Helsingintien puhe 2016 Etten minä ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Puheeni teema on uskon kuuliaisuus. Millaisia konkreettisia käytännön arkipäivän tekoja Jumala meiltä odottaa? Vai voimmeko olla tekemättä mitään ja silti iloita että pelastumme kunhan vain uskomme että Jeesus on Kristus, Jumalan poika ja kuollut syntiemme tähden?

Ennen kuin lähden ruotimaan puheeni varsinaista aihetta, kirjoitan pienen alustuksen joka toimii myös aiemman ’Korvasyyhyyn’ puheeni jatko-osana.

Aloitan parilla kysymyksellä:

Kuinka monta kertaa Paavalin tai Johanneksen kirjeissä tai muissa uuden testamentin kirjeissä kehotetaan yleisellä tasolla uskovia harrastamaan konkreettista laupeutta? Kuinka monta kertaa mainitaan laupeuden harjoittamisesta muutoin (esim kiitellen miten jotkut olivat olleet innokkaita antamaan omastaan)? En tiedä tarkkaa vastausta mutta voit helposti itsekkin todeta näitä kehotuksia ja mainintoja on useita.

Seuraavassa kysymyksessä poisluen ne uskovat jotka olivat saaneet erityistehtävän Jeesukselta (kuten esim Ananias Sauluksen parantamiseksi tai Apostolit)

Kuinka monta kertaa Paavalin tai Johanneksen kirjeissä tai muissa uuden testamentin kirjeissä kehotetaan yleisellä tasolla uskovia rukoilemaan sairasten puolesta? Entäpä kuinka monessa teksin kohdassa voit lukea miten esim Paavali tai joku muu kuvailee tilannetta jossa seurakunnan uskovat olivat rukoilleet sairasten puolesta? Jaakobin kirjeen 5. luvussahan ohjeistetaan uskovia kääntymään sairauksiensa kanssa seurakunnan vanhimpien puoleen. Sitten mainitaan Apostolien tekojen 6. luvussa apostolien 7 pöytäpalvelusta tekemään siunaamaa miestä joista vain kahden kautta tapahtuneista voimateoista mainitaan erityisesti (minulla ei ole tietoa olivatko nämä parantumisia vai jotain muita voimatekoja). Muista pöytäpalvelijoista tai heidän kauttaan mahdollisesti tapahtuneista voimateoista ei kerrota mitään. Siis selkeitä kuvauksia jossa seurakuntalaisia kehutaan siitä miten he olivat rukoilleet sairaiden puolesta tai yleisiä muistutuksia seurakuntalaisille rukoilla sairasten puolesta ei löydy yhtään!

Nyt jos näiden kysymysten ja vastausten valossa lähdemme pohtimaan mitä Jumala haluaisi meidän tekevän, vastaus lienee ilmiselvä!

Me kaikki saamme toki rukoilla Jumalaa että hän parantaisi sairauksiakin. Tällöin me pyydämme että Jumala parantaisi sairauden. On erityisen tärkeää huomata että esim Paavali ei muistuta seurakunnille lähettämissään kirjeissä yhdessäkään että seurakuntalaiset muistaisivat rukoilla sairaiden puolesta, vaikka hän kyllä mainitsee kaikenlaisia ohjeita mm pyhien avustamisesta, rukoilemisesta ja ansiotyön tekemisestäkin. Toivottavasti tämän tiedostaminen herättää sinut pohtimaan asiaa!

Olet ehkä kuullut miten jotkut uskovat (joilla ei ole parantamisen armolahjaa) rukoilevat sairaan puolesta seuraavilla tavoilla: He nuhtelevat sairautta tai he komentavat kipua/sairautta pois tai he käskevät terveeksi tulemista. Kaikki tämänkaltaiset käskemiset ja nuhtelemiset kuuluvat ihmiselle jolla on auktoriteetti parantaa sairaus. Meillä uskovilla ei ole yleistä Jumalan auktoriteettia parantaa sairauksia! Jos meillä olisi sellainen, ei parantamisen armolahjaa tarvittaisi mihinkään ja Raamatun kertomuksetkin olisivat hyvin erilaisia! Se auktoriteetti on yksin Jumalan tai ihmisten joille Jumala on antanut parantamisen armolahjan tai erityistehtävän. Jos uskova jolle Jumala ei ole tätä auktoriteettia antanut, lähtee kuitenkin käskemään sairautta ikäänkuin hänellä auktoriteetti olisi, ollaan äärimmäisen kaukana Raamatun totuudesta ja leikitään äärimmäisen vakavilla asioilla!

