Helsingintien puhe 26.3.2016
Tällaisena minä oikein mielelläni palvelen Jumalaa.
Juuri ennen kuin olin aloittamassa tätä seuraavaa puheenvuoroani Rukouspaikassa, tuli mieleeni sanat:”Saatana on teidän keskellänne”.
Se voi tietysti tarkoittaa montaakin asiaa mutta itse koin sen tarkoittavan ainakin sitä että sielun vihollinen kärkkyy aktiivisesti tilaisuuttaa saada kuiskutella korvaamme miten huonoja olemme ja siksi kelvottomia Jumalaamme palvelemaan. Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali kiteyttää tärkeän opetuksen tästä aiheesta aika ytimekkäästi: Kyllä, niin olemmekin omassa lihassamme kelvottomia, eikä lihamme koskaan kelvolliseksi muutukaan. Jeesuksen veren uhri kuitenkin pyhittää meidät kelvollisiksi eli tekee meistä teoriassa vanhurskaita. Uskomalla tämän me tulemme käytännössä vanhurskaiksi eli Jumalalle kelvollisiksi (ja tähän toki liittyy myös parannuksen teko ja pyhitys: Joh 3:36).
Room 7:
14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Jumala siunasi Abramia suurilla lupauksilla, ja koska Jumala ei valehtele (1. Sam 15:32), nämä lupaukset ja siunaukset ovat tapahtuneet lupaustensa mukaisesti ja ovat edelleen voimassa tänäkin päivänä:
1. Moos 17
1. Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra
hänelle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.”
3. Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
4. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
22. Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.
Jumala siis lupasi siunata myös Abramin/Abrahamin jälkeläisetkin sukupolvesta sukupolveen. Kuten alla voimme hänen poikansa Iisakin elämästä lukea, siunaukset seurasivat kuten luvattu oli.
1. Moos 26
1. Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut
aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.
2. Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.
3. Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.
4. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,
Erittäin mielenkiintoinen sanan paikka on 5. jae: Abrahamilla ei tietenkään ollut 10 käskyä tai Mooseksen lakia ohjeinaan, mutta jonkilaiset ohjeet soveliaasta toiminnasta Jumala oli Abrahamillakin antanut. Näistä ohjeista voi saada vihjeitä mm Nooan tarinasta ja Sodoman ja Gomorran kohtalosta ja monesta muusta vanhan testamentin kohdasta.
5. sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.”
6. Niin Iisak asettui Gerariin.
Nälänhädän keskellä Iisak saa ruokaa käsittämättömiä määriä.
12. Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.
13. Ja hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.
Jumala teki Abrahamin pojasta rikkaan. Jumalalla oli tälle rahalle ja vauraudelle suunnitelma sillä olihan hän perustamassa kokonaista kansakuntaa, mutta se oli myös merkkinä ympäröiville kansoille ja sinulle ja minulle että Jumala siunasi Abrahamin perillisiä yliluonnollisella tavalla. Raamattuun perustamani käsityksen mukaan Jumala antaa sinulle avuja ja/tai omaisuutta sen takia että käyttäisit niitä Jumalan valtakunnan työhön, ei sinun omiin ”mässäyksiisi” (2. Kor 5:15). Kun käytät Jumalan sinun haltuusi uskomaa rahaa, älä tuhlaa sitä itseesi yli oman tarpeesi vaan anna runsaasti almuja ja tee kaikkinaista hyvää (2. Kor 8:11-15). Oma tarve taas voidaan määritellä sanalla ”kohtuullinen”, ja se toki on subjektiivinen käsite (1. Kor 10:23 23. ”Kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ”kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki rakenna.).
Vaan ei Iisakin elämä ollut pelkkää myötätuulta. Iisakin palvelijoiden kaivamasta kaivosta syntyi riitaa Gerarin paimenten ja Iisakin leirin kesken. Iisak kuitenkin käänsi toisenkin poskensa eikä ruvennut taistelemaan vaan siirtyi kaivamaan uutta kaivoa. Ja vaikka taas syntyi riitaa, silti Iisak taas käänsi poskensa ja siirtyi kaivamaan uutta kaivoa. Lopulta…
22. Sitten hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sentähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: ”Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa”.
