27.11.2014 Aamulla ennen töihin lähtöä rukoillessani spontaanisti erään paikallisen kirkonmiehen puolesta koin Herran kehotusta: ”puhu hänelle luopuneesta sukupolvesta”.

En oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt hänelle siitä puhua joten lähetin pienen sähköpostiviestin jossa kerroin asiani ja lisäsin että viimeaikoina minua ovat koskettaneet erityisesti Hoosean kirjaan liittyvät asiat ja siitä kirjasta Herra tuntuu minua muistuttavan usein.

Hoosean ajoista on kulunut jo noin 2700 vuotta, ja luulisi ettei tämän päivän suomalaisilla ole paljoakaan yhtäläisyyksiä tuon ajan Israelilaisten kanssa. Jukka Norvanto tiivistää Hoosean aikalaiskuvauksen karkeasti näin: Hoosean aikana Israel oli kokenut muutaman vuosikymmenen vaurastumisen ajanjakson jonka aikana he olivat vieraantuneet Jumalasta palvelemaan epäjumalia eli omien kättensä tekosia. Muodollisesti he kyllä vielä palvelivat Jumalaa, mutta vain ulkoisesti. Sisäisesti he olivat vieraantuneet Hänestä. Kuluneiden vaurauden vuosikymmenten aikana maahan oli syntynyt kokonainen sukupolvi, joka ei paljoakaan piitannut entisistä uskomuksista eikä Jumalan palvelemisesta. Myös Jumala-kuva oli muuttunut ihmisten mielissä. Jumala nähtiin vain hyväntahtoisena siunausten antajana joka tyytyi siihen että häntä aina silloin tällöin muistettiin. Jumalan vihaa ja tuomioita ei pidetty todellisuutena. Kun kaikki oli ulkoisesti hyvin, ei Jumalaakaan tarvittu. Jumala nosti Hoosean varoittamaan Israelia viereisen suurvallan hyökkäykseltä, ellei kääntymystä takaisin Jumalan puoleen tapahtuisi. Hoosea nimi merkitsee vapahtajaa.

Norvannon, ja joidenkin muiden raamatunopettajien näkemykseen siitä että Hoosean aikaisen Israelin tilanne muistuttaa monelta osin Suomen nykytilaa, on helppo yhtyä.

Voimmeko ajatella että koska yhteiskuntamme on kehittynyt erilaiseksi ja monelta osin paremmaksi kuin vanhan testamentin aikainen Israel tai Juuda, Raamatun sanoma ei enää kaikilta osin koskettaisi meitä. Raamattu sanoo että Jumala tai Jeesus ei muutu koskaan lainkaan. Se mikä oli Jumalan silmissä syntiä ja pahaa 2700 vuotta sitten on yhä edelleen Jumalan silmissä syntiä ja pahaa. Nykyaikana sana ”synti” tuntuu tosin kärsineen inflaation; esim. mainoksissa voidaan kehua jotakin makua ”syntisen hyväksi”. Jumalan silmissä synti on kertakaikkisen paha asia eikä siinä ole mitään hyvää.

Jaak 1:

14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
16. Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Hebr 13:

8. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Hoosean kirjassa, niinkuin monessa muussakin vanhantestamentin kirjassa yltäkylläisyys ja vauraus tai niiden tavoittelu tuntuu olevan yksi suuri, ehkäpä jopa suurin luopumukseen johtava tekijä.

Jeesus varoitti meitä vaurauden vaaroista mm. näin:

Matt 19:

21. Jeesus sanoi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua”.
22. Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Vauraus on usein uskovalle ongelmallista. Se tuntuu olevan erityisen ongelmallista silloin jos sitä on liikaa sillä sydämemme tietysti helposti kiintyy omaisuuteemme, mutta yhtäläillä vauraus voi olla yhtä suuri ongelma jos sitä on mielestämme liian vähän. Ahneus ei ole seuraus ihmisen varallisuuden määrästä, se on sydämen tila:

Sananlasku 18:

11. Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.

Sananlasku 10:

15. Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

Hebr 13:

5. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”;

Matt 6:

19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

31. Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”

Jeesus saarnasi osittain samaa parannuksen tekoa mitä Jumala oli puhunut kansalleen aiemminkin; Jumala on aina halunnut että ihmiset seuraisivat sydämessään ensin Jumalaa, ja sovittaisivat muun elämänsä sen mukaan. Meille ihmisille tuntuu olevan luontaista toimia aivan päinvastoin: Me useimmiten haluaisimme seurata omia sydämen halujamme ensin, ja sitten sovittaaa Jumalan tahdon siihen jos se edes mukaan mahtuu.

Mutta tiedätkö että meidän oma sydämemme haluineen ei voi olla oikean ja väärän mitta. Sydämestämme voi lähteä niin hyvää kuin pahaakin. Meidän omasta mielestä tietysti saattaa kaikki omat aivoituksemme näyttää pelkästään hyviltä.

