JUMALAA YKSIN 

PS62 

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

2 Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

3 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

4 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

5 He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.

6 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

7 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

8 Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

9 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

10 Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa’assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

11 Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

12 Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

13 Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

JUMALAA YKSIN MINUN SIELUNI HILJAISUUDESSA  ODOTTAA, HÄNELTÄ TULEE MINULLE APU…KUN ME SEURAAMME JEESUSTA KRISTUSTA RISTIN TIELLÄ, ME JOUDUMME AIKA AJOIN TILANTEISIIN JOSSA ME ODOTAMME APUA YKSIN HERRALTA, EI IHMISILTÄ…ME JOUDUMME SELLAISIIN TILANTEISIIN JOSSA ME VUODATAMME HÄNEN ETEENSÄ SYDÄMEMME…MONTA KERTAA SAATTAA OLLA SELLAISIA TILANTEITA ETTEI MEITÄ YMMÄRRÄ TOISET IHMISET, MUTTA ONNEKSI JEESUS YMMÄRTÄÄ… 

HEBR2:17-18 

Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.

18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

 
SILLÄ SENTÄHDEN ETTÄ HÄN ITSE ON KÄRSINYT JA OLLUT KIUSATTU, VOI HÄN KIUSATTUJA AUTTAA! MITEN LOHDUTTAVA KOHTA! PITI HÄNEN KAIKESSA TULEMAN VELJIENSÄ KALTAISEKSI, ETTÄ HÄNESTÄ TULISI LAUPIAS JA USKOLLINEN YLIMMÄINEN PAPPI…SIIS JEESUS EI TOSIAANKAAN OLE JOKU IKÄÄNKUIN VIERESTÄ TARKKAILIJA VAAN HÄN ON ITSE JOUTUNUT KOKEMAAN NS POHJA MUTIA MYÖTEN IHMISELÄMÄN VAIKEUDEN JA HAASTEEN…HÄN JOS KUKA OSAA OLLA MYÖTÄTUNTOINEN MEITÄ KOHTAAN JOTKA JOUDUMME NIIN MONIIN ERILLAISIIN AHDISTUKSIIN JA KOETUKSIIN KUN ELÄMME TÄÄLLÄ MAAN PÄÄLLÄ JEESUSTA SEURATEN… 

JES63:7-9 

Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.

8 Ja hän sanoi: ”Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä”; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9 Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

KAIKISSA HEIDÄN AHDISTUKSISSANSA OLI HÄNELLÄKIN AHDISTUS…SIIS JEESUS EI OLE MIKÄÄN ULKOPUOLINEN TARKKAILIJA JOKA EI TIEDÄ MEIDÄN AHDISTUKSIA…HÄN TUNTEE JA TIETÄÄ TASAN TARKKAAN MEIDÄN HUOLEMME JA MURHEEMME…MUTTA MITEN LOHDUTTAVAA ETTÄ JEESUS ON LAUPIAS KOSKA HÄN ON ITSE JOUTUNUT KOKEMAAN ITSE NIIN PALJON KÄRSIMYSTÄ KUN MAAN PÄÄLLÄ VAELSI…HÄN ON HYVÄ PAIMEN JOKA AUTTAA MEITÄ…HÄN ON SE LAUPIAS SAMARIALAINEN JOKA SITOO HAAVAMME KUN OLEMME HAAVOITTUNEET MATKAN VARRELLA SYYSTÄ TAIKKA TOISESTA… 

LUUK10:29-37 

Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

30 Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’.

36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?”

37 Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin”.

JEESUS KRISTUS ON TÄYNNÄ LAUPEUTTA JA ARMOA…HÄN ARMAHTAA MEITÄ JA  SITOO MEIDÄN HAAVAMME KUN OLEMME HAAVOITTUNEET MATKAN VARRELLA…HÄN EI JÄTÄ EIKÄ HYLKÄÄ MEITÄ AHDISTUSTEN EIKÄ VAIKEUKSIEN KOHDALLA…HÄN VUODATTAA ÖLJYÄ JA VIINIÄ MEIDÄN HAAVOIHIMME…HIENO KUVA SIITÄ MITEN HERRA ANTAA MEILLÄ PYHÄN HENGEN ILOA JA LOHDUTUSTA MURHEEN JA TUSKAN KESKELLÄ… 

2KOR7:4-7 

Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

5 Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.

6 Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,

7 eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän.

