KRISTUKSEN NÖYRYYS…

MATT11:28-30

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”

OPPIKAA MINUSTA,SILLÄ MINÄ OLEN HILJAINEN JA NÖYRÄ SYDÄMELTÄ…SIIS JEESUS OLI JA ON NÖYRÄ…SYDÄMELTÄÄN…NÖYRYYS ON YLPEYDEN VASTAKOHTA…

PS18:26-28

Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
27. puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28. Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

SANANL6:16-19

Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17. ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18. sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19. väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

PS138:6

Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.

SANANL21:4

Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän – jumalattomien lamppu – ovat syntiä.

JOKAINEN IHMINEN ON LUONNOSTAAN YLPEÄ…YLPEYS ON SYNTIÄ…JUMALA EI TYKKÄÄ YHTÄÄN YLPEYDESTÄ…KUN ME SAADAAN TULLA JEESUKSEEN USKOVIKSI,JUMALA RUPEAA MEITÄ VOISKO SANOA PUHDISTAMAAN YLPEYDESTÄ…HERRA RUPEAA TYÖSTÄMÄÄN MEITÄ TÄSSÄ YLPEYS ASIASSA KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI…MITEN HERRA SEN TEKEEE? SANA SANOO:

PS119:67-75

Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68. Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
69. Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
70. Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71. Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
72. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
73. Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74. Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.

ENNEN KUIN MINUT NÖYRYYTETTIIN,MINÄ EKSYIN,MUTTA NYT MINÄ NOUDATAN SINUN SANAASI! HYVÄ OLI ETTÄ MINUT NÖYRYYTETTIIN: NIIN MINÄ OPIN SINUN KÄSKYSI! JA USKOLLISUUDESSASI SINÄ OLET MINUT NÖYRYYTTÄNYT!! SIIS KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI NIIN MEISTÄ RUVETAAN KITKEMÄÄN YLPEYTTÄ POIS!! HERRA NÖYRYYTTÄÄ MEITÄ!! JEESUS OLI TODELLA NÖYRÄ! SANA SANOO:

FIL2:5-8

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

HÄN NÖYRYYTTI ITSENSÄ!! SIIS JEESUS NÖYRYYTTI ITSENSÄ VAPAAEHTOISESTI!! MUTTA KUN ME IHMISET OLLAAN SELLAISIA ETTÄ ME EI EDES AINA HOKSATA OLEVAMME YLPEITÄ NIIN JUMALA JOUTUU NÖYRYYTTÄMÄÄN MEITÄ ETTÄ MEISTÄ TULISI NÖYRIÄ!! USKOLLISUUDESSASI SINÄ OLET MINUT NÖYRYYTTÄNYT! SIIS SE ON JUMALAN SIUNAUS ETTÄ MEITÄ NÖYRYYTETÄÄN VAIKKA SE LIHALLE TEKEEKIN KIPEÄÄ JA KUOLEMAA!! MEISTÄ TULEE NÖYRYYTYSTEN KAUTTA NÖYRIÄ! HALLELUJA!! SE ON SUURTA JUMALAN RAKKAUTTA MEITÄ KOHTAAN!!

4MOOS12:3

Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.

JUMALA OLI NÖYRYYTTÄNYT MOOSESTA! MOOSES OLI 40 VUOTTA ERÄMAASSA NÖYRYYDEN KOULUSSA! HÄNET NÖYRYYTETTIIN! MIKÄ OLI LOPPUTULOS? MOOSES OLI SANGEN NÖYRÄ MIES,NÖYREMPI KUIN KUKAAN MUU IHMINEN MAAN PÄÄLLÄ! JUMALA ON YLPEITÄ VASTAAN MUTTA NÖYRILLE HÄN ANTAA ARMON! HALLELUJA! MAHTAVAA JUMALAN ARMOA VAIKKA TEKEE LIHALLE KIPEÄÄ!! MUTTA MEISTÄ TULEE NÖYRIÄ,TAIPUISIA,ARMAHTAVAISIA,OIKEALLA TAVALLA PEHMEITÄ JA RAKKAUDELLISIA TOISIA KOHTAAN! MEISTÄ TULEE NÖYRYYTYSTEN JÄLJILTÄ NÖYRIÄ! MEIDÄN EI TARVII TEESKENNÄLLÄ NÖYRÄÄ,VAAN ME OLLAAN OIKEASTI NÖYRIÄ! MEIDÄN EI TARVII NÖYRISTELLÄ KENENKÄÄN IHMISEN EDESSÄ VAAN SAADAAN OLLA SYDÄMELTÄÄN NÖYRIÄ!! SANA SANOO:

JES57:15

Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

JES66:2

Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

MINÄ ASUN NIIDEN TYKÖNÄ ,JOILLA ON SÄRJETTY JA NÖYRÄ HENKI! MINÄ KATSON SEN PUOLEEN JOKA ON NÖYRÄ,JOLLA ON SÄRJETTY HENKI JA ARKA TUNTO MINUN SANANI EDESSÄ!! HALLELUJA! MAHTAVIA KOHTIA! JUMALA ARMOSSAAN JA RAKKAUDESSAAN ANTAA MEILLE MONEN MOISIA KÄRSIMYKSIÄ JA AHJOJA, KOETTELEMUKSIA,SUORASTAAN NÖYRYYTYKSIÄ ETTÄ MEISTÄ TULISI NÖYRIÄ! HERRA ASUU NÖYRIEN LUONA! YLPEÄT ON HERRALLE KAUHISTUS!! SAATANA LANKESI YLPEYDEN SYNTIIN!!

JES14:11-17

Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä; sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi.
12. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
13. Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.
14. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’
15. Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.
16. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: ’Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat,
17. joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?’

HES28:1-19

Ja minulle tuli tämä Herran sana:
2. ”Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: ’Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä’, ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen –
3. ja katso, viisaampi sinä oletkin kuin Daniel, ei mikään salaisuus ole sinulta pimitetty;
4. viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi,
5. ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi –
6. sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska omasta mielestäsi olet jumalan vertainen,
7. sentähden, katso, minä tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi.
8. He syöksevät sinut alas kuoppaan, ja sinä kuolet, niinkuin kaadetut kuolevat, merten sydämessä.
9. Vieläköhän sanot surmaajasi edessä: ’Minä olen jumala’, kun kuitenkin olet ihminen, et jumala, kaatajaisi käsissä?
10. Niinkuin kuolevat ympärileikkaamattomat, niin sinä kuolet muukalaisten käden kautta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.”
11. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
12. ”Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.
13. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
14. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
15. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.
16. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.
17. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.
18. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.
19. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti.”

JUMALAN KERUBISTA TULI SAATANA YLPEYDEN SYNNIN TÄHDEN!! MITEN SUURTA JUMALAN ARMOA ON SE ETTÄ USKOVIA NÖYRYYTETÄÄN! JUMALA ARMOSSAAN ANTAA MEILLE MONINAISIA NÖYRYYTYKSEN PAIKKOJA KITKEÄKSEEN JA VARJELLAKSEEN MEITÄ YLPEYDEN SYNNILTÄ!! SUOSTUTAAN JUMALAN ANTAMIIN NÖYRYYTYKSIIN…NE ON MEILLE SIUNAUKSEKSI VAIKKA LIHA PARKUU JA TUSKAILEE NIIDEN ALLA…

JAAK4:5-12

Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
6. Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
7. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
11. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
12. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

1PIET5:5-7

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
6. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7. ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”.

MUISTETAAN ETTÄ NÖYRYYTYKSET OVAT MEILLE HYVÄKSI! NÖYRRYTÄÄN KAIKESSA JUMALAN VÄKEVÄN KÄDEN ALLE…SUOSTUTAAN HÄNEN ANTAMIIN AHJOIHIN JA KOETUKSIIN JA NÖYRYYTYKSIIN…ME OLLAAN TODELLA SIUNATTUJA KUN HERRA TEKEE MEISTÄ OIKEASTI NÖYRIÄ! MEIDÄN EI TARVII TEESKENNELLÄ IHMISTEN EDESSÄ NÖYRIÄ VAAN ME SAADAAN OLLA AIDOSTI NÖYRIÄ JUMALAN ARMOSTA,…AAMEN…

PS22:27

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

PS37:11

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

PS76:9-10

Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,
10. kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät.

PS147:5-6

Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
6. Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

JES29:18-19

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.
19. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.

SEF2:3

Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.

 

 

 

Veli Henryn puhe Järvenpäässä 8.7.2015 Suomeksi käännettynä (englanninkielinen alkuperäisnauhoitus kuunneltavissa äänitteissä).

Meidän palvelutehtävämme on enimmäkseen keskittynyt evankeliumin viemiseen muslimeille. Lisäksi olen myös ollut paljon mukana nuoriin kohdistuvassa palvelutyössä. Emme enää tästä nuorene, ja jos Herran tulo viipyy, tarvitsemme uuden sukupolven jatkamaan Herran töitä.

Tämän nuoren sukupolven ei pitäisi jämähtää pelastuksen kokemukseen, vaan heidän pitäisi kasvaa armossa ja Jeesuksen kristuksen tuntemisessa. Se tarkoittaa kulkemista pyhityksen tiellä joka päivä.

Pyhän hengen voimalla me voimme kulkea Jumalan valossa. Sitä emme voi tehdä itse, tarvitsemme siihen Jeesusta. Herran on antanut meille läsnäolonsa antamalla meille Pyhän hengen täyteyden. Ja me kaikki jotka olemme uudestisyntyneitä saamme elää Pyhän hengen täyteydessä. Meille ei ole annettu vähän pyhää henkeä vaan koko sen täyteys. Meillä ei ole mitään oikeutusta elää tappiossa vankina maailman ansassa tai lihan houkutuksessa. Herra on tehnyt meidät vapaiksi! Tämä meidän tulisi ymmärtää jokaisena päivänä. Meidän tulee tietysti olla uudestisyntyneitä. Tämä on Jumalan lahja. Kun olemme uudestisyntyneitä Jumala on sinetöinyt meidät omikseen. Emme enää elä itsellemme vaan elämme Hänelle ja hänen valtakuntansa edistämisen työlle. Minä tein tämän sitoumuksen 17 vuoden ikäisenä enkä ole siitä ikinä luopunut. Meidät on kutsuttu kaikki kulkemaan voitossa ja puhtaudessa sillä Herra voi käyttää vain puhdasta kanavaa. Meidät on kaikki kutsuttu vastaanottamaan Hänen siunauksensa, eikä vain vastaanottamaan vaan olemaan myös Hänen siunauksensa kanavia. Se tarkoittaa sitä että me olemme siunattuja jotta me voimme siunata muita. Me olemme täällä tänään siunataksemme toisiamme Hänen siunauksellaan. En ole täällä niinkään pastorina tai saarnamiehenä vaan veljenä ja Jumalan palvelijana vastaanottaakseni ja jakaakseni. Siitä on todellisessa seurakunnassa kyse.

Olen todella iloinen että voin taas kerran tulla tänne ja toivon että me kaikki voimme tuntea Jeesuksen läheisyyden ja Hänen siunauksensa meissä. Ehkäpä täällä on paikalla joitakin joiden pitäisi uudistaa suhteensa ja sitoutumisensa Herraan. Ja alkaa taas elää Hänen tahtonsa mukaan. Ei Hänen suvaitsevaisuutensa rajoissa, vaan täydellisesti Hänen tahtonsa mukaan.

Haluaisin jakaa jotakin Johanneksen evankeliumin viimeisestä luvusta. Luemme sitä yhdessä ja sitten avaan sitä tekstiä. Minun teemani tänään on: ”Paikallis-seurakunnan kaksitahoinen tehtävä”.

