Tunnetko uskon aktivisteja? Uskon aktivistit ovat ahkeria. He tarttuvat toimeen ja saavat asioita aikaan. He eivät istu joutilaina, sellainen olisi heille myrkkyä. He saattavat kyllä suostua hiljentymään vaikkapa paastoon ja rukoukseen koska ovat Raamatusta näin ymmärtäneet tehdä mutta sekin on heille yksi suorite lisää ja he odottavat että se olisi äkkiä ohi että pääsisivät taas hääräämään. Heidän lempi Raamatun kohtansa saattaa olla vaikkapa tämä:
Sananlaskut 6
6. Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
Ja kaikkihan me tiedämme että muurahaiset keskimäärin ovat ahkeria otuksia: Aina työn touhussa.
Kuitenkin on hyvä huomioida se aihealue mihin kyseinen jae viittaa, lukemalla seuraavatkin jakeet:
Sananlaskut 6
7. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8. se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
9. Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10. Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
11. niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
Eli kyseinen sanan paikkahan käsittelee yleisesti työntekoa elatukseen liittyen.
Uudessa testamentissakin löytyy ohjeet mitä tulee työntekoon ja elatukseen:
Kirje efesolaisille 4
28. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
1. kirje tessalonikalaisille 4
9. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne;
10. niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän
11. ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet,
12. että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.
Jos joku ei tiedä mitä Herra haluaa hänen tekevän, hän voi aina kääntyä suoraan Herran puoleen:
Jaakobin kirje 1
5. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
6. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
7. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,
8. kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.
Kuitenkin eräs uuden testamentin kantavista teemoista on odottaminen ja kärsivällisyys. Me kärsivällisesti odotamme Jeesuksen paluuta ja me kärsivällisesti odotamme että Jumala vie meitä eteenpäin teossa ja totuudessa (Hänen aikataulussaan):
Jaakobin kirje 5
7. Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
8. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.
9. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
10. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
11. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.
…
19. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20. niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
Noissa Jaakobin kirjeen jakeissa puhutaan erityisesti kärsivällisyydestä mitä tulee lähimmäisiimme jotka eksyksissä vaeltavat. Erikoista on että jakeissa 14-16 ohjeistetaan uskovien toimintaa sairauden kohdatessa. Sitä edeltävissä ja seuraavissa jakeissa erityisesti kehotetaan olemaan kärsivällisiä ja vieläpä rohkaistaan uskovia yrittämään eksyksissä vaeltaneiden saamista takaisin oikealle tielle. Tulee sellainen kuva että juuri sairauden parantamiseen liittyi terveen opin ulkopuolella olevia ristiriitoja myös Jaakobin kirjeen kirjoittamisen aikoihin. Eihän hänen muutoin olisi tarvinnut tästä asiasta seurakuntia opastaakkaan, vaikka toki uuden testamentin kirjeissä on myös paljon perusopetusta eikä vain epäkohtiin puuttumista.
Jaakobin kirje 5
14. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Evankeliumi Luukaan mukaan 10
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 9
23. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
24. Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Jeesuksen viesti Martalle sisältää osittain saman ajatuksen kuin Paavali kirjoittaa korinttilaisille: Summa mutikassa touhuaminen ja hosuminen eivät ole lainkaan tarpeellista vaan ovat aivan turhaa!
Paavalin kirje roomalaisille 8
11. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
….
24. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25. Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
26. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Jos Raamatun mukaan me emme edes tiedä miten meidän pitää rukoilla niin miten voisimme itsestämme tietää senkään mitä meidän pitäisi tehdä? Ilman Pyhän Hengen johdatusta se on mahdotonta. Kristusruumis ei voi toimia niin että jokainen jäsen juoksee oman aivoituksensa mukaan minne haluaa ja milloin haluaa.