23. Sieltä hän meni Beersebaan.
24. Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: ”Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden”.
25. Silloin hän rakensi sinne alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.
On ihmeellistä lukea miten Jumala oli henk koht paikalla näinä Israelin kansakunnan syntyhetkinä. Hän ei vain lähettänyt enkeleitä, vaan meni itse paikalle ja ilmestyi useasti Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen.
1. Moos 27
1. Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet,
niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen”.
2. Niin hän sanoi: ”Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.
3. Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.
4. Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen.”
5. Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,
6. puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: ”Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:
7. ’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen’.
8. Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:
9. mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.
10. Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee.”
11. Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: ”Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.
12. Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta.”
13. Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda”.
14. Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.
15. Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.
16. Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.
17. Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.
18. Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Hän vastasi: ”Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?”
19. Jaakob sanoi isällensä: ”Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut.”
20. Mutta Iisak sanoi pojalleen: ”Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?” Hän vastasi: ”Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni”.
21. Niin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö”.
22. Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet”.
23. Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.
24. Vielä hän kysyi: ”Oletko sinä todella minun poikani Eesau?” Hän vastasi: ”Olen”.
25. Silloin hän sanoi: ”Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut”. Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.
26. Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Tule tänne ja suutele minua, poikani”.
27. Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: ”Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.
28. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.”
30. Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.
31. Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: ”Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut”.
32. Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: ”Kuka olet?” Hän vastasi: ”Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi”.
33. Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: ”Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva.”
34. Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: ”Siunaa minutkin, isäni!”
35. Mutta hän vastasi: ”Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen”.
IIsak, hurskas mies jolle Jumala oli henkilökohtaisesti antanut lupauksen siunauksesta, sai kärsiä oman vaimonsa ja poikansa petoksen. Vaikka olemme uskossa, emme elä jonkinlaisessa suojakuplassa jossa kaikki menee kuten haluamme. Jumala sallii ikävienkin asioiden tapahtua. Miksi? Uskon että siksi koska ihmiselle on suotu vapaa tahto.
Iisak jota Jaakob on juuri pettänyt, kuitenkin uudelleen siunaa tämän ja pyytää Jumalaa antamaan Jumalan Abrahamin jälkeläisille lupaamat siunaukset juuri tälle petturi pojalleen:
1. Moos 28
1. Silloin Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi hänet; hän käski häntä ja
sanoi hänelle: ”Älä ota vaimoksesi ketään Kanaanin tyttäristä,
2. vaan nouse ja mene Mesopotamiaan, isoisäsi Betuelin kotiin, ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Laabanin tyttäristä.
3. Ja Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja antakoon sinun tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että sinusta tulee suuri kansojen joukko.
4. Ja hän suokoon sinulle Aabrahamin siunauksen, sinulle ynnä sinun jälkeläisillesi, että saisit omaksesi maan, jossa sinä muukalaisena asut ja jonka Jumala on antanut Aabrahamille.”
5. Niin Iisak lähetti Jaakobin matkalle, ja hän lähti Mesopotamiaan Laabanin luo, joka oli aramilaisen Betuelin poika ja Rebekan, Jaakobin ja Eesaun äidin, veli.
Jumala siunaa Jaakobin, vaikka tämän on juuri pettänyt isänsä ja veljensä!
10. Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin.
11. Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan.
12. Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.
13. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun Isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.
14. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
15. Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut.”
16. Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt”.
17. Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti.”
18. Ja Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.
19. Ja hän kutsui paikan Beeteliksi; mutta ennen oli kaupungin nimenä Luus.
20. Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: ”Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni,
21. niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani;
22. ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset”.
Jumala siis ilmestyy Jaakobille henkilökohtaisesti ja antaa tälle perinnöksi Abrahamille aikoinaan antamansa lupaukset ja siunaukset.
Jaakob tekee sopimuksen enonsa Laabanin kanssa saadakseen tämän tyttären vaimokseen:
1. Moos 29
20. Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.
21. Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: ”Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä”.
22. Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot;
23. mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.
24. Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.
25. Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?”
26. Laaban vastasi: ”Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.
27. Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta.”
28. Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.
29. Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi.
30. Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.
Jumala siunasi Leeaa lapsella, vaikka tämä oli saanut Jaakobin miehekseen petoksella. Ja Jumala salli tämän petoksen tapahtua Jaakobille vaikka Jaakobhan eli Jumalan siunauksen alla!!
31. Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.
32. Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: ”Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua”.
Jumala siis siunaa Jaakobia pettänyttä Leeaa! Jumala on pahoille hyvä! (sivuhuomautus: minäkin olen kehno ihminen sillä minussa ei ole mitään hyvää, on siis lohdullista lukea Raamatusta että Jumala on armollinen Jumala).
1. Moos 30
22. Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.
23. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Jumala on ottanut pois minun häpeäni”.
24. Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan”.
25. Ja kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, sanoi Jaakob Laabanille: ”Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani.
1. Moos 32
1. Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
2. Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: ”Tämä on Jumalan sotajoukkoa”. Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
22. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.
23. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.
24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
26. Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”.
27. Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”.
28. Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.
29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.
30. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”.
31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.
32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.
Tuossakin tekstissä nousee esiim omituiselta tuntuva asia: Jaakobin painittua Jumalan kanssa hän sai kiitokseksi ontuvan lonkan! Onpa siinä meillä siunaus, eikö? Selitykseksi on tarjottu mm sitä että Jumala halusi näyttää Jaakobille että vaikka ylitsepääsemättömän tuntuisia vaikeuksia tulisi hänen eteensä, taistelemalla elämässä eteenpäin uskossa hän lopulta voittaisi. Emme useinkaan voi käsittää Jumalan teitä ja aivoituksia, voimme vain hyväksyä ne luottaen siihen että Jumala on hyvä, kuten Jeesuskin asian toteaa (Mark 10:18)
1. Moos 34
1. Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni
tapaamaan sen maan tyttäriä.
2. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.
3. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.
4. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: ”Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi”.
5. Ja Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan; mutta kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa kedolla, oli Jaakob vaiti siksi, kunnes he palasivat.
6. Ja Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä.
7. Ja Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet sydäntyivät ja vihastuivat kovin siitä, että hän oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa, kun oli maannut Jaakobin tyttären; sillä semmoista ei saa tehdä.
Jaakobilla ja hänen jälkeläisillään oli Jumalan siunaus ja silti Diinalle kävi kuten kävi. Miten se on mahdollista? Eikö Jumala lupaa että vaikka kulkisimme pimeässä laaksossa ei meidän tarvitse mitään pelätä (Ps. 23:4)? Käsitän tämän Diinan tapauksen johtuvan pääasiassa hänen välinpitämättömyyydestään. Diina otti mielestäni liian suuren riskin lähtiessään yksin ”maailmaan” ja näin asetti itsensä alttiiksi vaaralle. Tämä riski oli tarpeeton ja hän olisi välttänyt sen jos ei olisi lähtenyt yksin matkaan. Saman laista välinpitämättömyyttä on pistää kaikki rahat lompakkoon ja sitten lompakko takataskuun ja lähteä väentungokseen missä tietää taskuvarkauksia tapahtuneen.
Raiskaus ei ole koskaan oikein, se on selvää kaikille ja niinhän Raamatussakin opastetaan kuten edelläkin luki. Tästä Diinan kohtalosta voi minusta kuitenkin ottaa oppia holtittomuudesta: Vaikka olemme uskossa ja Jeesuksen veren suojassa, emme voi elää holtittomasti ja välinpitämättömästi. Jumala on antanyt meille pyhän henkensä joka ei toki ole pelkuruuden henki mutta on terveen harkinnan henki (1. Tim 1:7). Toki Jumalakin voi lähettää sinut ”susien keskelle” mutta se on aivan eri asia. Jumala ei tässä merkityksessä lähettänyt Diinaa tuolle matkalle.
1. Moos 35:
1. Ja Jumala sanoi Jaakobille: ”Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja
rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljeäsi Eesauta”.
