Lihan käsivarsi ja Rigor mortis

Lihan käsivarsi ja Rigor Mortis

15.4.2018

Tämän viikonlopun aikana on noussut mieleen sanat: Midian, Rigoris mortis ja Lihan käsivarsi.

Googlen kautta löysin vain termin: Rigor mortis = Kuolon kankeus. (Latinaksi sana rigoris on yksikön genetiivi sanasta rigor.)

Noista sanoista inspiroitui tämä kirjoitus.

TOINEN AIKAKIRJA 32

1. Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib,
Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itsellensä.
2. Kun Hiskia näki Sanheribin tulevan ja olevan aikeessa sotia Jerusalemia vastaan,
3. neuvotteli hän päämiestensä ja urhojensa kanssa tukkiaksensa vesilähteet, jotka olivat kaupungin ulkopuolella; ja he kannattivat häntä siinä.
4. Niin kokoontui paljon kansaa, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka juoksee sen seudun läpi; sillä he sanoivat: ”Miksi Assurin kuninkaat tultuansa löytäisivät vettä viljalti?”
5. Ja hän rohkaisi mielensä, rakensi koko revityn osan muuria ja korotti torneja ja teki sen ulkopuolelle toisen muurin, varusti Millon Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä.
6. Ja hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luoksensa aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi:
7. ”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa.
8. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.” Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.
9. Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, ollessaan itse koko sotavoimansa kanssa Laakiin edustalla, lähetti palvelijoitansa Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, luo ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa:
10. ”Näin sanoo Sanherib, Assurin kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte Jerusalemiin saarroksiin?
11. Eikö Hiskia viettele teitä ja saata teitä kuolemaan nälkään ja janoon, kun hän sanoo: Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan käsistä?
12. Eikö tämä sama Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkuloitansa ja alttareitansa ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: ’Yhden ainoan alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava ja sillä uhreja poltettava’?
13. Ettekö tiedä, mitä minä ja minun isäni olemme tehneet muiden maiden kaikille kansoille? Ovatko näiden maiden kansain jumalat voineet pelastaa maatansa minun käsistäni?
14. Onko kukaan minun isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni? Kuinka sitten teidän Jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni?
15. Älkää siis antako Hiskian näin pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni tai minun isieni käsistä, saati sitten teidän Jumalanne: ei hän pelasta teitä minun käsistäni.”
16. Ja hänen palvelijansa puhuivat vielä enemmän Herraa Jumalaa ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.
17. Hän kirjoitti myös kirjeen herjatakseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan; siinä sanottiin näin: ”Niinkuin muiden maiden kansain jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni”.
18. Ja Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, he huusivat kovalla äänellä juudankielellä nostaakseen heissä pelon ja kauhun, että saisivat kaupungin valloitetuksi.
19. Ja he puhuivat Jerusalemin Jumalasta niinkuin muiden maiden kansain jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.

20. Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän tähden ja huusivat taivaan puoleen.
21. Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki sotaurhot, ruhtinaat ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä, niin että hän häpeä kasvoillaan palasi takaisin maahansa. Ja kun hän kerran meni jumalansa temppeliin, kaatoivat hänet siellä miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistansa.
22. Näin Herra vapahti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan, käsistä ja kaikkien käsistä, ja hän johdatti heitä joka taholla.

23. Ja monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Hiskialle, Juudan kuninkaalle, kalleuksia; ja hän kohosi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä.
24. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Niin hän rukoili Herraa, ja hän vastasi hänelle ja antoi hänelle tapahtua ihmeen.
25. Mutta Hiskia ei palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi; sentähden hänen ja Juudan ja Jerusalemin osaksi tuli viha.
26. Mutta kun Hiskia
nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, ei Herran viha kohdannut heitä Hiskian päivinä.
27. Hiskialle tuli ylen paljon rikkautta ja kunniaa; hän hankki itselleen aarrekammioita hopeata, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikkinaisia kallisarvoisia kaluja varten,
28. varastohuoneita jyvä-, viini- ja öljysatoa varten ja talleja kaikenlaisille juhdille ja karjalaumoja tarhoihin.
29. Myös rakennutti hän itsellensä kaupunkeja ja hankki suuret laumat pikkukarjaa ja raavaskarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle ylen suuren omaisuuden.
30. Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteenpäin, Daavidin kaupunkiin. Ja Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.
31. Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet Baabelin ruhtinasten lähettiläiden valtaan, jotka olivat lähetetyt hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, joka oli tapahtunut maassa.