Sananlasku 16:

25. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

Matteus 7:

20. Ja hän sanoi: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.”

Jer. 17

7. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.
8. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
9. Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
10. Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

Matteus 16:

24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
27. Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Lähetettyäni sähköpostiviestini sille kirkonmiehelle, etsin internetistä uteliaisuttani hakupalvelulla sanat ”luopunut sukupolvi” ja hakutulokseksi tuli useita sivustoja joissa käsitellään perinnöstä luopumista. Vaikka niissä tietysti puhuttiin maallisesta perinnöstä luopumisesta niin se teema sopii erityisen sattuvasti ajatukseen Jumalasta luopuneesta sukupolvesta.

Me Jeesukseen uskovat olemme tulleet Jumalan lapsen asemaan ja siis myös perillisen asemaan.

Gal 3:

26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

Gal 4:

1. Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
2. vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
3. Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
4. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”
7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

Toisin kuin joissakin maallisissa testamenteissa, Jumalan testamentissa on tiukat ehdot. Vain ne täyttämällä olemme lapsen asemassa ja perillisiä Jumalan valtakunnasta.

Ensimmäinen ehto on uskoa Jeesukseen:

Joh. 14:

6. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Room 10:

9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Pelastukseemme ei kuitenkaan riitä että vain uskomme Jeesuksen olemassaoloon ja Jumaluuteen, niinhän Raamatun mukaan tekevät saastaiset hengetkin:

Mark 5:

2. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.
6. Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä
7. ja huutaen suurella äänellä sanoi: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika?
9. Ja Jeesus kysyi siltä: ”Mikä on nimesi?” Niin se sanoi hänelle: ”Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta”.

Koska usko tulee siis kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta, tulee meidän uskoa Jeesusta! Ei siis riitä että uskomme Jeesukseen, vaan meidän tulee myös uskoa Jeesusta! Jos emme usko Jeesusta, vaan sen sijaan elämme omien mieltymystemme mukaan, emme voi periä taivasten valtakuntaa:

1.Kor 6:

8. Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien.
9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

13. Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten;
14. ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.
15. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!

Omien mieltymystemme seuraamisen sijaan meidän tulee seurata Jeesusta ja tehdä parannus:

Matt 4:

17. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.

Vanhan testamentin kertomuksista voi havaita miten Jumala kohteli valittua kansaansa, tämän seuratessa omia halujaan ja omien kättensä tekosia mielummin kuin Jumalaa. Huonostihan siinä aina Jumalan kansalle kävi.

Jer. 7

23. vaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte.
24. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa.

Jer. 26

13. Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuulkaa Herran, teidän Jumalanne, ääntä, niin Herra katuu sitä onnettomuutta, jolla hän on teitä uhannut.

Eikö ole ihmeellistä että aina kun Jumala lähestyi kansaansa varoittavalla sanalla, aina Hän tarjosi myös pelastukseen johtavan vaihtoehdon: Tehkää parannus, kääntykää pahoilta teiltänne ja seuratkaa Jumalaa! Vanhaa testamenttia kun lukee ja tietää että sen aikaiset ihmiset palvelivat kirjaimellisesti esim puusta tai kivestä veistettyjä epäjumalan patsaita, saattaa joku ajatella että enhän minä palvele sellaisia patsaita. Mutta Jeesuksen puheista voi huomata että väärä palvonnan kohde ei välttämättä kulje ”jumala” nimellä: ”ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa”. Väärä palvonnan kohde voi olla mitä tahansa mihin sydän on kiintynyt väärällä tavalla. Luotatko sinä siihen että jos vaikka voitat lotossa, sitten sinulla on turvattu loppuelämä? Vai luotatko siihen että pankkitilisi saldosta huolimatta, Jumala pitää sinusta huolen jos seuraat häntä?

Jes. 58

10. jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
11. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

Jumala kutsuu yhä edelleen tänä päivänä meitä kaikkia parannukseen ja seuraamaan Jeesusta. Näinä päivinä monet ihmiset näkevät Jumalan hyvin samalla tavalla kuin Hoosean aikoihin: Vain hyväntahtoisena siunausten antajana. Kuitenkin Jeesus itse sanoo että jos emme usko Jeesukseen ja Jeesusta, me joudumme kadotukseen! Usko siis Jeesusta ja tee parannus! Jos et usko Jeesusta, Hän itse sanoo että joudut kadotukseen! Pelkän armon saarnaaminen, on ongelmallista. Jumala ei katso läpi sormiensa meidän tekojamme jos emme tee parannusta.

Mark 16:

16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

1.Joh 4:

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Jumalan sanassa meillä on toivo. Toivo iankaikkisesta elämästä Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä on pelastus, Hän on tie totuus ja elämä. Ei yksikään pääse Isän työ paitsi Jeesuksen kautta.

Jumala on siunannut Suomen kansaa runsaasti viimevuosikymmeninä. Me olemme saaneet nähdä yltäkylläisyyden jollaista yksikään sukupolvi ennen meitä ei ole nähnyt eikä yksikään sukupolvi meidän jälkeemme tule näkemään (ellemme tee parannusta ja käänny pahoilta teiltämme). Nyt on Suomessa nousemassa valtaan (ja osittain jo noussut) luopunut sukupolvi joka ei tunne Jumalaa eikä halua seurata Hänen teitään. On aika herätä . On aika kuulla Jumalan varoitukset.

Pelastuakseen on käännyttävä pois pahoilta teiltänsä, tehtävä parannus, seurattava Jeesusta.

Lue raamattua ja rukoile Jumalaa.

Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi,

A.R.