2. Niin Jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: ”Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne.
3. Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, jota vaelsin.”
4. Niin he jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussansa, sekä renkaat, jotka olivat heidän korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan tammen alle, joka oli Sikemissä.
5. Ja he lähtivät liikkeelle; ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, niin etteivät nämä ajaneet takaa Jaakobin poikia.
6. Ja Jaakob saapui Luusiin, joka on Kanaanin maassa, se on Beeteliin, kaiken väen kanssa, joka oli hänen seurassaan.
7. Ja hän rakensi sinne alttarin ja nimitti paikan Eel-Beeteliksi, koska Jumala oli siellä ilmestynyt hänelle, silloin kun hän pakeni veljeään.
8. Mutta Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle, ja se sai siitä nimen ”Itkutammi”.
9. Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.
10. Ja Jumala sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel”. – Niin hän sai nimen Israel.
11. Ja Jumala sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.
12. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan.”
13. Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut.
14. Ja Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle.
15. Ja Jaakob nimitti sen paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi.
16. Sitten he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Ja kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan, joutui Raakel synnytystuskiin, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat.
17. Ja kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, sanoi kätilövaimo hänelle: ”Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan”.
18. Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin.
19. Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin.
20. Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan; tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.
21. Ja Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa tuolle puolen Karjatornia.
22. Ja tapahtui, kun Israel asui siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi Bilhan, isänsä sivuvaimon, kanssa. Ja Israel sai sen kuulla.
23. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. Leean pojat olivat Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon.
24. Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.
25. Bilhan, Raakelin orjattaren, pojat olivat Daan ja Naftali.
26. Silpan, Leean orjattaren, pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Mesopotamiassa.
27. Ja Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan, se on Hebroniin, jossa Aabraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina.
28. Ja Iisakin elinaika oli sata kahdeksankymmentä vuotta.
29. Ja Iisak vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa tykö, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Ja hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.
On ihmeellistä taas lukea miten Jumala henk koht ilmestyy kertomaan tahtoaan ihmisille Israelin suvun alkuvaiheessa. Näitä ilmestyksiä voisi verrata myös Jeesuksen elämään ihmisenä, mutta myös Jeesuksen ilmestymiseen Paavalille joka liittyi olennaisena osana Jumalan suunnitelmiin perustaa seurakuntaansa ja jatkaa Abrahamille luvattua siunasta pakanoiden keskuuteenkin.
Jaakob eli Jumalan siunaksessa, ja silti vaimonsa Raakel kuoli synnytyksessä. Jaakob eli Jumalan siunauksessa ja silti hänen esikoispoikansa Ruuben makasi äitipuolensa kanssa.
Kuolema on luonnollinen osa ihmisen elämää ja luomakuntaa yleisemminkin. Kuollessaan uskovan kilvoittelu on päättynyt ja hän pääsee ns maaliin. Uskovan kuolemassa on siis myös ilolle sijaa, mitenkään väheksymättä sitä menetyksestä johtuvaa oikeutettua surua jota omaiset ja ystävät kokevat.
1. Moos 37
1. Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut
muukalaisena, Kanaanin maassa.
2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: ”Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”.
10. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”
11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13. sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen”. Hän vastasi: ”Tässä olen”.
14. Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19. He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”
21. Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: ”Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi”.
22. Vielä Ruuben sanoi heille: ”Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen”. Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24. ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25. Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26. Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30. palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!”
31. Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32. Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö”.
36. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.
Jaakobin pojathan ovat Israelin 12 heimon kantaisät. Luulisi heidän olleen erityisen hurskaita!? Silti yksi makasi äitipuolensa kanssa, suurin osa kahdehti ja vihasi veljeään niin paljon että oli valmis tappamaan tämän ja lopulta myivät orjaksi sekä valehtelivat siitä isälleen. Silti Jumala siunasi heitä! Jumala lopulta teki Joosefista Faraon jäljkeen toiseksi mahtavimman miehen ja näin takasi isänsä perhekunnalle yltäkylläiset olot nälänhädän keskellä heidän kaltoin kohteleman veljensä kautta.