MINULLA ON YLENPALTTINEN ILO KAIKESSA AHDINGOSSAMME…ULKOAPÄIN TAISTELUJA, SISÄLTÄPÄIN PELKOA…PAAVALISTA JOS KESTÄ VOIDAAN HYVÄLLÄ SYYLLÄ SANOA ETTÄ HÄN OLI VÄKEVÄ HERRASSA…MUTTA HÄNKIN TUNTI PELKOA JA OLI TAISTELUISSA…JA JOPA MASENTUNUT…MUTTA JUMALA , JOKA MASENTUNEITA LOHDUTTAA, LOHDUTTI MEITÄ TIITUKSEN TULOLLA…KUN ME ODOTAMME JUMALAN APUA, HÄN VOI LÄHETTÄÄ SEN MYÖS TOISTEN IHMISTEN KAUTTA…SILTI ME ODOTAMME APUA HERRALTA…KÄÄNNYMME HÄNEN PUOLEEN AHDISTUKSESSAMME, JA HERRA ANTAA APUNSA PARHAAKSI KATSOMALLAAN TAVALLA…SANAN KAUTTA, RUKOUKSESSA, ERI IHMISTEN KAUTTA, HENGELLISTEN LAULUJEN KAUTTA JNE…HERRAN KEINOT OVAT NIIN MONINAISET…EI MENETETÄ TOIVOAMME AHDISTUSTEN JA KOETUSTEN JA MURHEEN KESKELLÄ…HERRA TOTISESTI HALUAA MEITÄ AUTTAA KUN HÄNEN TYKÖNSÄ KÄÄNNYMME JA ODOTAMME YKSIN APUA HÄNELTÄ… 

2kor1:3-5

Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

2KOR8:1-5 

Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:

2 että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.

3 Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,

4 paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;

5 eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,

VAIKKA HE OLIVATKIN MONESSA AHDISTUKSEN KOETUKSESSA, NIIN  OLI HEIDÄN ILONSA HEIDÄN SUURESSA KÖYHYYDESSÄÄNKIN NIIN YLENPALTTINEN…TÄTÄ VAIKUTTAA JUMALAN ARMO JA SE KUN HERRA ON MEITÄ KOHTAAN NIIN LAUPIAS JA ARMAHTAVAINEN VAIKKA MEILLÄ OLISI KUINKA VAIKEITA TILANTEITA TAHANSA…HERRA VOI HETKESSÄ KÄÄNTÄÄ TILANTEEN IKÄÄNKUIN PÄÄLAELLEEN…HÄN VOI HETKESSÄ MUUTTAA MEIDÄN SURUMME JA MURHEEMME ILOKSI… 

PS30 

Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.

2 Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

3 Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

4 Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

5 Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.

6 Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

7 Minä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä ikinä horju”.

8 Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.

9 Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:

10 ”Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?

11 Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani.”

12 Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,

13 että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

YHTÄKKIÄ VOI TILANNE MUUTTUA…EHTOOLLA ON ITKU VIERAANA, MUTTA AAMULLA ILO…SIIS JUMALA VOI HETKESSÄ MUUTTAA SURUMME JA AHDISTUKSEMME JA MASENNUKSEMME ILOKSI! SINÄ MUUTIT MINUN MURHEENI ILOKARKELOKSI, SINÄ RIISUIT MINUN SURUPUKUNI JA VYÖTIT MINUT RIEMULLA, ETTÄ MINUN SIELUNI VEISAISI SINULLE KIITOSTA, EIKÄ VAIKENISI…..IHMEELLISTÄ JUMALAN ARMOA! HÄN VOI MUUTTAA HETKESSÄ MEIDÄN VAIKEAT JA MASENTAVAT TILAMME ILOON JA RIEMUUN…SEN TAKIA EI MENETETÄ TOIVOAMME VAIKKA JOUDUMME ERI ASIOITTEN TÄHDEN KOKEMAAN MURHETTA JA TUSKAA JA MASENNUSTA…MEILLE VOI TULLA USKONKOETUKSIA, VIHOLLISEN HYÖKKÄYKSIÄ, SYNNIN HOUKUTUKSIA JA LIHAN MIELITEKOJA JA LANKEEMUKSIA…NÄITTEN ERI SYITTEN TAKIA KOEMME MASENNUSTA JA TUSKAA JA AHDISTUSTA KUN JEESUSTA SEURAAMME…MUTTA MUISTETAAN KAIKEN TÄMÄN KESKELLÄ ETTÄ HERRA VOI HETKESSÄ HALUTESSAAN MUUTTAA MEIDÄN SURKEAN JA EPÄTOIVOISEN TILANTEEMME ILOKSI JA RIEMUKSI…JA MUISTETAAN ETTÄ MEILLE KUULUU NÄMÄ AHDISTUKSET YMS VIELÄ TÄSSÄ AJASSA…VIELÄ TÄSSÄ AJASSA JOUDUMME KOKEMAAN KAIKKEA VAIKEUTTA MUTTA KERRAN TAIVAASSA HERRAN LUONA EI OLE ENÄÄN MITÄÄN IKÄVÄÄ…EI HUOLTA, EI MURHETTA, EI ITKUA, EI PARKUA, EI SAIRAUTTA, EI KUOLEMAA, EI SYNTIÄ, EI SIELUN VIHOLLISTA YMS…HERRA AUTTAA MEITÄ LOPPUUN ASTI KAIKESSA…ODOTETAAN HÄNEN APUAAN KÄRSIVÄLLISESTI EMMEKÄ JOUDU PETTYMÄÄN…ARMOSTA, AAMEN… 

ROOM8:15-39 

Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”

16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,

21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;

23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;

30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

36 Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”.

37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

ILM21:1-5 

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.