Miten ajankohtainen aihe tämä Raamatun kohta on vielä tänäkin päivänä. Tänäkin päivänä uskovan/uskovien tilanne saattaa näyttää toivottomalta jos sitä katsoo maallisista lähtökohdista. Sielun vihollisen ylivoima on monissa asioissa maallisesta näkökulmasta aivan murskaavan ylivoimainen. Kuitenkin yhä tänäänkin Jumala on voimallisempi kuin mikään ihmislihan aikaansaannos, oli se sitten joukkojen lukumäärä, ihmisviisaus tai tekniset saavutukset tai mitä tahansa.

Yhä tänään, kuten ennenkin, ihminen on pohjimmiltaan sydämeltään paatunut ja paha ja taipuvainen ylpistymään voitoista jotka on saavutettu yksinomaan Jumalan voimalla ja Hänen ansiostaan.

Usein ihminen sortuu luottamaan ns. lihan käsivarteen uskon asioissakin. Saatamme lukea vaikkapa USAssa olevista mega seurakunnista joissa seurakunnan viikottaiseen kokoontumiseen tulee tuhansia uskovia. Onko tällainen megaseurakunta hengellisesti voimallisempi kuin vaikkapa pieni seurakunta jossa saattaa kokoontua viikottain vain muutama uskova? Eikö luontaisesti pyrikin tulemaan ajatus että megaseurakunta olisi voimallisempi?

Toinen oivallinen esimerkki lihan käsivarresta ja Jumalan voimasta on kertomus Gideonista. Gideonin sankaritarinassa Jumalan armosta ja Hänen voimallaan Gideon ja pikkuruinen joukko (300 miestä) sai murskavoiton lukumäärältään ja varustukseltaan massiivisen ylivoimaisesta vihollisesta. (Tuomarien kirja 6-7).

TUOMARIEN KIRJA 6

1. Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja
Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi.

2. Ja Israel sai tuntea Midianin käden voimaa, ja israelilaiset tekivät suojakseen midianilaisia vastaan ne onkalot, joita on vuorissa, ja luolat ja vuorilinnat.
3. Ja joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa.
4. He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja.
5. Sillä he lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen, he tulivat monilukuisina kuin heinäsirkat, heillä ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, ja he tulivat maahan sitä hävittämään.
6. Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden; ja israelilaiset huusivat Herraa.
7. Ja kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden,

8. lähetti Herra israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä;
9. minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa.
10. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni.”
11. Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta.
12. Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!”
13. Niin Gideon vastasi hänelle: ”Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: ’Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä’? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin.”
14. Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut”.
15. Hän vastasi hänelle: ”Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä.”
16. Herra sanoi hänelle: ”
Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen”.

Eräs huomion arvoinen asia on se syy miksi Herra antoi israelilaiset Midianin riepoteltavaksi: Ne israelilaisten teot jotka olivat Herran silmissä pahoja.

Toinen kuningasten kirja 6

8. Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: ”Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin”.
9. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: ”Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne”.
10. Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.
11. Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: ”Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?”
12. Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: ”Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi”.
13. Hän sanoi: ”Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni”. Ja hänelle ilmoitettiin: ”Katso, hän on Dootanissa”.
14. Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.
15. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ”Voi, herrani, mitä me nyt teemme?”
16. Hän sanoi: ”Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa”.
17. Ja Elisa rukoili ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.

18. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ”Sokaise tämä väki”. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan.
19. Ja Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Ja hän vei heidät Samariaan.
20. Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: ”Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät”. Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.
21. Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: ”Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?”
22. Hän sanoi: ”Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.”
23. Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.