Ne kaksi tehtävää liittyvät toisiinsa, siksi kutsun sitä kaksitahoiseksi tehtäväksi. Ei monikossa vaan yksikössä, mitä tulee paikallis-seurakunnan tehtävään.

Luetaan tämä jae yhdessä:

Johanneksen evankeliumi 21 luku:

1 Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:

2 Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.

3 Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi.” Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.

4 Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.

5 Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.”

6 Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte.” He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.

7 Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra.” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.

8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.

9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.

10 Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte.”

11 Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.

12 Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään.” Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra.

13 Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.

14 Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.

15 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.”

16 Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani.”

17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.

18 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”

19 Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua.”

20 Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?”

21 Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”

22 Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”

23 Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”

24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

25 On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Rukoillaan ennenkuin jatketaan.

Rakas Herra Jeesus. Kun avaamme sanasi tänä iltana, älkööt vain silmämme ja korvamme olko auki vaan anna Henkesi tuoda sydämiimme asiat jotka haluat meidän tietävän tai joista haluat meitä muistuttaa. Kiitos Herra että sinun sanasi ohjaa meitä Pyhän hengen kautta kaikissa sinun valtakuntaasi kuuluvissa todistuksissamme ja palvelutehtävässämme. Herra opeta meitä tänään. Herra olkoon meidän sydämemme auki ja valmiina seuraamaan sitä mitä opetat meille, että voisimme olla siunattuja ja kasvaa todistuksessamme ja palvelutehtävässämme ja jotta voimme olla se siunaus jonka haluat meidän olevan niille ihmisille jotka eivät vielä tunne sinua Herra Jeesus.

Ja niille jotka jo tuntevat sinut Herra Jeesus, että he voisivat oppia ja pyhittyä lisää, inspiroitua ja motivoitua Hengen työssä sillä lahjalla jonka olet antanut meille kaikille. Jotta he voisivat rakentua ja tehdä sinun töitäsi Herra, paikallis-seurakuntien rakennukseksi. Jotka ovat terveen opin mukaisia opetuksessaan. Ja loistavat sinun valoasi tässä pimeässä ja toivottomassa maailmassa. Herra siunaa yhteinen hetkemme kun kokoonnumme yhteen sinun nimessäsi ja sanasi äärelle. Amen.

Tiedättekö, uskovina voimme olla kahdenlaisia lapsia. Meidän pitäisi olla valkeuden lapsia, mutta tiedämme että jotkut uskovat ovat yön lapsia koska he sekaantuvat maailman asioihin ja lihan himoihin/viettelyksiin. Mutta meidät on kutsuttu olemaan valon lapsia tässä pimeyden maailmassa.

Meidän ei pidä pelätä pimeyttä, sillä pimeys ei koskaan tule voittamaan valoa.

Huomamme tämän juuri lukemamme Johanneksen evankeliumin 21 luvun olevan ikäänkuin jonkinlainen täydennysosa Johanneksen evankeliumille ja ikään kuin johdanto Apostolien teoille.

Tuo luku on jonkinlainen linkki näiden kahden välillä ja siitä ilmenee jatkuvuus Herran työssä.

Kun Herra oli maanpäällä hän palveli ihmisiä eri tavoilla ja sitten uskoi työnsä opetuslapsillensa, jotta nämä jatkaisivat Jeesuksen aloittamaa työtä.

Tässä luvussa on kaksi opetusta. Ensimmäinen on kalastamisesta ja toinen on lampaiden ruokkimisesta. Ja itseasiassa nämä opetukset havainnollistavat paikallis-seurakunnan kaksitahoista tehtävää: Evankeliointi uskosta osattomille ja Pastoraalinen työ seurakuntalaisille (seurakuntalaisten paimentaminen).

Evankeliointi eli uskosta osattomien tavoittaminen ja uskoon tulleiden paimentaminen. Nämä tehtävät eivät ole vain tietyn ihmisryhmän vastuulla, vaan kaikkien paikallis-seurakuntalaisten tulisi olla mukana.

Jeesus sanoi ensimmäisille opetuslapsilleen, joista jotkut olivat ammattikalastajia: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt 4:19). Jotkut ihmiset eivät koskaan pysty olemaan mukana evankelioinnissa ja todistajina koska he eivät ole koskaan tehneet todellista sitoutumista Jeesuksen seuraamiseen ja kulkeakseen Hänen jalanjäljissään. Tässä ei ole kyse pelkästään uskomisesta ja vastaanottamisesta, vaan myös Jeesuksen seuraamisesta.

”Seuratkaa minua, niin teitä tullaan käyttämään”. Hän sanoo ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia”.

Jakeesta Matt 4:20 näemme että he välittömästi jättivät verkkonsa ja seurasivat Häntä. Tässä näemme välittömän suoran sitoutumisen Herraan ja sitä Herra odottaa meiltäkin tänä päivänä kun tulemme uskoon. Suoraa ja täydellistä sitoutumista Herraan. Silloin Herra varustaa meidät ihmisten kalastajiksi.

Ihmisten kalastaja tarkoittaa elävää todistajaa, ei välttämättä evankelistaa. Meidät on kaikki kutsuttu olemaan eläviä todistajia. Mutta meidän täytyy myös ymmärtää mikä on se viesti jonka todistajiksi meidät on kutsuttu. Jos luemme Paavalin sanat Apostolien teoista luvusta 20:21 ” vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Ihmiset joille saamme todistaa ovat ehkä Suomalaisia tai muslimeita, meidän viestimme painotus täytyy olla selkeä. Meille uskotussa viestissä on jotakin jota täytyy painottaa. Surullista kyllä tämä painotus puuttuu joskus evankelioinnista. Ja tämä korostettava asia on katumus ja parannus Jumalaa kohtaan. Se tarkoittaa että se persoona jota olemme loukanneet, on Jumala itse. Olemme rikkoneet Jumalan lakia. Olemme loukanneet hänen pyhyyttään ja siksi Jumala kutsuu meitä parannukseen. Meidän täytyy ymmärtää että olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Palkkio parannuksen teosta eli synnin anteeksi anto tulee Jeesuksen kristuksen kautta: Katumus ja parannuksenteko suuntautuu meiltä Jumalalle, ja anteeksianto voidaan vastaanottaa vain Jeesuksen kautta. Jeesuksen ristin uhri on ainoa parannuskeino ja mahdollisuus syntiemme sovittamiseen. Me emme voi väittää olevamme Jumalan lapsia ja jos jatkamme syntielämäämme. Me voimme langeta syntiin, muttemme voi nauttia siinä elämisessä jos olemme Jumalan lapsia. Joskus tapaa ihmisiä jotka katuvat syntejään, mutta silti jatkavat syntielämää. Millaista katumusta se on? Kirjoitukset ovat täysin selkeät tässä asiassa: Sananlaskut 28:13 ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”. Se joka salaa syntinsä ei menesty. Jos kutsut itseäsi kristityksi ja elät synnissä, et voi menestyä! Tukahdutat hengellisen kasvusi. Mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Ei siis riitä että tunnustamme syntimme, meidän täytyy myöskin hylätä synnin tekeminen, mikä tahansa synti onkaan kyseessä. Vain silloin kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, Herra antaa armonsa meille jotta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä täytyy tehdä täysin selväksi, muuten elämme hengellisessä tappiossa, synnin vankeudessa. Meidän täytyy ymmärtää miten tärkeätä on parannuksen teko, kääntyä pois synnistä jotta Jumalan henki voi voimauttaa meidät uudelleen kulkemaan hänen tahdossaan.

Apostolien tekojen luvussa 26:17-18 Jumala kutsuu Paavalin ja sanoo hänelle: Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän. avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’

Me emme voi elää samanaikaisesti sekä pimeydessä että valossa. Meidän täytyy valita kummalla puolella haluamme elää. Jeesus kristus tuli viedäkseen meidät pimeydestä valkeuteen, Hänen valoonsa. Me valitsemme olla joko saatanan vallassa tai Jumalan tykönä. Olemme joko paholaisen otteessa tai Jumalan vapaudessa. Jeesus sanoo: saatanan vallasta Jumalan tykö. Näemme tässä vapautuksen saatanan otteesta. Ja sitten saamme syntien anteeksiantamuksen ja pyhitymme uskosta Jeesukseen.

Lyhyesti sanottuna: Ihmisten kalastajina meidän ei ole tarkoitus leikkiä kalojen kanssa. Meitä ei ole kutsuttu viihdyttämään syntisiä. Meidät on kutsuttu välittämään se viesti jonka Herra on meille uskonut: Parannuksen teko Jumalaa kohtaan ja pelastuksen vastaanottaminen Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja sitä kautta voimaannumme pyhästä hengestä, se tarkoittaa että voimme elää pyhityselämää. Tätä viestiä meidät on kutsuttu ihmisille välittämään.

Palataan Johanneksen evankeliumiin lukuun 21:

Kuten jo sanoin, tässä on opetus kalastamisesta, ja kaikesta mikä liittyy Herran työhön ja olemiseen hänen johdettavanaan. Monet hyvää tarkoittavat kristityt hukkaavat paljon aikaa energiaa ja rahaa koska he toimivat omasta aloitteestaan ja omassa lihassaan. Tässä luvussa Herra opetti jotain Pietarille. Ja kuten kaikki tiedätte, Simon Pietari oli impulsiivinen mies. Luetaan jakeesta kolme ja neljä, ja muistakaa että hän oli ammattikalastaja: Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi.” Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Pietari oli myös eräänlainen rekrytoija ”He sanoivat me lähdemme sinun kanssasi”. En tiedä paljonkaan kalastamisesta tai eläinten paimentamisesta, mutta olen kuullut että Suomessa monet ihmiset pitävät kalastamisesta. Olen kuullut että joskus yö on parasta aikaa kalastaa, en tosin tiedä mitä kukaan yöllä pystyy kalastamassa näkemään mutta niin minulle on kerrottu. Tässä kohden kuitenkin lukee ”mutta eivät sinä yönä saaneet mitään”. ”Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus”. Tietysti voimme pohdiskella mikseivät opetuslapset tunnistaneet Jeesusta? Joskus voimme olla tilanteessa jossa Jeesus on läsnä, muttemme tunne hänen läsnäoloaan koska olemme niin keskittyneet itseemme tai omiin asioihimme. Tuolla hetkellä opetuslapset ehkä olivat niin täynnä pettymystä ja sitämyöden täynnä omia asioitaan kun eivät olleet saaneet lainkaan kalaa.

Jatketaan jakeesta viisi: Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.” Voimme oppia tästä jakeesta jotain: Jos emme voi vastaanottaa Herralta mitään, meillä ei voi olla muille mitään annettavaa. Me voimme jakaa muille vain jos me olemme ensin vastaanottaneet Herralta sitä mitä Herra haluaa meidän jakavan. Voimme auttaa ihmisiä ymmärtämään evankeliumin sanoman ja esittää sen eri tavoin jos tunnemme Jumalan sanan.

Katsotaan mitä Herra sanoo jakeessa 6.

Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte”. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Tässä Jeesus sanoo ”oikealle puolelle venettä”, mitä olisi tapahtunut jos he olisivat heittäneet verkot vasemmalle puolelle? He eivät olisi ehkä saaneet yhtään kalaa! Jos emme seuraa tarkasti Jumalan tahtoa ja ohjeita, saatamme pettyä tuloksiin. Liian monet uskovat elävät vain Jumalan ”sallivassa tahdossa”. Jumalahan ei pakota ihmistä tahtoonsa, sinä olet edelleen vapaa valitsemaan itse mitä teet. Mutta se ei tuo Jumalan lupaamaa siunausta ja Hänen siunauksensa täyttymystä. Herra siis sanoi: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte”. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. En tiedä koetteko samalla tavalla, mutta Herra usein yllättää minut sillä Herra aina antaa meille enemmän kuin ansaitsemme. Tässäkin nähdään että Jeesus lupasi vain yleisesti opetuslapsille kalaa tulevan, ja sitten sitä tulikin niin paljon etteivät he jaksaneet nostaa verkkoa veneeseen. Jatketaan jakeesta seitsemän: Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Tässä nähdään että vain silloin kun Herra on kanssamme, voimme tehdä jotain arvokasta. Jos kuljemme vain omassa voimassamme ja omasta aloitteestamme, lähdemme toimimaan omasta ideastamme, tulemme aina pettymään tuloksiin. Tässä näemme että kun Herra on meidän mukanamme, työmme ei ole koskaan turhaa!. Matt 4:19”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”.

Jatketaan Johanneksen evankeliumin jakeesta 21:9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. Herra ei sinänsä tarvitse meiltä mitään, siinä mielessä että me voisimme antaa Hänelle jotain. Hän on jo antanut kaiken tarvittavan. Tässä jakeessa näemme että hiilloksen päällä oli jo kala ja olipa leipääkin. Kun meidät kutsutaan Herran työhön ja kun teemme Herran työtä Hänen johdossaan, meiltä ei koskaan puutu mitään mitä tarvitsemme tehdäksemme Hänen työtänsä. Tässä jakeessa näemme että ennen kuin opetuslapset olivat saaneet kalaa, Herralla jo oli niin sanotusti aamiaistarvikkeet valmiina. 10. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte”. Tässä on siis kalaa joka Jeesuksella jo oli ja kalaa joka lisättiin. Jakeessa 11 nähdään että he saivat niin paljon kalaa että verkko melkein meni rikki. Jakeessa 12 Jeesus pyytää opetuslapsia aamiaiselle, syömään kalaa jonka Hän on jo valmistanut heille. 12. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra. Näemme Kirstuksen siunauksen palvelijalleen: 13. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. 14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. Näiden jakeiden opetus on että meidän täytyy kulkea Jumalan ohjauksessa tehdäksemme hänen työnsä. Tarve työlle on kova joka puolella, jopa täällä Järvenpäässä: Paljon ihmisiä täytyy tavoittaa, mutta Herran on silti ohjattava meitä sinne missä tulee kalaa. Jos lähdemme ”merelle” tai todistamaan, olemaan hedelmällisiä, meidän täytyy kulkea Herran ohjauksessa ja seurata Häntä askel askeleelta. Jos haluamme toimintamme olevan hedelmällistä, sen täytyy olla Kristuksen johtamaa palvelusta. Muuten hukkaamme aikaamme ja energiaamme, jos teemme asioita vain omin ideoidemme pohjalta.

Jakeesta 15 näemme opetuksen lampaiden kaitsemisesta.
Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua…?” Jeesus kysyi tämän kysymyksen kolme kertaa. Meidän palveluksemme motiivi täytyy aina olla meidän rakkautemme Herraa kohtaan, silloin Herran rakkaus ohjaa meitä. Oli tärkeätä että Jeesus kysyi tämän kysymyksen Pietarilta. Se paikka missä Jeesus pyysi Pietaria kaitsemaan ja ruokkimaan lampaitaan ja karitsoitaan on aika mielenkiintoinen, jos muistatte missä Pietari oli kun hän petti Herran? Luukkaan evankeliumeista voidaan lukea:

Luuk 22:55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Ja sitten tuli palvelustyttö hänen luokseen ja lopulta Pietari kielsi Herran kolmasti. Jos lämmittelemme ”maailman hiilivalkean” lämmössä on epätodennäköistä että tulemme tunnustamaan Herran. Jos taas olemme sotkeutuneet maailmallisiin ja lihallisiin asioihin, meillä ei ole mitään tunnustettavaa! Me emme ehkä silloin kiellä Häntä sanoillamme, mutta me kiellämme Hänet teoillamme! Esimerkiksi uskovista nuorista, en odota uskovien nuorien käyvän kasinoissa tai diskoissa. On joitakin paikkoja joita uskovien tulee välttää! Väärät kytkökset ja suhteet aiheuttavat saastumista. Meidän tulee pysyä kaukana joistain asioista.

Tässä kertomuksessa rannalla oli hiilivalkea jonka äärellä Herra kysyi Pietarilta: Rakastatko sinä minua. Kolme kertaa Herra kysyi: Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset opetuslapset. Mutta eikö juuri Pietari aiemmin ollut sanonut että ”kaikki muut voivat kieltää sinut mutta minä seuraan sinua” ? Matt 26:35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. Siksi Herra kysyi nyt: Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset opetuslapset? Pietari vastasi myöntävästi, mutta kolmannella kerralla Pietari vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”.

Luuk 22:31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja;
32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat (luokseni), niin vahvista veljiäsi.”

Oli hyvin tärkeätä että Herra palautti Pietarin paikan opetuslapsien joukossa, heidän edessään. Sillä kaikki opetuslapset tiesivät että Pietari oli pettänyt Herran. Jos Herra aikoi palauttaa Pietarin auktoriteetin, se täytyi tehdä toisten opetuslasten nähden ja siksi näissä jakeissa Jeesus puhuttelee nimenomaan Pietaria. Vain meidän rakkautemme Herraan voi olla oikea motiivi ja lähtökohta palvella Häntä, siksi Jeesus kysyi ensin ”rakastatko minua Pietari” ja vasta sitten palautti hänen tehtävänsä. Herra muistutti Pietarille miksi hänet oli kutsuttu alun perin. Ja Jeesus antoi Pietarille tehtäväksi ”ruoki minun karitsoitani”, ”kaitse minun lampaitani” ja ”ruoki minun lampaitani”. Tässä näemme että seurakunnan tehtävä ei ole vain etsiä ihmisiä tulemaan Herran luokse vaan myös ruokkia uusia uskovia. Tämä on jotain mitä Herran puheesta Pietarille käy ilmi: ”Nämä lampaat eivät ole sinun, ne ovat minun”. Lampaat kuuluvat aivan ensimmäiseksi tietysti Herralle! Meillä ei ole mitään oikeuksia ihmisiin. Meidän tehtävämme on ruokkia, hoitaa ja suojella heitä ja katsoa sen perään että he kulkevat eteenpäin Herran polulle. Tänä päivänä on paljon evankelistoja ja saarnaajia mutta missä on todelliset paimenet? Lampaat ovat hajallaan koska ei ole paimenta, tai on liian vähän paimenia. Todellinen paimen kokoaa lampaat yhteen, väärä paimen hajottaa lauman. Näemme tänään Jumalan ihmisten keskuudessa enemmän hajotusta kuin yhteen kokoamista. Mutta Jumala haluaa pitää uskovat yhdessä Jumalan perheenä. Ja ruokkiminen täytyy tapahtua Jumalan sanan kautta ja Jumalan sanalla, Jeesuksessa joka on elämän leipä. Älkäämme pettäkö nuorta veljeä tai sisarta joka on epäonnistunut. Katsokaamme sen sijaan että nämä ihmiset palautuvat takaisin parannuksen teon kautta.

Joh 21:18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”
19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua”.

20. Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?”
21. Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”
22. Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”
23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”

Meidät on kaikki henkilökohtaisesti kutsuttu seuraamaan Jeesusta (hänen johdossaan). Kuten Paavali sanoi Filippiläisille:

Fil 3:13

Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Meidän tulee olla keskittyneitä, ja kun keskittymisemme kohdistuu Jeesukseen, oman touhuamisemme sijaan aikamme täyttää Jeesuksen asiat.
Kun olemme tarpeeksi keskittyneitä Jeesukseen, emme enää ehdi keskittyä mihinkään muuhun kuin Häneen. Ei videopeleihin tai mitä muita turhia houkutuksia niitä onkaan. Minä olen niin keskittynyt Herraan ettei minulla ole aikaa mihinkään muuhun: kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Jotkut meistä Jeesuksen opetuslapsista juoksevat sinne tänne koska ovat niin tämän maailman harhauttamia.

Voimme tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Olkaamme niin kuin Maria, joka valitsi hyvän osan jota ei tulla ottamaan häneltä pois (Luuk 10:38-42). Asioilla pitää olla oikea järjestys. Siinä ei ole mitään väärää että aikamme kuluu myös maallisessa työssämme, mutta Herran tulee olla aina elämässämme ensimmäisenä.

Jeesus sanoi Pietarille: Hoida sinä omat hommasi äläkä kuluta aikaasi pohtimalla Johanneksen asioita. Sama ohje pätee paikallis-seurakuntaan: Tehkäämme mitä Herra haluaa meidän tekevän ja siten olkaamme esimerkkinä täydellisestä sitoumuksesta Herraan jotta muut voivat inspiroitua seuraamaan Häntä samalla tavalla.

Myöhemmin Pietari kuvasi paimenuutta näin:

1. Pietarin kirje luku 5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Suojelkaa siis lampaita, sillä monia susia on seurakunnan ympärillä. Suojelkaa lampaita rakkaudestanne Jumalaan, ei pakosta eikä voiton tähden.

Äskeisistä jakeista näemme että paimen ei manipuloi ihmisiä tai dominoi heitä, vaikka joskus tapaamme tällaista toimintaa joissakin kristityissä piireissä.

2. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa Paavali kuvailee palvelutehtäväänsä Korinttolaisille 24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat. Oikeanlainen paimenen sydämen asenne ei ole dominoida tai manipuloida vaan näyttää tietä eli ohjata oikeaan suuntaan.

Kokoonnumme yhteen ylentääksemme ja kouluttaaksemme toinen toistamme Herran asioissa. Kun nuoria tulee luokseni, tai jopa vanhempia, voin antaa neuvoja parhaani mukaan, voin antaa johdatusta Herran sanan mukaan, mutta myös johdatan ihmisiä tämän jakeen mukaan:

2. Tim 2:7 Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen. Ihmisten täytyy itse sydämessään vakuuttua asioista joita heille kerron; mitä Herra tahtoo heidän tekevän niiden ohjeiden ja opastuksen kanssa joita heille annan: Harkitse mitä sanoin ja Herra antaa sinulle viisautta kaikissa näissä asioissa. Me emme voi pakottaa yhtään mitään asioita tai tapahtumia. Voimme vain työskennellä Herran johdossa ihmisten kalastajina ja paimenina.

Viimeinen jae jonka teille luen on Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Se ei ole Henry tai Antti vaan se on Herra joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen. Monet ihmiset eivät koskaan kykene tekemään, koska heillä ei ole tahtoa. Jos meillä ei ole tahtoa elää puhtaudessa ja vanhurskaudessa, emme voi koskaan niissä elää! Kun Jumala luo tahdon meidän sydämeemme, silloin on myös helppo tehdä sen mukaan. Me emme elä lihan tahdon täyttämiseksi vaan täyttääksemme Hänen hyvän tahtonsa. En elä itselleni, elän Herralle ja Hänen valtakunnalleen. Me työskentelemme yhdessä näiden kahden perusasian parissa: Kalastamisen (evankelioinnin) ja paimentamisen. Ja kaikille riittää tilaa, kaikille riittää jotain tehtävää Jumalan valtakunnan edistämiseksi.