Raamatun opetus on yksinkertainen ja selkeä: Jumalan lapset kulkevat Pyhän Hengen johdossa tehden sitä mitä Isä opastaa silloin kun Isä opastaa. Jumalan lapset eivät kulje umpimähkään oman päänsä mukaan eivätkä suorita uskon tekoja mekaanisesti toistaen ”liukuhihnatyylillä”. Toki on joitakin asioita joita Raamatussa Jumala opastaa meitä kaikki kiistatta tekemään. Näistä yleisistä kaikkia koskevista ohjeista mainittakoon esim. parannuksen teko, armahtavaisuus, laupeuden osoittaminen (eli ojentautuminen uskossa Raamatun sanan mukaan).
Kirje efesolaisille 4
1. Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2. kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
3. ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
4. yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
6. yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
7. Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
8. Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”.
9. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
Näin Paavali opasti efesolaisia että kristusruumiissa on monelaisia ja toisistaan eriäviä palvelutehtäviä ja kunkin meistä Herra kasvattaa siihen osaan jonka hän on meille soveliaaksi nähnyt. Palvelijan osa on totella Herransa ohjeita ja käskyjä eikä touhuta omiaan. Kuten maallisenkin kuninkaan palvelusväellä, niin meillä kuninkaitten kuninkaankin palvelusväellä on yleisiä kaikille tarkoitettuja ohjeita, erityisiä palvelustehtäviä Jumalan valinnan mukaan ja sitten on vielä tarkkoja tilannekohtaisia ohjeita. Tärkeintä ei siis ole se että ”kunhan vaan teemme jotakin” hengelliseksi katsottua, vaan että kuljemme Pyhän Hengen johdatuksessa joka aika.
Aikoinaan eräs saarnamies opasti meitä sanomalla: ”Tärkeintä on liike”. Hän valaisi tuota ohjetta tällaisella esimerkillä: ”Kerrankin eräät uskovat rukoilivat sairasten puolesta noin kaksi vuotta ja vasta sitten alkoi tapahtua” (hän viittasi sairaiden paranemiseen).
Tämän saarnamiehen opetuksen taustalla on aktivistinen oppi jossa uskovat lähtevät aktiivisesti tekemään asioita ja tärkeintä on todellakin se liike. Tämän opin ydin ajatuksena on että ”kunhan vaan alat tekemään, ihmeet seuraavat perässä” vaikka toki tämä saarnamieskin muistutti ettei ihmeet saa olla koskaan tärkeämpiä kuin Jeesus Kristus. Tuolla samalla periaatteellahan toimivat myös ne seurakunnat jotka opettavat että kaikki uskovat puhuvat kielillä. Monilla heistä on opetus jossa uskovia kehotetaan vaan alkamaan puhumaan jotakin, mitä vaan, ja ”kyllä ne kielet siitä sitten aukenevat”.
Tällainen opetus ei anna auktoriteettia Pyhälle Hengelle siten että Henki edelleen valitsisi aktiivisesti voimavaikutuksia oman mielensä mukaan joka hetki, vaan siinä opetuksessa auktoriteetti on uskovilla. Tämän opin perustana on ajatus että Jumala on jo antanut auktoriteetin kaikille uskoville tasapuolisesti (taitavat useimmiten viitata Markuksen evankeliumin 16 lukuun). Avain asiana heillä on että kun vaan lähdet tekemään, mitä itse haluat, niin Jumala kyllä ennemmin tai myöhemmin taipuu. Ja joillakin tässä opissa on lisämausteena ajatus että jos Jumala ei kaikesta yrityksestä huolimatta taivu toteuttamaan uskovan rukousta (tahtoa), niin vika on silloin ihmisen omassa uskossa.
No mutta eikö se ole osoitus toiminnan raittiudesta jos Jeesuksen nimessä tapahtuu yliluonnollisia asioita? Ei. Tästä Jeesuskin varoittaa mm Matteuksen evankeliumin 7 luvun 21-23 jakeissa.