Älä hyvä veli tai sisko lähde ottamaan itsellesi tehtäviä jotka eivät sinulle kuulu. Sen sijaan jos/kun rukoilet sairaan puolesta, ymmärrä se että sinä silloin pyydät että Jumala toimisi eikä sinulla ole valtaa käskeä tai nuhdella sairautta ellei Jumala sitä auktoriteettia ole sinulle erityisesti antanut. Ja toki Jumala vastaa meidän rukouksiimme myös parantaen sairaitakin vaikkei meillä armolahjaa olekaan tai vaikkemme erityistehtävää olisikaan täyttämässä (tämähän voi olla myös kertaluontoinen erityistehtävä). Kuitenkin silloin asia on niin että Jumala päättää parantaako hän sairauden vai ei.

Haastan sinut tutkimaan Raamattua ja pohtimaan tätä asiaa kaikella sillä vakavuudella mikä sille kuuluu. Jos sinulla on eriävä mielipide mutta et pysty perustelemaan sitä Raamatun ilmoituksella, silloin sinä liikut hyvin vaarallisilla vesillä.

Ja tässä varsinainen päivän puhe:

Kirje efesolaisille 2

1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –
6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

 

Ensin sanotaan ettemme ole pelastetut tekojan kautta ja heti perään että olemme luodut hyviä töitä varten. Tuo saattaa tuntua ristiriitaiseltakin. Eikä se tähän lopu, sama järjestys löytyy myös Paavalin kirjeestä Titukselle: Ensin muistutetaan että me uskovat emme pelastu ”vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta” ja sitten heti perään kehoitetaan Jumalaan uskovia ahkeroitsemaan hyvien tekojen harjoittamista. Lopuksi vielä todetaan että hyvät teot ovat sitä hedelmää mitä Jumala odottaa uskovan tuottavan (Matt 7:24-27).

 

Kirje Titukselle 3

4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7. että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
8. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
9. Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
…
14. Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

 

Me olemme siis luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten. Seuraavassa sanan paikassa Paavali tuo esiin täydentävän tiedon: Jos me puhdistamme itsemme vääryydestä, silloin meistä tulee Jumalalle hyödyllisiä ja kaikkiin hyviin tekoihin valmiita (täysin synnittömiähän meistä ei tule tämän lihassa elettävän olemassaolomme aikana koska lihamme ei muutu, vaan se pysyy kuolemaan asti syntiin taipuvaisena. Syntiä vastaan taistelua siis tarvitaan ”kehdosta hautaan asti”). Jumala voi meitä käyttää vaikkemme aivan täydellisiä olisikaan. Emme toki saa käyttää vajavaisuuttamme tekosyynä ikäänkuin oikeuttaaksemme synnissä elämisen.

 

2. Kirje Timoteukselle 2

19. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

 

Väitän että usealle meistä uskovista tämä asia on todella vaikeata käsittää. Vaiketa se on etenkin siksi että tästä(kin) asiasta on niin monen moista opetusta. Yksi opettaa että uskovan elämä on näiden hyvien tekojen lähes lainalaista pakkosuorittamista ja toinen opettaa ettei ihmien voi menettää pelastustaan vaikkei yhtään hyviä tekoja koskaan tekisikään.

 

Tärkeätä on että me emme rakenna itsellemme ja läheisillemme uutta ”Mooseksen lakia” jonka perusteella teemme ”Jumalan töitä” ansaitaksemme pelastuksen. Pelastus tulee meille pelkästään Jumalan armosta. Uskon kuuliaisuus on kuitenkin erottamaton osa uskoa ja siksi se on myös hyvin tärkeä ja vakavakin asia. Kuuliaisuutemme pitäisi kasvaa vaelluksemme edetessä. Jos todella uskomme (2. Kor 13:5), silloin meistä pitäisi näkyä Pyhän Hengen muuttava voima ja niitä hedelmiäkin pitäisi alkaa näkyä ajan myötä. Toki uskosta osattomatkin osaavat hyviä tekoja tehdä, eli ne eivät itsessään ole todiste jumalisuudesta.