Jumala siunatkoon tämän sanan teille, vaalikaa sitä sydämessänne, mitään tästä ei tule minulta vaan kaiken osoittaa Herran sana ja pysyköön se teidän luonanne.

Viljapelto…

Matt13:24-33

Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’
28. Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’
29. Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'”
31. Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.
32. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”
33. Taas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”.
34. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;
35. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”.
36. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.
37. Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
39. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

TÄSSÄ JEESUKSEN VERTAUKSESSA PUHUTTIIN PELLOSTA JOSSA KASVOI SEKÄ HYVÄÄ VILJAA ETTÄ HUONOA VILJAA,LUSTETTA…HYVÄ SIEMEN ON VALTAKUNNAN LAPSET,MUTTA LUSTEET OVAT PAHAN LAPSET…NE LUSTEET ON SAATTANUT NÄYTTÄÄ ALUKSI SAMALTA KUIN HYVÄ VILJA MUTTA LOPPUJEN LOPUKSI NE KYLLÄ EROTTUU SELVÄSTI HYVÄSTÄ VILJASTA…

1JOH2:19

Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

 

Useimpien raamatuntutkijoiden mukaan vertauksessa mainittu luste on myrkkyraiheinä, jota kasvaa runsaasti

Israelin alueella. Englanninkielisessä Wikipediassa siitä kerrotaan näin:

”Se näyttää vehnältä aina tähkän puhkeamiseen asti. Se kasvaa rikkaruohona vehnäpelloilla. Sen ranskankielinen nimi on ’ivraie’

[…] joka kuvastaa kasvin luonteenomaista piirrettä: se aiheuttaa ihmiselle sellaisen olon, kuin hän olisi pahasti humalassa, ja voi

aiheuttaa kuoleman. Tähän piirteeseen viittaa myös kasvin tieteellinen nimi Lolium temulentum (temulentus = juopunut)[…] Kasvi

mainitaan vehnän ja rikkaviljan vertauksessa Matteuksen evankeliumissa.”

Mainitaanko tätä lusteiden yhteyttä juopumukseen muualla? Kyllä, monet Raamatun sanakirjat ja ensyklopediat

sanovat tarkalleen samaa. Itse asiassa raamatun tietosanakirja Faussett Bible Cyclopedia sanoo: ”vehnäjauhojen

seassa (se) aiheuttaa huimausta, päihtymystä ja halvausta” ja toteaa, että myrkkyraiheinän tiedetään olevan ainoa vahingollinen

heinäkasvi.

MITEN ME OSATAAN EROTTAA OIKEA VILJA LUSTEESTA? MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ ASIALLE? TAHDOTTEKO ETTÄ MENEMME JA KOKOAMME SEN? MUTTA HÄN SANOI: EN,ETTETTE LUSTETTA KOOTESSANNE NYHTÄISI SEN MUKANA NISUAKIN! SIIS SITÄ LUSTETTA EI VOI REPIÄ POIS ETTEI HYVÄ VILJA SAMALLA LÄHTISI MUKAAN!! KUULOSTAA HANKALALTA! MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ KUN MAAILMA VAAN PAHENEE PAHENEMISTAAN JA USKOVIEN JOUKKOONKIN SAATTAA KASVAA LUSTETTA? MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ? KUN SITÄ LUSTETTA EI SAANUT KOOTA ETTEI HYVÄ VILJA LÄHDE SAMALLA…LAITAN AJATUKSIA NÄISTÄ…MISTÄ ME VOIDAAN EROTTAA HYVÄ JA HUONO VILJA?

GAL5:18-23

Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan ei ole laki.

MATT7:15-23

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

HEIDÄN HEDELMISTÄÄN TE TUNNETTE HEIDÄT! EIHÄN ORJANTAPPUROISTA KOOTA VIINIRYPÄLEITÄ EIKÄ OHDAKKEISTA VIIKUNOITA! HYVÄ VILJA ANTAA ELÄMÄÄ,LUSTE ON MYRKYLLISTÄ JA TUHOAVAA!

HEBR12:15

ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,

APT8:18-24

Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
19. ja sanoi: ”Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen”.
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
22. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa – jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
23. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.”
24. Niin Simon vastasi ja sanoi: ”Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet”.

ETTEI MIKÄÄN KATKERUUDEN JUURI PÄÄSE KASVAMAAN JA TEKEMÄÄN HÄIRIÖITÄ JA MONET SEN KAUTTA TULE SAASTUTETUIKSI! SILLÄ MINÄ NÄEN SINUN OLEVAN TÄYNNÄ KATKERUUDEN SAPPEA JA KIINNI VÄÄRYYDEN SITEISSÄ!! SIIS LUSTE ON MYRKYLLISTÄ JA VOI TUHOTA OIKEANKIN HYVÄN SADON! LUSTE TUOTTAA KUOLEMAA! HYVÄ VILJA ANTAA ELÄMÄÄ! MUTTA MUISTETAAN ETTÄ KUN ME TULLAAN USKOON NIIN MEISSÄ ON VIELÄ PALJON VOISKO SANOA LUSTETTA JOSTA JEESUS MEIDÄT VAPAUTTAA…JA SE HENGEN HEDELMÄ KASVAA PIKKUHILJAA…ETTÄ MEIDÄN EI TARVII MUREHTIA VÄÄRÄLLÄ TAVALLA JA AJATELLA ETTÄ OONKO LUSTETTA JOS JEESUKSELLE KUULUN…ME OLLAAN SILLOIN HYVÄÄ VILJAA KUN USKOMME JEESUKSEEN JA HALUAMME HÄNTÄ SEURATA REHELLISIN SYDÄMIN…MUTTA MEIDÄN ON HYVÄ SISÄISTÄÄ ETTÄ ON MYÖS OLEMASSA LUSTETTA OIKEAN VILJAN SEASSA…

JUUD1:3-21

Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
4. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
5. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet;
6. ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
7. samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
8. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.
9. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!”
10. Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.
11. Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!
12. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,
13. rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”.
16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.
17. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,
18. sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”.
19. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
20. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
21. ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

ALKUSEURAKUNTAANKIN OLI JO LUSTE PÄÄSSYT KASVAMAAN! LUSTE EI SAA ELÄMÄÄ AIKAAN! HE OVAT VEDETTÖMIÄ,TUULTEN AJELTAVIA PILVIÄ! SIIS VEDETTÖMIÄ PILVIÄ! EI SADETTA,EI ELÄMÄÄ! SIIS LUSTE EI TUOTA ELÄMÄÄ ! SE LUSTE VOI KYLLÄ LUVATA ELÄMÄÄ PILVEN MUODOSSA MUTTA KÄYTÄNNÖSSÄ SE EI ANNA ELÄMÄÄ KOSKA ON VEDETÖN PILVI! SIIS LUSTE LUPAA ELÄMÄÄ MUTTA EI VOI SITÄ ANTAA! MINKÄTAKIA? HE OVAT SIELULLISIA, HENKEÄ EI HEILLÄ OLE! ILMAN JUMALAN HENKEÄ EI OLE ELÄMÄÄKÄÄN!!

2PIET2LUKU

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
2. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
3. ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.
4. Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
5. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.
6. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
9. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
10. ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
11. vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.
12. Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,
13. saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
14. heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
15. He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,
16. mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.
17. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu.
18. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,
19. ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
20. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa”.

TODELLA PALJON RAAMATTU PUHUU TÄSTÄ LUSTEESTA! ETTÄ MINKÄLAISTA SE ON! SIITÄ ME VOIDAAN LUSTE TUNNISTAA! LUSTE EI ANNA ELÄMÄÄ,VAAN TUOTTAA KAIKKINAISTA PAHAA…SELLAISET OVAT VEDETTÖMIÄ LÄHTEITÄ! EI VETTÄ! EI ELÄMÄÄ!!JA LUPAAVAT HEILLE VAPAUTTA VAIKKA ITSE OVAT TURMELUKSEN ORJIA!! SIIS LUSTE ON SELLAISTA JOKA ESITTÄÄ MUILLE PYHIMYSTÄ JA KUITENKIN SALASSA TEKEE PAHAA! LUSTEELLA EI OLE TOIMIVAA OMAATUNTOA!!

1TIM4:1-5
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
4. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5. sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

VALHEENPUHUJAIN ULKOKULTAISUUDEN VAIKUTUKSESTA,JOIDEN OMATUNTO ON POLTINRAUDALLA MERKITTY!! SIIS LUSTEELLA EI OLE TOIMIVAA OMAATUNTOA!! SEN TAKIA LUSTE PYSTYY TEKEMÄÄN SALASSA KAIKKINAISTA PAHAA ILMAN OMANTUNNON TUSKIA! SEN TAKIA LUSTE PYSTYY RAHASTAMAAN JEESUKSEN NIMEÄ HYVÄKSI KÄYTTÄEN! SEN TAKIA LUSTEELLE SANOTAAN : MINÄ EN OLE KOSKAAN TEITÄ TUNTENUT,MENKÄÄ POIS MINUN TYKÖÄNI,TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT!! RAAMATTU SANOO:

1JOH3-4

Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.

JA SYNTI ON LAITTOMUUS!! MENKÄÄ POIS MINUN TYKÖÄNI TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT! SIIS SYNNIN TEKIJÄT! LUSTE TEKEE TAHALLAAN SYNTIÄ! LUSTEEN OMATUNTO ON POLTINRAUDALLA MERKITTY!! LUSTE PYSTYY TEKEMÄÄN VÄÄRYTTÄ ILMAN OMANTUNNON KOLKUTUSTA KOSKA HÄNEN OMATUNTONSA ON POLTINRAUDALLA MERKITTY! JA NÄMÄ LUSTEET OLIVAT TEHNEET JEESUKSEN NIMESSÄ VAIKKA MITÄ JA SILTI JEESUS SANOI ETTÄ EN OLE KOSKAAN TEITÄ TUNTENUT!

