMALAN HENGESTÄ…MISSÄ HERRAN HENKI ON, SIINÄ ON VAPAUS…EI OLE KYSYMYS MEIDÄN INHIMMILLISESTÄ HYVYYDESTÄ EIKÄ PUURTAMISESTA JNE VAAN JUMALAN ARMOSTA…

1KOR15:10

 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.

2KOR4LUKU

Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,

2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

6 Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,

9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ”Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,

14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

SILLÄ ME JOTKA ELÄMME, OLEMME ALATI ANNETUT KUOLEMAAN JEESUKSEN TÄHDEN, ETTÄ JEESUKSEN ELÄMÄKIN TULISI KUOLEVAISESSA LIHASSAMME NÄKYVIIN…MUTTA TÄMÄ AARRE ON MEILLÄ SAVIASTIOISSA, ETTÄ TUO SUUNNATTOMAN SUURI VOIMA OLISI JUMALAN, EIKÄ NÄYTTÄISI TULEVAN MEISTÄ…JUMALA EI ANNA IHMISILLE KUNNIAA…JUMALAN VOIMA TULEE HEIKKOUDEN KAUTTA ILMI MUILLEKKIN…JA KUN SAAMME OLLA HEIKOT JUMALAN ARMOSTA, VOIMME VAELTAA HENGEN VAPAUDESSA…SAAMME ILOITA JA RIEMUITA JOPA VAIKEUKSIENKIN KESKELLÄ…JA SAAMME OLLA VAPAAT IKÄÄNKUIN TULOSTEN TAVOITTELUSTA….KAIKKI OIKEASTI TAIVAALLINEN TYÖ ON JUMALAN ARMON JA HENGEN VAIKUTUSTA…ME SAAMME OLLA SIINÄ MUKANA VÄLIKAPPALEINA SUURESTA JUMALAN ARMOSTA, EI MEIDÄN HYVYYTEMME TÄHDEN…ME SAAMME VAELTAA LEVOSTA KÄSIN…VAPAUDESTA KÄSIN…SAAMME VAELTAA JUMALAN RAKKAUDESSA…HÄNEN PYHÄ HENKENSÄ JA RAKKAUTENSA ON MEIDÄN TEKEMISTEMME VAIKUTTIMINA…

GAL5:13-18

Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.

14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.

15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.

16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

EF5:1-2

Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset,

2 ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi”.

VIETETÄÄN AIKAA HERRAN KASVOJEN EDESSÄ, HÄNEN SANANSA ÄÄRESSÄ, MAHDOLLISUUKSIEMME MUKAAN…MUISTETAAN SYÖDÄ TAIVAALLISTA LEIPÄÄ, JUMALAN SANAA…MUISTETAAN ETTÄ TÄMÄ KOKO MEIDÄN ELÄMÄMME ON JUMALAN SUURTA ARMOA…ME OLEMME SAANEET MITTAAMATTOMAN ARVOKKAAN AARTEEN KUN OMISTAMME USKON HERRAAN JEESUKSEEN…JA ME SAAMME JUMALAN ARMOSTA VAELTAA LEVOSTA KÄSIN, HERRAN EDELTÄVALMISTETUISSA HYVISSÄ TEOISSA JA TÖISSÄ…KIITOS HERRA JEESUS KAIKESTA HYVYYDESTÄSI MEITÄ KOHTAAN….ARMOSTA, AAMEN…

NEH8:1-12

Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle; ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille.

2 Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä.

3 Ja hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta puolipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista.

4 Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkealla puulavalla, joka oli tätä varten tehty. Ja hänen vieressään seisoivat: hänen oikealla puolellaan Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja; ja hänen vasemmalla puolellaan Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam.

5 Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen, nousi kaikki kansa seisomaan.

6 Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: ”Amen, amen”; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan.

7 Sitten Jeesua, Baani, Seerebja, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Joosabad, Haanan, Pelaja ja muut leeviläiset opettivat kansalle lakia, kansan seisoessa alallansa.

8 Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin.

9 Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö”. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat.

10 Ja hän sanoi vielä heille: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.”

11 Myöskin leeviläiset rauhoittivat kaikkea kansaa ja sanoivat: ”Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä; älkää olko murheelliset”.

12 Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu.

PS1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,

2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.