Mooseksen laki ei ollut Jumalan alunperin suunnittelema säädöskokoelma, vaan Jumala joutui sellaisen Israelille antamaan koska nämä tekivät niin paljon syntiä (Gal 3:19). Mooseksen lain asetuksia noudattamalla israelilaiset ihmiset tiesivät tekevänsä ”oikein”. Mooseksen lain mukaan synnit sovitettiin uhraamalla erilaisia uhreja. Mooseksen lain päämäärä on pelastus joka kuitenkaan Jeesuksen ristin uhrin jälkeen ei ollut enää mahdollista lain seuraamisen kautta (Gal 3). Israelilaisethan menivät aivan väärille jäljille seuratessaan lain asetuksia kun unohtivat mm että Jumala halusi heiltä pohjimmiltaan nimenomaan laupeutta ja Jumalan tuntemista eikä uhrimenoja (Hoos 6:6). Jumala lupasi Israelille (joista tällä hetkellä tiedossa vain juutalaiset) messiaan. Jeesus on se luvattu messias joka uhrattiin niin että pakanatkin voisivat pelastua. Meidän ei siis tarvitse (emmekä saa) uhrata uhreja syntiemme sovitukseksi vaan meidän tulee uskoa että Jeesus Kristus on riittävä uhri meidän syntiemme sovitukseksi (Joh 3:14-18). Me emme ole uhranneet Jeesusta emmekä ole siten ansainneet hänestä uhrina yhtään mitään ja toisekseen emme olisi voineet edes tulla uskoon ilman että Jumala veti meitä puoleensa (Joh 6:29), siksi sanotaan että ”armosta te olette pelastettuja”. Jeesushan antoi itse henkensä, siitä ei voi kukaan ihminen ottaa minkäänlaista kunniaa.

Jeesus kuitenkin käski opetuslasten tehdä konkreettisiakin asioita. Hänhän mm lähetti heidät yhdessä vaiheessa lyhyehkölle matkalle julistamaan taivastaen valtakunnasta ja parantamaan sairaita (Matt 10:7-8), valmistamaan pääsiäisaterian (Luuk 22:8), noutamaan aasin (Matt 21:2) jne. Mitähän Jeesus olisi sanonut tai tehnyt jos opetuslapset eivät olisi suostuneet Jeesuksen pyyntöihin?Olisko nämä opetuslapset silloin olleet kuuliaisia Jeesukselle?

 

Evankeliumi Matteuksen mukaan 21

28. Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’.
29. Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.
31. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

Jumala aika selvästi jo vanhassa testamentissa ilmaisee käsityksensä tottelemattomuudesta, mm. kun tutkii miten Israelille kävi kun lakkasivat seuraamasta Jumalan ohjeita: Huonosti joka kerta!
Löytyypä vanhasta testamentista pariin lauseeseen tiivistettynäkin tämä Jumalan näkemys aiheeseen:

1. Samuel 15

22. Silloin Samuel sanoi: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
23. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.”

No mutta eikö uuden liiton aikana sitten voida unohtaa vanhan liiton aikainen Jumalan ankaruus tässä asiassa? Eikö nyt olla armon alla kuten sanakin sanoo? Miltä seuraava sanan paikka sinusta kuulostaa?

Johanneksen evankeliumi 3

36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

Otetaan suurennuslasin alle Paavali:

 

Jeesus ensin pysäytti Paavalin harharetkiltään (Apt 9:1-6) eli Paavali pelastui täysin Jumalan armosta kuten Jeesus opettikin (Joh 6:29). Sitten Jeesus lähetti Paavalin julistamaan evankeliumia (Apt 9:10-15, 1. Tim 2:7) ja Paavalin kätten kautta myös tapahtui lukuisia Apostolin tunnustekoja joista kerrotaan runsaasti Apostolien teoissa. Paavali siis teki Jumalan ennalta valmistamia hyviä tekoja joita hän ei olisi itsestään voinut koskaan tehdä.

No mitäs jos väitämme että Paavali olisi pelastunut vaikka ei olisi totellut Jeesuksen käskyjä tehdä mitä Jeesus käski hänen tehdä (koska eihän Paavalikaan tietysti pelastunut omasta ansiostaan/teoillaan vaan vain Jumalan armosta).

Paavali itse ei tunnu lainkaan suhtautuvan asiaan kevyesti. Hän ei tunnu edes harkitsevan vaihtoehtoa jossa hän ei tottelisi mitä Jeesus tai Pyhä Henki käski hänen tehdä:

 

1. Kirje Korinttolaisille 9

16. Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!
…
23. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
24. Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

 

Paavali sanoo tuossa monta vakavaa asiaa.

1) Hän ei näe itsellään olevan vaihtoehtoa olla julistamatta evankeliumia koska Jeesus on hänelle ao tehtävän henkilökohtaisesti antanut. Paavali siis uskoo Jeesusta eli tottelee Jeesusta. Paavalin usko tulee Jeesuksen sanan kuulemisesta.