MATT7:21-23

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

1TIM4:1

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

JUUD1:19

Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

ILM13:11-14

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.
12. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.
13. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
14. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

JEESUS EI TUNTENUT NÄITÄ IHMEIDENTEKIJÖITÄ…HE OLIVAT LAITTOMUUDEN TEKIJÖITÄ!! SIIS HE TEKI SYNTIÄ ILMAN OMANTUNNON TUSKIA!! HE OLIVAT LUSTETTA…VALHEVEHNÄÄ!! HE NOUDATTIVAT VILLITSEVIÄ HENKIÄ JA RIIVAJIEN OPPEJA…HE OLIVAT SIELULLISIA,ILMAN JUMALAN HENKEÄ! VIHAMIES NE KYLVI!! SIIS SAATANA KYLVI LUSTEEN!SAATANA YRITTÄÄ EKSYTTÄÄ JEESUKSEEN USKOVAT VALHEVEHNÄLLÄ! EI USKOTA VALHEVEHNÄÄ…USKOTAAN JEESUSTA,USKOTAAN RAAMATUN SANAA! EI LÄHDETÄ IHMISTEN ARPAPELEIHIN VAAN SEURATAAN JEESUSTA TEOSSA JA TOTUUDESSA…EI HÄKELLYTÄ JOS IHMISET KOROTTAVAT ITSEÄÄN JA TOIMINTAANSA VAAN MENNÄÄN HERRAN JEESUKSEN JOHDOSSA…ELETÄÄN ARJESSA USKOA TODEKSI VAIKKA IHMISET EI MEITÄ NOTEERAISI EIKÄ YLISTÄISI! KULJETAAN ARJESSA JEESUKSEN KANSSA RISTIÄ KANTAEN VAIKKA MUUT IHMISET EI SITÄ HUOMAA…JEESUS HUOMIOI MEIDÄN KAIKKI PALVELUKSET MITÄ ME HÄNELLE TEEMME…

MATT6:1-8

”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

MATT6:16-18

Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
17. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,
18. etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

LIHALLINEN IHMINEN HALUAA TEHDÄ ASIOITA ETTÄ IHMISET HEITÄ KATSELISIVAT JA KIITTELISIVÄT JA SUITSUTTAISIVAT!! MUTTA NE IHMISET ON JO PALKKANSA SAANEET!! PALJON PAREMPI SAADA JEESUKSELTA KERRAN OIKEA PALKKA KUIN OTTAA IHMISTEN YLISTYSTÄ OSAKSEEN…ME EI OLLA TILIVELVOLLISIA KENELLEKKÄÄN IHMISELLE TEKEMISISTÄMME TAIKKA TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISISTÄMME,VAAN HERRALLE ME OLLAAN KAIKKI KERRAN TILIVELVOLLISIA…

1PIET4:1-5

Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä –
2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

HEBR4:10-13

Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

ELI HERRALLE JEESUKSELLE ME OLLAAN JOKAINEN KERRAN TILIVELVOLLINEN! MEIDÄN EI TARVII OLLA IHMISILLE KEHUMASSA MITÄ ME OLLAAN TEHTY HERRAN ELOVAINIOLLA…HERRA JEESUS PARHAITEN TIETÄÄ KUKA ON TEHNYT MITÄKIN JA MILLAISILLA MOTIIVEILLA JA VAIKUTTIMILLA…JOS ME OLLAAN OIKEALLA KOHDALLA TÄSSÄ ASIASSA NIIN ME VOIDAAN OLLA IHAN RAUHALLISIN MIELIN HERRAN EDESSÄ VAIKKA IHMISET EI TIETÄISI YHTÄÄN MITÄÄN MITÄ ME TEHDÄÄN HERRAN ELOVAINIOLLA…MEIDÄN EI TARVII IKINÄ VÄÄRÄLLÄ TAVALLA TEHDÄ KENELLEKKÄÄN IHMISELLE SELONTEKOA TEKEMISISTÄMME TÄLLÄ SARALLA…HERRA ON SE KUKA NÄKEE JA TIETÄÄ PARHAITEN…SILLOIN VOIDAAN OLLA JA VAELTAA HERRAN TEOISTA LEVOSTA KÄSIN…EI TARVII VÄÄRÄLLÄ TAVALLA KIIHKOILLA EIKÄ RUTISTAA EIKÄ HUOLEHTIA MUITTEN TEKEMISISTÄ KUN ITSE OLLAAN TÄSSÄ ASIASSA OIKELLA KOHDALLA…

JA LOPPUYHTEENVETONA SELLAINEN AJATUS ETTÄ VALHEVEHNÄÄ TULEE AINA OLEMAAN OIKEAN VILJAN SEASSA,HALUSIMMEPA TAI EMME…SANA SANOO:

1JOH4:1

Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

MEIDÄN TULEE KOETELLA PUHEET JA SANOMISET MITÄ IHMISET PUHUVAT JA SAMOIN HEIDÄN TOIMINTAANSA MEIDÄN TULEE PEILATA RAAMATUN SANALLA…MEIDÄN EI TARVII LÄHTEÄ MIHINKÄÄN MUKAAN MIHIN HERRA EI KEHOTA…ME VOIDAAN AINA RUKOILLA IHMISTEN PUOLESTA JOTKA OVAT HARHAANTUNEET JA TIETYSTIKKIN MEIDÄN TULEE NÄITÄ IHMISIÄ RAKASTAA NIIN KUIN KAIKKIA IHMISIÄ…MUTTA MEIDÄN TULEE AINA KOETELLA KAIKKI JA PITÄÄ SE MIKÄ ON HYVÄÄ JA HYLÄTÄ VÄÄRÄ…JA PÄÄASIA ON ETTÄ ME ITSE VAELLETAAN RAKKAUDESSA JA AINA ARALLA TUNNOLLA HERRAN JA HÄNEN SANANSA EDESSÄ…HERRA MEILLE KERRAN PALKAN MAKSAA KUN USKOLLISESTI HÄNTÄ SEURAAMME TEOSSA JA TOTUUDESSA JA RAKKAUDESSA…ARMOSTA,AAMEN…

 

 

 

 

 

 

 

ETEENPÄIN…

Jes43:18-19

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.

ÄLKÄÄ ENTISIÄ MUISTELKO,ÄLKÄÄ MENNEISTÄ VÄLITTÄKÖ! KATSO,MINÄ TEEN UUTTA! SIINÄ MAHTAVIA RAAMATUN KOHTIA…KEHOITUKSIA JA LUPAUKSIA! KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI,MEIDÄN EI ENÄÄ TARVITSE KATSOA TAAKSEPÄIN! MEIDÄN EI ENÄÄ TARVITSE MUISTELLA VANHAN ELÄMÄN EPÄONNISTUMISIA EIKÄ PAHOJA ASIOITA! MENNYT ELÄMÄ ON TAAKSE JÄÄNYT! JEESUKSEN VERI ON PUHDISTANUT SYNNISTÄ! JUMALA TEKEE UUTTA JEESUKSEEN USKOVAN IHMISEN ELÄMÄSSÄ! HALLELUJA!! SE ON MAHTAVAA JUMALAN ARMOA!!

JOOEL2:18-27

Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
19. Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.
20. Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.
21. Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
22. Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.
23. Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
24. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
25. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
26. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
27. Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

JA MINÄ KORVAAN TEILLE NE VUODENTULOT,JOTKA HEINÄSIRKKA,SYÖJÄSIRKKA,TUHOSIRKKA JA KALVAJASIRKKA SÖIVÄT!! HALLELUJA!! MAHTAVAA JUMALAN ARMOA!JUMALA ON VOIMALLINEN KORVAAMAAN MEILLE MENNEEN ELÄMÄN VAHINGOT JA MENETETYT SIUNAUKSET! HERRA TEKEE UUTTA IHMISEN ELÄMÄSSÄ KUN IHMINEN ON TULLUT JEESUKSEN OMAKSI!!

2AIK16:9

Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.

HERRA VOIMAKKAASTI AUTTAA NIITÄ JOTKA OVAT JEESUKSELLE ANTAUTUNEET! MEIDÄN EI TARVITSE MUREHTIA YHTÄÄN MENNEEN ELÄMÄN EPÄONNISTUMISIA EIKÄ LANKEEMUKSIA! SYNNIT ON ANTEEKSI ANNETTU! JEESUKSEN VERI ON PUHDISTANUT MENNEEN ELÄMÄN PAHOISTA ASIOISTA!!

PS103:2-12

Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

NIIN KAUKANA KUIN ITÄ ON LÄNNESTÄ,NIIN KAUAS HÄN SIIRTÄÄ MEISTÄ RIKKOMUKSEMME! SYNNIT ON ANNETTU ANTEEKSI! MENNEITÄ EI TARVITSE ENÄÄ MUREHTIA!HERRA VOIMALLISESTI AUTTAA OMIAAN! SAADAAN ALOITTAA PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ! ETEENPÄIN ON MENTÄVÄ! EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN…MEILLÄ TULEE OLLA AINA ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI…ME EI SAADA ENÄÄ KATSOA TAAKSEMME NIIN KUIN LOOTIN VAIMO…ME EI ENÄÄ SAADA HAIKAILLA VANHAN ELÄMÄN HOUKUTUKSIIN…EIKÄ MEIDÄN ENÄÄ TARVITSE MUISTELLA MENNEITÄ LANKEEMUKSIA JOTKA JEESUKSEN VERI ON PUHDISTANUT…ETEENPÄIN TULEE MENNÄ! SE ON RAAMATULLINEN MIELENLAATU JOLLAINEN USKOVALLA TULISI OLLA…MILLAINEN MIELENLAATU USKOVALLA TULISI OLLA KUN HÄN ON SAANUT SYNTINSÄ ANTEEKSI JA ON JÄTTÄNYT SYNNIN EGYPTIN TAAKSEEN?VOIKO USKOVA VIELÄ LANGETA? SANA SANOO:

SANAL24:16

Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

HEBR3:1-14

Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
2. joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”.
3. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
4. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
5. Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
6. mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
7. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8. älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9. jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10. sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: ’Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11. ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni’.”
12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

USKOVATKIN VOIVAT LANGETA! MUTTA VERILÄHTEELLE JA ETEENPÄIN!EI SAA PAADUTTAA SYDÄNTÄÄN! EI VOI JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN!EI SAADA KÄÄNTYÄ TAKAISIN SYNNIN EGYPTIIN ETTEI ME PAADUTA!EI SAADA ENÄÄN MUISTELLA VANHOJA SYNTEJÄ! KUN SYNNIT ON TUOTU JEESUKSELLE,VALKEUTEEN,NIIN NIITÄ EI SEN JÄLKEEN OLE!!

JOH1:7-9

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

LANKEEMUKSIA EI ENÄÄN TARVITSE JÄÄDÄ MÄREHTIMÄÄN! ETEENPÄIN! ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI ON USKOVALLE TODELLA TÄRKEÄ! ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI PITÄÄ SÄILYTTÄÄ LOPPUUN ASTI! SIIHEN ASTI KUN PERILLE PÄÄSTÄÄN TAIVASTEN VALTAKUNTAAN!!

PS105:1-5

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret
tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

 

FIL3:7-16

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen
9. ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10. tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11. jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

KYSYKÄÄ HERRAA JA HÄNEN VOIMAANSA,ETSIKÄÄ ALATI HÄNEN KASVOJANSA!!SIIS ALATI! EI VAIN SILLOIN TÄLLÖIN VAAN ALATI!!EI NIIN ETTÄ JO OLISIN SEN SAAVUTTANUT TAI ETTÄ JO OLISIN TULLUT TÄYDELLISEKSI,VAAN MINÄ RIENNÄN SITÄ KOHTI,ETTÄ MINÄ SEN OMAKSENI VOITTAISIN!! SIIS PAAVALIKAAN EI OLLUT MIELESTÄÄN TULLUT TÄYDELLISEKSI! HÄNELLÄ OLI ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI!HÄN ETSI ALATI HERRAA!! ETEENPÄIN! PAAVALI EI JÄÄNYT PAISTATTELEMAAN HENGELLISELLÄ RIKKAUDELLAAN! HÄN TUNSI ETTÄ EI OLLUT VIELÄ TÄYDELLISEKSI TULLUT! HÄN TIESI ETTÄ EI SAA JÄÄDÄ ITSETYYTYVÄISENÄ TULEEN MAKAAMAAN! HÄN TIESI ETTÄ PITÄÄ ETEENPÄIN MENNÄ ETTEI PAATUISI! PAAVALI OLI TÄYSIN KRISTUKSESTA JA KRISTUKSEN VANHURSKAUDESTA RIIPUVAINEN! HÄN EI RETOSTELLUT HENGELLISYYDELLÄÄN VAAN TUNSI ETTÄ JÄI AINA VAJAAKSI KRISTUKSEN KUVASTA JA KALTAISUUDESTA…PAAVALI HALUSI KILVOITELLA JA RIIPPUA KRISTUKSESSA KIINNI LOPPUUN ASTI…HÄN OLI OIKEALLA TAVALLA VOISKO SANOA HENGELLISESTI KÖYHÄ! HÄN TARVI JEESUSTA LOPPUUN ASTI!

