Parannuksen teko on henkilökohtainen velvollisuus ja vastuu

Joistakin meistä uskovista saattaa joskus tulla ikäänkuin keitetty spagetti. Yritäppä saada sitä vaikkapa pöydältä sormilla kiinni, se on niin liukas ettei se tahdo pysyä otteessa. On helppo ulkoistaa ongelmat ja osoittaa sormella muualle kuin itseensä. Parannuksen teko ei ole kivaa eikä helppoa. Ei ole kivaa katsoa peiliin ja nähdä siellä suuri syntisäkki. Vastuuta omista valinnoista ei ole aina kiva kantaa. Helpompaa on syyttää kurittomuudestamme ja epäonnistumisistamme vaikkapa paholaista.

Psalmi 19:

8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.

9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

Silmä on ruumiin lamppu. Jos kiinnität katseesi maailman myrskyihin etkä Jeesukseen, katsot pimeyttä etkä valoa. Jos käytät aikasi katsoaksesi telkkarisarjoja joissa juonitaan ja vehkeillään, tai murhataan ja tapetaan, tai pääasiassa tapahtuu muuta pahuutta, katsot pimeyttä etkä valoa.

Kun katson Kristukseen, katson valoon. Pietarikin pysyi pinnalla niin kauan kun katsoi Kristukseen ja vajosi heti kun murehti myrskyä (Matt 14:29-39).

Matt 6:

19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Mielenkiintoista tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa on se mitä lukee ennen ja jälkeen ”silmä on ruumiin lamppu” -kohdan. Ennen ja jälkeen sitä Jeesus puhuu mammonasta.

Rahan ahneus on yksi pahimmista kuopista mihin ihminen voi langeta. Paavali kirjoittaa että rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri (1. Tim 6:9-10). Se ei ole ihan kevyt lausahdus!

Meille voi olla vaikea ymmärtää tuota ajatusta jonkun Herran palvelemisesta, kun useimmat meistä emme sinänsä palvele ketään ihmisiä kuten aikoinaan on orjat esim. voineet herrojaan palvella. Mutta aikoinaan kun ihmisillä oli ihmisiä omistajinaan, tai ruhtinainaan/kuninkainaan, näitä oli todella palveltava. Ja vain sitä yhtä pystyi palvelemaan täydellä antaumuksella. Sillä jos yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan näytät takamuksen. Jos yksi pyytää tekemaan jotain, et samalla voi lähteä toisen asioille. Mammonan palvonta todella on yksi vaarallisin rotko mihin voisin pudota. Jeesus sanoi että vaikea on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Mark 10:23). Jeesuksen mukaan minä en saa murehtia elannosta tai töistä. Jumala tietää minun näitä asioita tarvitsevan. (Matt 6:31-33) Jos uskon että hän pitää minusta huolen, minun ei tarvitse murehtia noistakaan asioista. Ja ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna, eihän se murehtimalla miksikään muuttuisikaan. Elatuksen murehtiminen on kuitenkin pois Jumalan kanssa vietetystä ajasta. Se on epäuskoa. Se on synti. Lähimmäisen menetyksestä tai vastaavasta johtuva sureminen on eri asia. Jos siis suret menetettyäsi rakkaasi, se on tietysti aivan eri asia. Jeesuskin käskee itkemään itkevien kanssa. Ei Jumala vaadi minua olemaan kylmä tunteeton kone vaan rakastamaan lähimmäistäni!

Ef5: 14. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!”

Parannuksen tekoa Jumala on saarnannut uskoville läpi raamatun historian. Parannuksen teko on henkilökohtaista vastuun ottamista omista teistämme. Minä ja sinä valitsemme mitä me telkkarista katsomme. Minä ja sinä valitsemme  lähdemmekö kauppaan ”shoppailemaan” asioita joita me emme tarvitse. Minä ja sinä valitsemme käytämmeko aikamme rukouksessa, seurakunnan kokouksissa, raamatun luvussa, lähimmäisten kanssa, Jumalan johdatuksessa, vaiko jossain muussa. Se on aivan meidän valintamme ja niillä on seuraukset. Parannuksen teko on oma valintamme. On myös olemassa vaihtoehto jossa me valitsemme omat tiemme, emmekä Jumalan meille viitoittamaa tietä.

Haggai 1:7 – Ottakaa vaari teistänne.

Apt 3:19. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.

Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Ps 81:

12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Ap. t. 14:16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;

Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,

25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Gal 5:24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

Gal 5:1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

1 Kor. 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

1 Piet. 2:16 niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat

Ef 5:15. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,

Sananl. 14:8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

Room. 16:19 Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.

Raamatussa mainittu viisaus ei rajoitu vain oman vaelluksemme tutkimiseen ja parannuksen tekoon, se suuntautuu myös tekoihin ja sanoihin lähimmäisiämme kohtaan:

Kol. 4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.

Room. 13:11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

1 Kor. 15:34 Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.

Kol. 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.

Joh. 8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”

Room. 6:18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

Room. 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

Room. 6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Gal. 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!

Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

1 Piet. 2:11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,

Gal5:25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Room. 8:4-5 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

Luuk 8:

4. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5. ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.
9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
10. Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
11. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
17. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
18. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.”
19. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20. Niin hänelle ilmoitettiin: ”Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua”.
21. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät”.