2) Hän ei ole käsityksessä että hän pelastuu elipä miten tahansa vaan hän kertoo että hän kulkee Jumalan johdossa (= ei juokse umpimähkään eikä taistele ilmaan hosuen) ja masentaa/kurittaa ruumistaankin että kulkisi Pyhän Hengen johdossa (Room 8:12-14) eikä täyttäen lihansa himoja (hän itse viittaa että hän tunnisti itsessään ylpeilyyn taipuvaisen luontonsa mm. niiden erityisen ihmeellisten näkyjen ansiosta mitä hän oli saanut kokea (2. Kor 12:7-10)).

 

Paavalin esimerkkiä jos haluamme seurata, emme löydä sellaista vaihtoehtoa jossa me voimme elää ns ”kuin siat pellossa” täysin omien halujemme mukaan ja täysin piittaamatta Raamatun kehotuksista esim parannuksen teosta. Paavalihan kehotti korinttolaisia seuraamaan hänen opetuksiaan ja esimerkkiään (ja voidaan helposti päätellä että sama kehotus pätee meihinkin):

 

Ensimmäinen kirje korinttolaisille 11

1. Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.

 

1. Joh 2:17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

Hesekielin 16 luvussa Jumala toruu Israelia voimakaasti tämän uskottomuudesta. Israel oli lähtenyt (taas kerran) harhapoluille eikä pysynyt kuuliaisena Jumalan sanalle. Erityisen mielenkiintoinen seikka puheeni aiheen ja Suomenkin nykytilanteen kannalta on se mitä Jumala ajatteli Sodomasta.

Hesekiel 16

49. Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.
50. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.

Jumala siis halusi että Sodomalaiset olisivat: Nöyriä, huolehtisivat köyhistä ja kurjista, olisivat vaatimattomia ja raittiita.

Sana sanoo: Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille hän antaa armon. (1 Piet. 5:5)

Sana sanoo: Laupeutta minä tahdon enkä uhria (Hoosea 6:6)

Sana sanoo: Olkaa raittiit, valvokaa (1. Piet 5:8)

Jeesushan itse opetti Jumalan tahtoa mm kertomuksella laupiaasta samarialaisesta. (Luuk 10:25-37). Jumalan tarkoittama lähimmäisen rakkaus jota uskovilta odotetaan, on siis myös konkreettista auttamista. Toki Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin on kohtuullista ja rauhasta käsin me saamme uskossa kulkea. Jumala ei halua että annamme omastamme pakosta, vaan iloista antajaa Jumala rakastaa:

2. kirje korinttolaisille 9

6. Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.
7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
8. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;
9. niinkuin kirjoitettu on: ”Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.
10. Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,
11. niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.
12. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,
13. kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.
14. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut.
15. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

Onpa mahtava sananpaikka. Tuossa tulee tärkeä asia esiin: Laupeuden harjoittaminen on vanhurskauden hedelmä! Ja vieläkin tärkeämpää (kuin iloita siitä että voimme näin palvella Jumalaa ja lähimmäistämme) on se että meidän vanhurskauden hedelmämme on perimmiltään Jumalan lahja. Meidän osaksemme jää valita se annammeko omastamme vai emme. Uskommeko että omastamme antaminen on Jumalan tahto vai emme. Rakastammeko mammonaa enemmän kuin Jumalaa? Jeesushan varoitti ettemme voi palvella sekä mammonaa että Jumalaa, meidän pitää siis valita jompi kumpi. (Matt 6:19-24). Paavali esittää asian vielä selväsanaisemmin jos mahdollista: Ahneus on epäjumalan palvelemista (Kol 3:5). Jos sinulle on vaikeata antaa omastasi, kysy itseltäsi että miksi asia on niin ja tee sitten parannus. Jos pyydät Jumalaa auttamaan kitsaudessasi, Jumala varmasti auttaa.

Kaikkeen Jumalan palvelukseemme liittyy tärkeä seikka, nimittäin kunnian ottaminen. Me emme voi ottaa kunniaa itsellemme vaikka saisimme antaa miten suuria omaisuuksia tahansa, tai vaikka Jumala antaisi meille armolahjat tehdä miten ihmeellisiä tekoja tahansa.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 6

1. ”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Johanneksen evankeliumi 6

26. Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
27. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut.”
28. Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” 29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
…
38. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