ILM3:14-20

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

SILLÄ SINÄ SANOT: MINÄ OLEN RIKAS,MINÄ OLEN RIKASTUNUT ENKÄ MITÄÄN TARVITSE! AIKA KOVAA TEKSTIÄ! HE EI TARVINNUT EDES JEESUSTA! KUN MEILLÄ ON OIKEALLA TAVALLA ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI,ME HUOMAAMME ALIN OMAA MITEN PUUTTEELLISIA JA VAJAVAISIA ME OLLAAN! ME HUOMATAAN MITEN PALJON ME TARVITAAN JEESUSTA JA HÄNEN ARMOAAN JA SOVINTOVERTAAN…SILLOIN KUN ME OLLAAN OIKEALLA TAVALLA KÖYHIÄ,NIIN SILLOIN ME OLLAAN JEESUSTA TARVITSEVIA JA MEILLÄ SÄILYY OIKEALLA TAVALLA KILVOITTELEVA MIELI,ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI! ME EI JÄÄDÄ LEPÄÄMÄÄN JA PAISTATTELEMAAN HENGELLISILLÄ RIKKAUKSILLA VAAN ME RIENNÄMME KOKO AJAN ETEENPÄIN VOITTOPALKINTOA KOHTI ETTÄ SEN SAAVUTTAISIMME! ARMOSTA,AAMEN…

HEBR6:9-15

Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.
10. Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12. ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
13. Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14. ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”;
15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

 

 

 

 

 

 

 

Helsingintien puhe 30.9.2015

Uskovan käytös toisia ihmisiä kohtaan

Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi, vanhoja naisia kuin äitiäsi, nuorempia naisia kuin sisariasi, siveästi ja puhtaasti. (1.Tim.5:1-2)

Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. (2.Kor.13:11)

Fil 4:2. Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa.

Fil. 2:2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

Fil 4:4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

Ps. 32:11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

Fil. 3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.

1 Tess. 5:16 Olkaa aina iloiset.

Fil 4:5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

Jaak. 5:8-9 Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.

9. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.

1 Tim. 2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

Kokeilumielessä tulkitaan seuraava tekstikokonaisuus tarkoittamaan pelkästään suhtautumistamme lähimmäiseemme:

Fil 4: 3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.

4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

Kun tuota tekstiä lukee tulkiten niin että jokaisessa jakeessa kohde on lähimmäinen enkä minä itse, siitä tulee aikamoinen opetus lähimmäisen rakkaudesta. Esim jakeen 8. teksti: ”kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;”

Kiitämmekö me Jumalaa jos lähimmäisellämme on joku avu tai vaikka lähimmäisemme puheesta 90% ärsyttää meitä ja vain 10% on mielestämme hyvää josta voisi kiittää Jumalaa? Kiitämmekö Jumalaa lähimmäisemme kunnioitettavista piirteistä, vai kiroammeko hänen huonoja piirteitään?

Noita jakeita tietysti voi soveltaa monella tavalla, mutta joskus on hyvä lukea Raamattua siitä perspektiivistä että meidän maailmamme napa ei ole me itse vaan Jeesus Kristus ja hänen käskynsä rakastaa lähimmästämme kuin itseämme.

Fil 4:

14 Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.

17 Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.

18 Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on ”suloinen tuoksu”, otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.

19 Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.

Käytöksemme ja asenteemme on esimerkki muille:

1 Tim 6:8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.

Meidän ei tarvitse ehdoin tahdoin hakeutua niukkuuteen, paitsi ainoastaan torjuaksemme ahneuden himoa ja ansaa voi olla viisasta luopua ylimääräisestä mammonasta ja tyytyä vähempään. Rakastammeko jotain tavaraa/mammonaa niin paljon ettemme halua luopua siitä?

Saamme nauttia Jumalan hyvyydestä ja myös yltäkylläisyydessä jos se on Herran tahto:

Fil 4:12. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.

Sellaisen asenteen kun voisi omata että tulkoon osakseni puute tai runsaus, voisin tyytyä Jumalan tahtoon ilman pienintäkään katkeruutta tai ilman pienintäkään pelkoa lankeamisesta ahneuden ansaan. Vain eläen täydessä luottamuksessa Jumalan viisauteen ja hyvyyteen. Se on tavoittelemisen arvoista. Jumala meitä tässäkin auttakoon ja olkoon armollinen.

1 Kor 4:12. me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme;

38. Johannes sanoi hänelle: Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä.

39. Mutta Jeesus sanoi: Älkää häntä kieltäkö sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.

1 Kor. 12:3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: Jeesus olkoon kirottu, ja ettei kukaan voi sanoa: Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä.

40. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.

Matt. 12:30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

41. Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.

5 Moos. 13:6 Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: ’Käykäämme palvelemaan muita jumalia’, joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet –

Luuk. 17:1-2 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!

2. Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.

Seuraavassa kohdassa Jeesus ei tietenkään kehota ketään silpomaan itseään, vaan hänen käyttämistään kielikuvista voi ymmärtää miten isoja ja järeitä valintoja meidän tulee tehdä sen suhteen kuka/mikä meitä viettelee. Esim jos internetissä et voi vastustaa sinulle vahingollisille sivuille menoa, sinun täytyy harkita vakavasti internetyhteydestä luopumista.

Matt. 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.

49. Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.

3 Moos. 2:13 Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.

Hes. 43:24 Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne polttouhriksi Herralle.

50. Suola on hyvä mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.

Room. 12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Kol. 4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.

Hebr. 12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Jeesus käski meidän kuitenkin aivan ensiksi rakastaa Jumalaa ihan kaikista eniten, kaikesta mitä olemme, kaikella voimallamme. Tekopyhyyttä kuitenkin vältä! Ole rehellinen Jumalalle. Älä esitä jotain mitä et ole!

Valinta lähimmäisen ja Jumalan välillä on selkeä, Jumalan täytyy olla elämässämme aina ykkönen ihan kaikessa. Se vaatiikin taidollisuutta, nöyryyttä ja Jumalan johdossa kulkemista että osaamme kussakin tilanteessa puhua/kohdata lähimmäisemme viisaasti (eikä niin että me yritämme johtaa Jumalaa). Joskus voi olla viisasta ettei sano yhtään mitään, eli olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan! Nyrkkisääntönä voi sanoa että Paavalin kehotus olemaan lempeitä lähimmäistämme kohtaan on hyvä lähtökohta jokaiseen päiväämme. Jos perustelet ainaista kiivailuasi sillä että Jeesuskin kiivaili, tai Paavalikin kiivaili tms, kehotan polvistumaan Jumalan eteen ja rukoilemaan apua Herramme Jeesuksen nimessä.

Gal 1:

10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksenpalvelija.

1 Kor. 10:33 niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.

1 Tess. 2:4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

Jaak. 4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi,

Antti

Joistakin meistä uskovista saattaa joskus tulla ikäänkuin keitetty spagetti. Yritäppä saada sitä vaikkapa pöydältä sormilla kiinni, se on niin liukas ettei se tahdo pysyä otteessa. On helppo ulkoistaa ongelmat ja osoittaa sormella muualle kuin itseensä. Parannuksen teko ei ole kivaa eikä helppoa. Ei ole kivaa katsoa peiliin ja nähdä siellä suuri syntisäkki. Vastuuta omista valinnoista ei ole aina kiva kantaa. Helpompaa on syyttää kurittomuudestamme ja epäonnistumisistamme vaikkapa paholaista.

Psalmi 19:

8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.

9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

Silmä on ruumiin lamppu. Jos kiinnität katseesi maailman myrskyihin etkä Jeesukseen, katsot pimeyttä etkä valoa. Jos käytät aikasi katsoaksesi telkkarisarjoja joissa juonitaan ja vehkeillään, tai murhataan ja tapetaan, tai pääasiassa tapahtuu muuta pahuutta, katsot pimeyttä etkä valoa.

Kun katson Kristukseen, katson valoon. Pietarikin pysyi pinnalla niin kauan kun katsoi Kristukseen ja vajosi heti kun murehti myrskyä (Matt 14:29-39).

Matt 6:

19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Mielenkiintoista tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa on se mitä lukee ennen ja jälkeen ”silmä on ruumiin lamppu” -kohdan. Ennen ja jälkeen sitä Jeesus puhuu mammonasta.

Rahan ahneus on yksi pahimmista kuopista mihin ihminen voi langeta. Paavali kirjoittaa että rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri (1. Tim 6:9-10). Se ei ole ihan kevyt lausahdus!

Meille voi olla vaikea ymmärtää tuota ajatusta jonkun Herran palvelemisesta, kun useimmat meistä emme sinänsä palvele ketään ihmisiä kuten aikoinaan on orjat esim. voineet herrojaan palvella. Mutta aikoinaan kun ihmisillä oli ihmisiä omistajinaan, tai ruhtinainaan/kuninkainaan, näitä oli todella palveltava. Ja vain sitä yhtä pystyi palvelemaan täydellä antaumuksella. Sillä jos yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan näytät takamuksen. Jos yksi pyytää tekemaan jotain, et samalla voi lähteä toisen asioille. Mammonan palvonta todella on yksi vaarallisin rotko mihin voisin pudota. Jeesus sanoi että vaikea on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Mark 10:23). Jeesuksen mukaan minä en saa murehtia elannosta tai töistä. Jumala tietää minun näitä asioita tarvitsevan. (Matt 6:31-33) Jos uskon että hän pitää minusta huolen, minun ei tarvitse murehtia noistakaan asioista. Ja ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna, eihän se murehtimalla miksikään muuttuisikaan. Elatuksen murehtiminen on kuitenkin pois Jumalan kanssa vietetystä ajasta. Se on epäuskoa. Se on synti. Lähimmäisen menetyksestä tai vastaavasta johtuva sureminen on eri asia. Jos siis suret menetettyäsi rakkaasi, se on tietysti aivan eri asia. Jeesuskin käskee itkemään itkevien kanssa. Ei Jumala vaadi minua olemaan kylmä tunteeton kone vaan rakastamaan lähimmäistäni!

Ef5: 14. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!”

Parannuksen tekoa Jumala on saarnannut uskoville läpi raamatun historian. Parannuksen teko on henkilökohtaista vastuun ottamista omista teistämme. Minä ja sinä valitsemme mitä me telkkarista katsomme. Minä ja sinä valitsemme  lähdemmekö kauppaan ”shoppailemaan” asioita joita me emme tarvitse. Minä ja sinä valitsemme käytämmeko aikamme rukouksessa, seurakunnan kokouksissa, raamatun luvussa, lähimmäisten kanssa, Jumalan johdatuksessa, vaiko jossain muussa. Se on aivan meidän valintamme ja niillä on seuraukset. Parannuksen teko on oma valintamme. On myös olemassa vaihtoehto jossa me valitsemme omat tiemme, emmekä Jumalan meille viitoittamaa tietä.

Haggai 1:7 – Ottakaa vaari teistänne.

Apt 3:19. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.

Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Ps 81:

12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Ap. t. 14:16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;

Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,

25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Gal 5:24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

Gal 5:1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

1 Kor. 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

1 Piet. 2:16 niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat

Ef 5:15. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,

Sananl. 14:8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

Room. 16:19 Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.

Raamatussa mainittu viisaus ei rajoitu vain oman vaelluksemme tutkimiseen ja parannuksen tekoon, se suuntautuu myös tekoihin ja sanoihin lähimmäisiämme kohtaan:

Kol. 4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.

Room. 13:11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

1 Kor. 15:34 Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.

Kol. 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.