Jumala salli Joosefin kokea veljiensä kylmän kohtelun, vankeuden ja Potifarin vaimon valheiden takia lisää vankeutta. Vain jotta Joosef kohoaisi varsinaiseen tehtäväänsä Johon Jumala oli hänet tarkoittanut. Vastoinkäymisiä vastoinkäymistä jälkeen. Vaikka Jumala löi Joosefiakin ”lonkkaan” uskossa taistellen Joosef saavutti luvatun voittopalkinnon (Jonka Jumala näyissä hänelle nuorukaisena ilmoitti kuten voit lukea 1. Mooseksen kirjan 38 ja sitä seuraavista luvuista.
Jumala siunasi Abrahamin ja tämän jälkeläisillä on edelleen Jumalan lupaus. Abraham noudatti Jumalan säädöksiä ja ohjeita ja oli kuuliainen Jumalalle. Iisak vaikuttaa Raamatun mukaan olleen hyvin Jumalaa pelkäävä mies (vaikka sortui hänkin valehteluun 1. Moos 26:6-11) mutta pojasta ei polvi enää paranekkaan ja myös vastoinkäymisä tulee:
Iisakin vaimo Rebekka juonii miestään vastaan ja valheella auttaa Jaakobia saamaan Esaulle kuuluvat esikoisen siunaukset.
Jaakob juonii valheella isänsä siunaamaan itsensä.
Jaakobin tytär Dina raiskataan.
Jaakobin esikoispoika Ruben makaa Jaakobin sivuvaimon eli oman äitipuolensa kanssa.
Jaakobin pojat vihaavat veljeänsä Joosefia ja myyvät tämän orjaksi (meinaavat jopa tappaa).
Jaakobin suuri rakkaus Raakel kuolee synnyttäessään Benjaminin.
Ja silti kaiken tämän tapahtuessa, Jumalan siunaus ja lupaus Abrahamille on voimassa.
Jaakobin pojista tulee Israelin 12 sukukuntaa! Jeesus on juutalainen!
Gal 3:
5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
6. samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”?
7. Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
8. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
9. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
16. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.
17. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.
18. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
Mekin olemme siis Abrahamin perillisiä eli Jumalan Abrahamille lupaamien siunausten perillisiä! Oletko koskaan miettinyt tätä oikein kunnolla? Me olemme perillisiä lupauksen mukaan: Koska uskomme. Tämä lupaus ei raukea tyhjiin vaikka me olemme kehnoja tai tunnemme itsemme kehnoksi. Edes Mooseksen laki ei tehnyt tyhjäksi Jumalan lupausta, siis lain rikkojalle oli ao lupaus edelleen voimassa kuten oli Jaakobille ja Jaakobin pojillekkin vaikka he toimivat aivan väärin. Samoin lupaus on voimassa meille Jeesukseen uskoville, vaikka lankeaisimme syntiin! Jos lankeat, tee parannus ja Jumalan siunaus on sinulla ja uskovalla perheelläsi. Muutoinha ei parannusta kannattaisi tehdäkään jos ei lupaus olisi voimassa parannuksen tehneelle! Ja kuitenkin Jeesus sanoo että tehkää parannus, ja Raamattu lupaa että vaikka vanhurskas (siis uskova) lankeaa, hän saa nousta jälleen (tekemällä parannuksen).
Lopulta, ei elämämme tarkoitus ole tuijottaa omaan napaan. Elämän tarkoitus on elää Jeesuksessa Kirstuksessa ja iankaikkisesti Jumalan yhteydessä, kuten Jumala on alunperin ennen syntiinlankeemustakin jo ihmisen osaksi suunnitellut. Tässä tavoitteessamme ei siis ole kyse itsekeskeisyydestä kun/jos haluat pelastua ja elää iankaikkisesti sillä se on alunperin Jumalan suunnitelma sinunkin osallesi! Jumala on sen halun sinuun asettanut samoin kuin lapsen rakkauden isäänsä ja äitiään kohtaan.
Kol 3:
1. Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
2. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
3. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
Siunausta sinulle ja Perheellesi
Antti