Jos tuota saarnamiehenkin opettamaa aktivistista Raamatun tulkintaa lähdetään toteuttamaan, joudutaan ristiriitaan Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Jo pelkästään Jaakobin kirjeen 5. luvun 14-16 jakeet tuovat ongelmia tällaiseen oppiin. Puhumattakaan 1. korinttilaiskirjeen 12 luvun jakeista 7-11. Kyseinen saarnamies luki meille ääneen juuri tuota Jaakobin kirjeen kohtaa ja kertoi meille johtopäätöksensä että siinä luvataan uskoville kaksi erillistä keinoa parantua sairaudesta: 1) kutsumalla seurakunnan vanhimmat luokseen ja 2) tunnustamalla synnit toisillemme. Kuitenkin kun kyseisen Raamatun kohdan lukee harkiten, ymmärtää että tämän saarnamiehen tulkinta on virheellinen. Kyseisessä Raamatun kohdassa syntien tunnustaminen on osa sitä kokonaisuutta jossa sairastava uskova pyytää paikallisseurakunnan vanhimmat luokseen, ei erillinen yksittäinen teko. Myös tätä seuraavat jakeet jossa esimerkin omaisesti kerrotaan Eliaasta, liittyvät nimenomaan kokonaisuuteen jossa jakeet 13-16 ovat se sanoman ydin: Jumala toimii seurakunnan keskellä ilman että paikalle tarvitaan apostoleita ihmeitä tekemään; Jos joku kärsii vaivaa, hän voi itse rukoilla Jumalaa kuten iloitseva voi itse kiittää Jumalaa ja toisaalta seurakunnan vanhimpien tehtävä on hoitaa rukoustilanteet sairaan uskovan puolesta. Tässä saarnamiehen tulkinnassa on mielestäni klassinen esimerkki siitä miten tärkeätä on kunkin itse lukea Raamattua. Ja ettei synny mitään väärinkäsitystä, minä kyllä arvosta kyseistä saarnamiestä. Kuitenkin tiedän Raamatun perusteella ettei hänkään ole erehtymätön ja lisäksi minulla (sinullakin) on velvollisuus koetella Raamatun sanalla kaikki opetukset. Myös tämä minun kirjoitukseni tulee asettaa saman koetuksen alaisuuteen. Minä en ole erehtymätön kuten et ole sinäkään. Tämä totuus on elintärkeää meidän kaikkien muistaa.
Älä siis ole pelkästään muiden Raamatun opetusten varassa vaan lue ihan itsekin Raamattua. Lue yksinäsi ja lue ryhmässä jos mahdollista. Seurakuntayhteys on mm. sitä varten että siellä voi keskustella uskovien kanssa Raamatun teksteistä ja näin rakentua yhdessä. Kun kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimessä, Hän itse on meidän keskellämme rakentamassa meitä.
Jälkihuomautus: Johanneksen evankeliumin 21 luvussa on kertomus opetuslapsista kalassa. Opetuslapset lähtivät kalaan, omasta halustaan ja omasta aloitteestaan. He eivät saaneet lainkaan kalaa vaikka kalastivat koko yön. Kun Jeesus aamun tullen ilmestyy heille ja opetuslapset seuraavat Jeesuksen neuvoa oikeasta hetkestä ja paikasta mihin verkkonsa heittää, kalansaalis on yltäkylläinen. Tämä kertomus on erinomainen esimerkki jossa korostuu Raamatun opetus että vain Pyhän Hengen johdossa tulee todellista kalansaalista.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 21
Raamattu sanoo että me kaikki ihmiset erehdymme puheessamme joten siltäkin kannalta on tärkeätä rakentua yhteisestä uskosta yhdessä toisten uskovien kanssa Pyhän Hengen raittiissa johdossa.
Kiitos, kunnia ja ylistys yksin Jumalalle, Herran Jeesuksen nimessä!
Jumalan armoa, rauhaa ja siunausta sinulle ja perheellesi.
Antti
Ps. Mainitsin puheen alussa yhden uuden testamentin kantavan teeman: Kärsivällisesti odottamisen. Sanomattakin on selvää että uskon kuuliaisuus (siis myös kuuliaisuus Raamatun sanalle) on myös uuden testamentin kantava teema ja arvoltaan jopa astetta painavampi.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3
36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”