Joh. 8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”

Room. 6:18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

Room. 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

Room. 6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Gal. 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!

Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

1 Piet. 2:11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,

Gal5:25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Room. 8:4-5 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

Luuk 8:

4. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5. ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.
9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
10. Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
11. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
17. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
18. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.”
19. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20. Niin hänelle ilmoitettiin: ”Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua”.
21. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät”.

Joh 3: 36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

1 Joh 1:9 kehottaa meitä tunnustamaan syntimme että Herra antaa meille syntimme anteeksi. Eihän Jumalan tarkoitus kuitenkaan liene tehdä meistä käveleviä synnintunnustuskoneita, sillä useathan meistä rikkovat Herraa ja siinä sivussa toisiammekin vastaan joskus jopa monta kertaa päivässä. Kuitenkin Sana sanoo mm. Jaak 5:16 että ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne”. Eli tuossa ei kehoiteta lausumaan vain yleisellä tasolla ”Herra olen syntinen” -toteamusta, kuten ei alla olevissa sananpaikoissakaan. Syntisyyden tunnustaminen ja synnin tunnustaminen ovat kaksi eri asiaa. Mehän olemme kaikki syntisiä langenneen lihamme kautta. Minä kehotan sinua rukoilemaan tätä asiaa että mitkä synnit juuri sinun pitäisi tunnustaa lähimmäisellesi (jota vastaan olet rikkonut). Uskon että pyhä henkikin johdattaa meitä tunnustamaan ne synnit jotka vaativat tunnustamista lähimmäisellemme. Joskushan voi olla niinkin että jokin synti kalvaa meitä (pyhä henki siis vaikuttaa) kuten psalmissa 32:3 on käynyt, kunnes tuomme sen valkeuteen. Toki vihollinenkin osaa muistuttaa jo anteeksi annetuistakin synneistä, mutta se onkin sitten eri juttu. Mitä tulee Jumalalle syntiemme tunnustamiseen, siinä pätee vanha viisaus: Pidä Jumalan ja itsesi välillä mahdollisimman lyhyet tilivälit.

San 28: 13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Ps. 32:3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.

1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

San 28:14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Apt 19:18. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.

Vaikka parannuksen teko on henkilökohtaista, en voi luottaa itseeni tuomarina arvioitaessa mikä on hyvää ja mikä huonoa. Sen takia tämänkin tekstin alussa lukee tärkeä sanankohta: Herran käskyt valaisevat silmämme, tai kuten toisaalla sanotaan: Kristus valaisee meidät. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Minä tai sinä emme ole tie ja totuus saatika elämä. Ainoa koetinkivi jota vasten voin valintojani peilata, on Jeesuksen/Jumalan opetus. Ihmisviisaus ei ole sen rinnalla minkään arvoista. Älä lankea pois Raamatun opeista. Elämme lopun aikoja jolloin Raamattu kertoo sielunvihollisen kiljuvan kuin jalopeura ja pyrkivän erehdyttämään uskovatkin jos mahdollista. Älä sinä vain lankea siihen valheeseen. Älä luota itseesi liikoja, luota vain Jeesukseen.

Luuk 18:

9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10. ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Yksi tärkeimmistä asioista mitä täytyy uskon tiellä varoa on se ettei sinusta vain tule ns ”hyvää ihmistä” (kuten tuo äskeisen kertomukset fariseus). Sellaiset ”Hyvät ihmiset” nimittäin luultavasti menevät helvettiin. Pelastuvien joukkoon kelpuutetaan ainoastaan syntiset ihmiset jotka riippuvat kiinni Jeesuksessa ja armossa ja elävät parannuksen teossa ja jotka rakastavat Jumalaa kaikesta sydämestään ja lähimmäistä kuin itseään. Vielä kun olemme aralla tunnolla ja nöyrällä mielellä, meillä on myös terveellisen korkea kynnys lähteä osoittelemaan vierustovereita.

Matteus 7:

1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4. Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5. Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
6. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.
7. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Roomalaiskirjeen 7-luvun seuraavat jakeet ovat olleet minulle vaikea asia ymmärtää. Törmäsin internetissä Matthew Henryn selvennykseen jossa hän kertoo ao tekstissä Paavalin käsittävän miten kaukana hän on täydellisyydestä. Kun näitä jakeita vertaa kertomukseen varpaitaan tuijottavasta ja rintaansa lyövästä publikaanista joka pyytää Herraa olemaan hänelle armollinen, huomaan vahvan samankaltaisuuden.

Room 7:

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Kuitenkin sama Paavali kehottaa voimakkaasti parannuksen tekoon toisaalla kirjeissään! Onko tässä siis ristiriita? Ei. Parannuksen teko, siis virheiden katuminen, tunnustaminen ja meidän henkilökohtaiset valintamme, ovat aivan ensisijaisia uskon elämässämme. Sen ymmärtäminen, että pelastus saadaan pelkästään Jumalan armosta, ja että me tulemme aina olemaan syntisiä, ei poista vastuutamme JATKUVASTA parannuksen teosta.

 

Hepr 12:

1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”.
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12. Sentähden: ”Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne”;
13. ja: ”tehkää polut suoriksi jaloillenne”, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Synti on ennenkaikkea asenne Jumalaa kohtaan, teenkö niinkuin sanassa kehotetaan, vaiko niinkuin itse haluan. Syntiä on peitellä oma syyllisyytensä osoittelemalla vierustovereita. Niinhän jo Adamkin teki ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin” 1.Moos 3:12. Jos ihmiset lähelläsi houkuttelevat sinua syntiin, vaihda seuraa sillä huono seura hyvät tavat turmelee (1. Kor 15:33). Siis ihmiset jotka lähelläsi ovat, voivat saada sinut eksymään, ellet riipu kiinni Jeesuksessa kynsin ja hampain ja aina ensisijaisesti katso Jeesukseen, asiassa kuin asiassa.

Matt 7:1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Jumala haluaa sinut pois piilottelemasta syntejäsi ja syntisyyttäsi, valkeuteen. ”Ole minulle syntiselle armollinen”ja ”tunnustakaa syntinne toisillenne”. Jumala haluaa että sinulla on katse Jeesukseen, halu parannukseen, kaikki tai ei mitään. Tee parannus. nyt.

Jos et voi palvella kahta herraa: Jumalaa ja mammonaa, miten voit palvella Jumalaa ja lihaasi tai Jumalaa ja yhtään mitään muuta? Palvele vain Jumalaa. Pelastus on lähellä!

Ef 6:

10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

Siunausta sinulle ja perheellesi,

Antti

ODOTTAMINEN…

PS27:14

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

RAAMATUSSA PUHUTAAN PALJON ODOTTAMISESTA…KUN ME ODOTETAAN ERI ASIOITA,SE VAATII MEILTÄ LUJUUTTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ…JOS ME EI OLLA LUJIA JA KÄRSIVÄLLISIÄ ODOTUKSESSA,ME ANNETAAN HELPOSTI PERIKSI…VAHVA OLKOON SINUN SYDÄMESI.ODOTA HERRAA! ÄKKISELTÄÄN LUULISI ETTÄ ODOTTAMINEN OLISI HELPPOA MUTTA SE EI OLE! JOS MEILLÄ EI OLE LUJUUTTA EIKÄ VAHVAA SYDÄNTÄ,ME EI JAKSETA ODOTTAA HERRAA JA HÄNEN AIKAANSA KÄRSIVÄLLISESTI…

HEBR6:9-20

Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.
10. Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12. ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
13. Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14. ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”;
15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
16. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
17. Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,
18. että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
19. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
20. jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

NÄISSÄ JAKEISSA OLI PALJON MIELENKIINTOISIA KOHTIA ODOTTAMISEEN LIITTYEN…JA NÄIN AABRAHAM,KÄRSIVÄLLISESTI ODOTETTUAAN,SAI,MITÄ LUVATTU OLI…

1MOOS17:1-8

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra
hänelle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.”
3. Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
4. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
8. ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.”

AABRAHAM OLI SAANUT JUMALALTA AIKAS HUIKEAT LUPAUKSET…AABRAHAM KÄRSIVÄLLISESTI ODOTETTUAAN SAI MITÄ LUVATTU OLI!

ROOM4:16-25

Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
17. – niinkuin kirjoitettu on: ”Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” – sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
18. Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: ”Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”,
19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20. mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24. vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25. joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

JA AABRAHAM TOIVOI,VAIKKA EI TOIVOA OLLUT,JA USKOI TULEVANSA MONEN KANSAN ISÄKSI! MUTTA JUMALAN LUPAUSTA HÄN EI EPÄUSKOSSA EPÄILLYT,VAAN VAHVISTUI USKOSSA,ANTAEN KUNNIAN JUMALALLE! HALLELUJA!! MAHTAVIA KOHTIA! JA OLI TÄYSIN VARMA SIITÄ ,ETTÄ MINKÄ JUMALA ON LUVANNUT,SEN HÄN VOI MYÖS TÄYTTÄÄ!! SIIS AABRAHAMILLA OLI USKON HENKI! HÄN EI EPÄUSKOSSA EPÄILLYT JUMALAN LUPAUSTA VAAN VAHVISTUI USKOSSA…JA KÄRSIVÄLLISESTI ODOTETTUAAN SAI MITÄ OLI LUVATTU!! KUN ME ODOTETAAN HERRAA JA HÄNEN LUPAUKSIAAN,MEIDÄN TULEE ODOTTAA KÄRSIVÄLLISESTI,USKOSSA JA TOIVOSSA! EI EPÄUSKOSSA JA TOIVOTTOMUUDESSA!! MINKÄ JUMALA ON LUVANNUT,SEN HÄN TÄYTTÄÄ!! HALLELUJA! KUNNIA JA YLISTYS JA KIRKKAUS JA KIITOS MEIDÄN HERRALLEMME JEESUKSELLE KRISTUKSELLE JOKA TÄYTTÄÄ NE LUPAUKSET JOTKA HÄN ON MEILLE ANTANUT! MEIDÄN TULEE OLLA KÄRSIVÄLLISIÄ!

JAAK5:7-11

Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
8. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.
9. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
10. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
11. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.

HAB2:3

Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.

GAL6:9

Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.

HOOS10:12

Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.