Vaikka maallisin perustein katsottuna tilanteemme saattaa näyttää toivottamalta koska meillä on niin vähän resursseja viholliseen verrattuna, meillä Jeesuksen omilla on silti aina hengen maailmassa ylivoimaiset resurssit puolellamme (olettaen että kuljemme Pyhän Hengen johdossa ja puolustamme todellista totuutta eli Jumalan totuutta, totuudeksi kun nykyään kutsutaan pääasiassa ihmisten mielipiteitä).

Kirje roomalaisille 12

9. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
10. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
11. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.
12. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
13. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
14. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”.
20. Vaan ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”.
21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

Jeesus kertoi vertauskuvan kahdesta pojasta:

Matt 21

28. Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’.
29. Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.
31. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

Jumalan tahdossa kulkeminen on siis tekoja eikä sanoja. Elävä usko on tekoja! Elävä usko on ojentautumista Jumalan sanan mukaan (eli Raamatun). Ajattele että Jeesus kertoi tuon esimerkillisen pojan olleen niin rehellinen että tämä myönsi isälleen ettei edes tahdo mennä tekemään isänsä pyytämää työtä, mutta asiaa harkittuaan meni silti!

 

Kirje galatalaisille 5

19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan ei ole laki.
24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
26. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Ristiinnaulitsemisen tarkoitus on surmata ihmisen keho. Kuollessamme kehomme muuttuu pian kuolon kankeaksi (Rigor mortis). Kuolonkankeus kuitenkin lakkaa jonkin ajan kuluttua. Raamatussa Jumala vertauskuvalla ilmaisee että samoin kuin Jeesus kirjaimellisesti ristiinnaulittiin ja kuoli, samoin meidän tulee kuvainnollisesti kuollettaa lihamme halut ja teot. Kuollut ruumis ei enää tottele himoja ja haluja.

Meillä on kuitenkin Jumalan luoma maallinen elävä keho jossa meidän iankaikkinen henkemme asuu. Tämä keho, joka on alistettu syntiinlankeemuksen seurauksena katoavaisuuden alle (ja on alennustilassa (fil 3:21)), haluaa ja himoitsee asioita jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Usein himoja ja haluja vastaan taisteleminen on vaikeinta juuri ensialkuun. Jeesus tietää heikkoutemme ja auttaa meitä pyrkimyksissämme. Edellä mainituissa Raamatun kertomuksissa Israel oli lakannut kulkemasta Jumalan tahdon mukaan ja lähtenyt seuraamaan omia halujaan (lihan haluja). Tästä seurasi rangaistus (toki Jumala oli ja on edelleen pitkämielinen ja Hän lähtökohtaisesti kutsuu meitä kaikkia  palaamaan takaisin yhteyteensä ennemmin kuin haluaisi rangaista meitä).

Kirje Roomalaisille 8

5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7.
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12. Niin me siis, veljet,
olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä
kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

Ensimmäinen Pietarin kirje 4

1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä –
2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
6. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.
7. Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.
8. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden”.
9. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.
10. Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
11. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.
12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.
15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;
16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.
17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?
18. Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”
19. Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.

Näin tulen johtopäätökseen. Jumalan lapsella on pyhityksessä kulkiessaan aina hengen maailmassa murskaava ylivoima puolellaan. Pyhityksessä kulkeminen vaatii kilvoittelua. Pyhityksessä kulkeminen vaatii joskus koviakin ponnisteluja, sillä lihan himot kun ovat eri ihmisillä erilaisia. Kehottakaamme toinen toistamme parannukseen ja hyviin tekoihin sillä aika on paha ja nykyinen maailma muistuttaa jo hyvin läheisesti niitä kuvauksia jotka Raamatun mukaan vallitsevat juuri ennen Jeesuksen paluuta takaisin kuningasten kuninkaana.

Jumalan armoa ja siunausta sinulle ja läheisillesi,

Antti