Meitä uskovia on monenmoisia ja toiset ovat vasta uskon alkutaipaleella kun toiset ovat jo pidempään saaneet uskossa elää ja kasvaa. Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin kohtuullista on. Jumala ei vaadi yhdeltäkään opetuslapseltaan enempää kuin tälle on tietoa ja ymmärrystä antanut. Mekään emme voi siten toisiltamme vaatia yhtään enempää kuin Jumala vaatii. Me emme myöskään voi tarkalleen tietää missä uskon kasvun vaiheessa kukin on menossa, siksikään ei ole viisasta olla liian kiinnostunut naapurin touhuista tässä negatiivisessa mielessä. Toistemme kannustaminen parannukseen ja pyhitykseen on tietysti terve osa jokaisen elämää ja siihen Raamattukin meitä useassa kohden kehottaa. Oma vaelluksemme ja pyhityksemme pitää olla meillä kuitenkin tärkeintä sillä siinä on työtä meillä jokaisella. Juuri tämän uskossa kasvamisen myötä meidän kuuliaisuutemme tulisi kasvaa. Uskossa vastasyntyneen asemassa olevalta Jumala ei vaadi ymmärrystä ja kuuliausuutta samalla lailla kuin uskossa miehuuteen kasvaneelta. Ihan niinkuin mekään emme vaadi sylivauvalta samoja asioita kuin vaadimme 25 vuotiaalta. Ja vaikka Raamatussa verrataan vastasyntynyttä uskovaa vauvaan (puhutaan maitoruuasta) ei uskovan miehuuten kasvamisen tulisi kestää yhtä kauan kuin ihmisen kasvu joten toivottavasti kukaan ei käytä aikaa tekosyynä siihen ettei halua taipua Jumalan tahtoon. Mutta edelleen korostan ettei tässä ole mitään kaavaa jonka perusteella arvioda toisiamme. Olemme yksilöitä: Eri luonteisia ja eri taustaisia.

 

Jaak. 4:17

Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

 

Johannes 15

14. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.

 

Luukas 17

7. Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’?
8. Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’?
9. Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?
10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’.”

Vaikka Jeesus puhui noissa Raamatun kohdissa tuleville apostoleille, me voimme helposti tulkita muun Raamatun ilmoituksen perusteella että samat ohjeet pätevät kaikkiin uskovaisiin.

Minusta näissä Raamatun teksteissä ei ole mitään epäselvää. Jeesus olettaa että jos hän meitä käskee jotain tekemään, meidän on se tehtävä ilman muuta!

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13

1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

 

Paavali siis sanoo että rakkaus on suurempi kuin usko!

Jeesus käski meitä rakastamaan lähimmäistämme kuin itseämme.

Jeesus opettaa meille ettemme saa väheksyvästi asennoitua lähimmäiseemme vaan meidän tulee suhtautua lähimmäiseemme kunnioittavasti.

Paavali opettaa että mitkään teot tai Pyhän Hengen voimavaikutukset eivät itsessään riitä pelastukseemme. Ne eivät riitä ilman rakkautta. No mitä se oikein tarkoittaa??

 

Kreikkalaisen Interlinear raamatun ”alkukirjoituksen” mukaan rakkaus-sana jota Paavali käyttää Korinttolaiskirjeen 13 luvussa on agape.

Wikipedian sanakirjan mukaan sana agape tarkoittaa joko Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan tai uskovien hyväntahtoista rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.

Kirje roomalaisille 5

1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

…

5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

 

Kun meillä siis on Pyhän Hengen kautta vuodatettu Jumalan rakkaus sydämessämme, meissä vaikuttaa myös se agape rakkaus josta Paavali puhuu Korinttolaiskirjeen 13 luvussa. Näin siis ne rakkauden teot jotka me teemme, onkin Jumalan vaikuttamia tekoja koska ne tapahtuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Meidän toki tulee ensin suostua Pyhän Hengen johtoon elämässämme. Meistähän ei koskaan tule robotteja vaikka Pyhä Henki tuleekin meihin asumaan, vaan meillä aina säilyy valinnan vapaus itsellämme (voihan ihminen luopua uskostakin vaikka olisi Pyhän Hengen saanut). Lihallemme ei välttämättä ole helppoa luopua omastamme vaikka Pyhä Henki vaikuttaa tekemistä ja tahtomista. Onneksi voimme aina rukoilla Jumalaa auttamaan meitä heikkouksissamme esim juuri siinä että monelle meistä voi olla vaikea luopua omaisuudestaan tai ajastaan tai yhtään mistään muustakaan omastamme.

 

Ja kuitenkin, tietäen miten lihallisia me kaikki olemme, Jeesus kertoi seuraavan asian tapahtuvan:

 

Matteuksen evankeliumi 25

31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’
37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’
40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.
41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

 

Kirje filippiläisille 2

12. Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13. sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
14. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,

Näihin Paavalin sanoihin on hyvä lopettaa.

Jumalan siunausta ja armoa sinulle ja perheellesi.

 

Antti