Joh 3: 36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

1 Joh 1:9 kehottaa meitä tunnustamaan syntimme että Herra antaa meille syntimme anteeksi. Eihän Jumalan tarkoitus kuitenkaan liene tehdä meistä käveleviä synnintunnustuskoneita, sillä useathan meistä rikkovat Herraa ja siinä sivussa toisiammekin vastaan joskus jopa monta kertaa päivässä. Kuitenkin Sana sanoo mm. Jaak 5:16 että ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne”. Eli tuossa ei kehoiteta lausumaan vain yleisellä tasolla ”Herra olen syntinen” -toteamusta, kuten ei alla olevissa sananpaikoissakaan. Syntisyyden tunnustaminen ja synnin tunnustaminen ovat kaksi eri asiaa. Mehän olemme kaikki syntisiä langenneen lihamme kautta. Minä kehotan sinua rukoilemaan tätä asiaa että mitkä synnit juuri sinun pitäisi tunnustaa lähimmäisellesi (jota vastaan olet rikkonut). Uskon että pyhä henkikin johdattaa meitä tunnustamaan ne synnit jotka vaativat tunnustamista lähimmäisellemme. Joskushan voi olla niinkin että jokin synti kalvaa meitä (pyhä henki siis vaikuttaa) kuten psalmissa 32:3 on käynyt, kunnes tuomme sen valkeuteen. Toki vihollinenkin osaa muistuttaa jo anteeksi annetuistakin synneistä, mutta se onkin sitten eri juttu. Mitä tulee Jumalalle syntiemme tunnustamiseen, siinä pätee vanha viisaus: Pidä Jumalan ja itsesi välillä mahdollisimman lyhyet tilivälit.

San 28: 13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Ps. 32:3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.

1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

San 28:14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Apt 19:18. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.

Vaikka parannuksen teko on henkilökohtaista, en voi luottaa itseeni tuomarina arvioitaessa mikä on hyvää ja mikä huonoa. Sen takia tämänkin tekstin alussa lukee tärkeä sanankohta: Herran käskyt valaisevat silmämme, tai kuten toisaalla sanotaan: Kristus valaisee meidät. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Minä tai sinä emme ole tie ja totuus saatika elämä. Ainoa koetinkivi jota vasten voin valintojani peilata, on Jeesuksen/Jumalan opetus. Ihmisviisaus ei ole sen rinnalla minkään arvoista. Älä lankea pois Raamatun opeista. Elämme lopun aikoja jolloin Raamattu kertoo sielunvihollisen kiljuvan kuin jalopeura ja pyrkivän erehdyttämään uskovatkin jos mahdollista. Älä sinä vain lankea siihen valheeseen. Älä luota itseesi liikoja, luota vain Jeesukseen.

Luuk 18:

9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10. ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Yksi tärkeimmistä asioista mitä täytyy uskon tiellä varoa on se ettei sinusta vain tule ns ”hyvää ihmistä” (kuten tuo äskeisen kertomukset fariseus). Sellaiset ”Hyvät ihmiset” nimittäin luultavasti menevät helvettiin. Pelastuvien joukkoon kelpuutetaan ainoastaan syntiset ihmiset jotka riippuvat kiinni Jeesuksessa ja armossa ja elävät parannuksen teossa ja jotka rakastavat Jumalaa kaikesta sydämestään ja lähimmäistä kuin itseään. Vielä kun olemme aralla tunnolla ja nöyrällä mielellä, meillä on myös terveellisen korkea kynnys lähteä osoittelemaan vierustovereita.

Matteus 7:

1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4. Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5. Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
6. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.
7. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Roomalaiskirjeen 7-luvun seuraavat jakeet ovat olleet minulle vaikea asia ymmärtää. Törmäsin internetissä Matthew Henryn selvennykseen jossa hän kertoo ao tekstissä Paavalin käsittävän miten kaukana hän on täydellisyydestä. Kun näitä jakeita vertaa kertomukseen varpaitaan tuijottavasta ja rintaansa lyövästä publikaanista joka pyytää Herraa olemaan hänelle armollinen, huomaan vahvan samankaltaisuuden.

Room 7:

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Kuitenkin sama Paavali kehottaa voimakkaasti parannuksen tekoon toisaalla kirjeissään! Onko tässä siis ristiriita? Ei. Parannuksen teko, siis virheiden katuminen, tunnustaminen ja meidän henkilökohtaiset valintamme, ovat aivan ensisijaisia uskon elämässämme. Sen ymmärtäminen, että pelastus saadaan pelkästään Jumalan armosta, ja että me tulemme aina olemaan syntisiä, ei poista vastuutamme JATKUVASTA parannuksen teosta.

 

Hepr 12:

1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”.
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12. Sentähden: ”Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne”;
13. ja: ”tehkää polut suoriksi jaloillenne”, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Synti on ennenkaikkea asenne Jumalaa kohtaan, teenkö niinkuin sanassa kehotetaan, vaiko niinkuin itse haluan. Syntiä on peitellä oma syyllisyytensä osoittelemalla vierustovereita. Niinhän jo Adamkin teki ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin” 1.Moos 3:12. Jos ihmiset lähelläsi houkuttelevat sinua syntiin, vaihda seuraa sillä huono seura hyvät tavat turmelee (1. Kor 15:33). Siis ihmiset jotka lähelläsi ovat, voivat saada sinut eksymään, ellet riipu kiinni Jeesuksessa kynsin ja hampain ja aina ensisijaisesti katso Jeesukseen, asiassa kuin asiassa.

Matt 7:1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Jumala haluaa sinut pois piilottelemasta syntejäsi ja syntisyyttäsi, valkeuteen. ”Ole minulle syntiselle armollinen”ja ”tunnustakaa syntinne toisillenne”. Jumala haluaa että sinulla on katse Jeesukseen, halu parannukseen, kaikki tai ei mitään. Tee parannus. nyt.

Jos et voi palvella kahta herraa: Jumalaa ja mammonaa, miten voit palvella Jumalaa ja lihaasi tai Jumalaa ja yhtään mitään muuta? Palvele vain Jumalaa. Pelastus on lähellä!

Ef 6:

10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

Siunausta sinulle ja perheellesi,

Antti