PS126:5-6

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

OLKAA KÄRSIVÄLLISIÄ HERRAN TULEMUKSEEN ASTI! PELTOMIES ODOTTAA MAAN KALLISTA HEDELMÄÄ,KÄRSIVÄLLISESTI SITÄ VARTOEN,KUNNES SAA SYKSYISEN SATEEN JA KEVÄISEN…ME SAAMME AJAN TULLEN NIITTÄÄ JOS EMME VÄSY! KYLVÄKÄÄ ITSELLENNE VANHURSKAUDEN KYLVÖ,NIIN SAATTE LEIKATA LAUPEUDEN LEIKKUUN…JOTKA KYYNELIN KYLVÄVÄT,NE RIEMUITEN LEIKKAAVAT…HERRAN LUPAUSTEN ODOTTAMINEN VOI TUNTUA MONESTI PITKÄLTÄ…AABRAHAM TULI KANSOJEN PALJOUDEN ISÄKSI VASTA PITKÄN AJAN KULUTTUA…HÄN OLI OLLUT KUOLLEENA JO TIES KUINKA KAUAN…JUMALA TÄYTTI LUPAUKSENSA AABRAHAMILLE…MEISTÄ VOI JOSKUS TUNTUA ETTÄ TOTEUTUUKO JUMALAN LUPAUKSET…ONKO RUKOUKSISTA MITÄÄN HYÖTYÄ? ONKO HYÖTYÄ KERTOA IHMISILLE JEESUKSESTA? ONKO HYÖTYÄ YLIPÄÄTÄÄN TEHDÄ MITÄÄN JUMALAN VALTAKUNNAN TYÖN HYVÄKSI? VASTAUS: KYLLÄ ON! ME SAADAAN NIITTÄÄ KUN USKOLLISESTI JAKSAMME KYLVÄÄ EVANKELIUMIN SANAA…MONET USKOVAT OVAT SAATTANEET JO KUOLLA ENNEN KUIN HEIDÄN RUKOUKSIINSA ON TULLUT VASTAUS! KUN ME USKOLLISESTI ODOTAMME HERRAA LUJASTI,VAHVALLA SYDÄMELLÄ USKON HENGESSÄ,NIIN SILLOIN EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ KOSKA RUKOUSVASTAUS TULEE! PÄÄASIA ETTÄ LOPPUTULOS ON HYVÄ! MEIDÄN TULEE KÄRSIVÄLLISESTI RUKOILLA JA TODISTAA JEESUKSESTA JA TEHDÄ KAIKKEA SITÄ MITÄ JUMALA HALUAA MEIDÄN TEKEVÄN JEESUKSEN KRISTUKSEN TULEMUKSEEN SAAKKA…NÄYTTI MILTÄ NÄYTTI,TUNTU MILTÄ TUNTU! SE EI OLE NÄKEMISESTÄ EIKÄ KOKEMISESTA VAAN JUMALAN USKOLLISUUDESTA KIINNI ETTÄ HÄN VASTAA RUKOUKSIIN! ETTÄ IHMISIÄ PELASTUU JA JUMALAN VALTAKUNTA SAA VOITTOJA…MEIDÄN TEHTÄVÄMME ON ODOTTAA USKOLLISESTI KAIKESSA HERRAN AIKAA JA JOHDATUSTA…HÄN VIE KAIKEN PÄÄTÖKSEEN TAHTONSA MUKAAN…AAMEN!

LUUK12:35-48

Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
39. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.
40. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.”
41. Niin Pietari sanoi: ”Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?”
42. Ja Herra sanoi: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?
43. Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
44. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
45. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46. niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
47. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
48. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

 

 

 

 

 

OLOSUHTEET…

2KOR6:3-10

Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,
4. vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6. puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
8. kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9. tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10. murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

KUN ME USKOMME HERRAAN JEESUKSEEN KRISTUKSEEN,NIIN SILLOIN ME JOUDUMME USKONELÄMÄSSÄMME ERILLAISIIN OLOSUHTEISIIN…JUMALA ON SE KUKA SÄÄTÄÄ JA JOHDATTAA MEIDÄN ELÄMÄN OLOSUHTEET…INHIMMILLISESTI KATSOTTUNA VOI MONESTI NÄYTTÄÄ JA TUNTUA SILTÄ ETTÄ USKOVAN ELÄMÄN OLOSUHTEISSA EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ…ETTÄ IKÄÄN KUIN KAIKKI OLOSUHTEET MENIS PÄIN PRINKKALAA KUN JEESUSTA SEURATAAN…

1MOOS37LUKU

Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut
muukalaisena, Kanaanin maassa.
2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: ”Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”.
10. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”
11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13. sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen”. Hän vastasi: ”Tässä olen”.
14. Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15. Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”
16. Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa”.
17. Mies vastasi: ”He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: ’Menkäämme Dootaniin’.” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19. He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”
21. Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: ”Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi”.
22. Vielä Ruuben sanoi heille: ”Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen”. Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24. ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25. Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26. Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30. palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!”
31. Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32. Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö”.
33. Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: ”Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi.”
34. Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
35. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ”Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö”. Ja hänen isänsä itki häntä.
36. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

 

1MOOS39LUKU

JOOSEF SEURASI HERRAA JA HÄNET MYYTIIN EGYPTIIN ORJAKSI! JA SIELLÄKIN HÄN SAI SYYTTÖMÄSTI KÄRSIÄ JA HÄN JOUTUI KAIKEN KUKKURAKSI VANKILAAN! PAAVALI SEURASI JEESUSTA JA JOUTUI MONEEN KOETUKSEEN JA VAIKEISIIN OLOSUHTEISIIN JA LOPUKSI ROOMAN VANKILAAN! JOHANNES PALVELI JEESUSTA USKOLLISESTI JA JOUTUI PATMOKSEN VANKILA SAARELLE! JA LUKUISAT MUUT HERRAN PALVELIJAT RAAMATUN LEHDILTÄ OVAT JOUTUNEET VANKEUTEEN JA VAIKEISIIN OLOSUHTEISIIN KUN OVAT HERRAA PALVELLEET! ONKO TÄSSÄ MITÄÄN JÄRKEÄ!! SEURAAT HERRAA JA JOUDUT LIRIIN JA VAIKEISIIN KOETTELEMUKSIIN!! MUTTA KIITOS HERRALLE,NÄÄ KAIKKI ASIAT ON JUMALAN TIEDOSSA JA ON TAPAHTUNUT JUMALAN SALLIMUKSESTA!

MATT10:24-31

Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.
25. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!
26. Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
27. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.
28. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
31. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

MEIDÄN ELÄMÄN OLOSUHTEET OVAT TÄYSIN HERRAN TIEDOSSA JA HOIDOSSA…

PS139:1-18

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin: ”Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi”,
12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. – Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

KAIKKI MINUN TIENI OVAT SINULLE TUTUT! HERRA TIETÄÄ MEIDÄN KAIKKI ELÄMÄN OLOSUHTEET…HÄN ON NE SALLINUT! HERRAN TIE VOI MONESTI INHIMMILLISESTI KATSOTTUNA VAIKUTTAA OUDOLTA! JOOSEF PALVELI HERRAA JA JOUTUI VUOSIKAUSIKSI SYYTTÖMÄNÄ VANKILAAN! MUTTA HERRA OLI HÄNEN KANSSAAN SIELLÄ! JOOSEF NOSTETTIIN EGYPTIN TOISEKSI KORKEIMPAAN VIRKAAN HETI FAARAON JÄLKEEN! MIKSI NÄIN! HERRA OLI VALMISTANUT JOOSEFIA MONIEN KATKERIEN KOKEMUSTEN KAUTTA TÄHÄN TÄRKEÄÄN TEHTÄVÄÄN…SE VAIKUTTI SEN ETTÄ ESIMERKIKSI ISRAELIN KANSA SELVISI NÄLÄN HÄDÄSTÄ JOKA KOETTELI KOKO SILLOISTA MAAILMAA…JUMALA OLI ENNALTA JOHDATTANUT JOOSEFIN MONEEN VAIKEAAN OLOSUHTEESEEN MUTTA JUMALAN AJALLA JOOSEF NOSTETTIIN ESILLE!

FIL4:22

Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.

PAAVALIA ON SAATTANUT ALUKSI HARMITTAA KUN HÄN JOUTUI VANKILAAN…PAAVALI OLI SAANUT AIKAISEMMIN JULISTAA KRISTUSTA VAPAUDESTA KÄSIN MUTTA NYTTEN OLI VANKILAN OVET SULKEUTUNEET PAAVALIN YMPÄRILLE! OLIKO SIINÄ MITÄÄN JÄRKEÄ? KIITOS HERRALLE,HÄN EI OLE TURHAAN SÄÄTÄNYT JEESUKSEEN USKOVILLE INHIMMILLISESTI KATSOTTUNA VAIKEITA JA HANKALIA OLOSUHTEITA! TERVEHDYKSEN LÄHETTÄVÄT TEILLE KAIKKI PYHÄT,MUTTA VARSINKIN NE JOTKA OVAT KEISARIN HUONEVÄKEÄ! SIIS KEISARIN HUONEVÄKEÄ OLI TULLUT USKOON! HALLELUJA! JUMALA SÄÄTÄÄ USKOVIEN OLOSUHTEET! PAAVALI ON TODENNÄKÖISEMMIN SAANUT OLLA MYÖTÄVAIKUTTAMASSA KEISARIN HUONEENVÄEN USKOON TULEMISEEN…

FIL1:12-18

Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi,
13. niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden,
14. ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.
15. Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
16. nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
17. nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
18. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.

KOKO HENKIVARTIOSTON JA KAIKKIEN MUIDEN TIETOON ON TULLUT,ETTÄ MINÄ OLEN KAHLEISSA KRISTUKSEN TÄHDEN! HALLELUJA! JUMALA ON VIISAS! HÄN SALLI PAAVALIN JOUTUA VANKILAAN ETTÄ SIELLÄ VANKILAN JA KEISARIN HUONEVÄEN VAIKUTUSPIIRISSÄ OLEVAT IHMISET SAIVAT KUULLA JEESUKSESTA! JA ETTÄ MONET MUUTKIN USKOVAT ENTISTÄ ENEMMÄN ROHKAISTUIVAT JULISTAMAAN JEESUSTA KUN PAAVALI OLI JOUTUNUT VANKILAAN! JA SIELLÄ PAAVALI SAI KIRJOITTAA MONIA ”MEHEVIÄ” KIRJEITÄ MUILLE USKOVILLE ROHKAISUKSI! JA TOTTAKAI PAAVALI SAI SIELLÄ VANKILASSA MYÖS RUKOILLA JA TOIMIA SIELUNHOITAJANA JNE…ETTÄ EI NE VAIKEAT OLOSUHTEET OLLEET TOSIAANKAAN TURHIA! NE KAIKKI MYÖTÄVAIKUTTI YHDESSÄ EVANKELIUMIN ETEENPÄIN MENOON…

ILM1:9

Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

JOHANNES OLI MYÖS JOUTUNUT PATMOKSEN VANKILA SAARELLE JEESUKSEN TÄHDEN…MUTTA SIELLÄ JOHANNES SAI HERRALTA RAAMATUN VIIMEISEN KIRJEEN…ETTÄ EI HERRA TOSIAANKAAN OLLUT JOHANNESTAKAAN UNOHTANUT SINNE YKSINÄNSÄ…JEESUS OLI SIELLÄKIN JOHANNEKSEN KANSSA…JEESUS ON JOHDATTANUT MEIDÄN ELÄMÄMME KAIKKI VAIHEET…JEESUS ON MEIDÄN MUKANA KAIKISSA VAIHEISSA JA MONESTI KOVISSAKIN OLOSUHTEISSA…MUTTA NÄMÄ OLOSUHTEET ON MEILLE JUMALAN SIUNAUS! VAIKKA NE EI SILTÄ AINA TUNTUISIKAAN…JA MUISTETAAN SE ETTÄ KAIKKI VAIKEAT OLOSUHTEETKIN KANTAA KERRAN SIUNAUSTA MYÖS TULEVAAN ELÄMÄÄN!

PS105:16-22

Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17. oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19. siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20. Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21. Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22. sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

MATT25:14-23

Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
15. yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
16. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
17. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
18. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
20. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’.
21. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
22. Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’.
23. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’

LUUK19:11-19

Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
12. Hän sanoi näin: ”Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
13. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ’Asioikaa näillä, kunnes minä tulen’.
14. Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme’.
15. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
16. Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää’.
17. Ja hän sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia’.
18. Ja toinen tuli ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää’.
19. Niin hän sanoi tällekin: ’Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia’.

ILM2:26

Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,

ETTÄ MUISTETAAN ETTÄ KUN ME SUOSTUTAAN JUMALAN SALLIMIIN JA JOHDATTAMIIN OLOSUHTEISIIN JA PALVELLAAN HERRAA USKOLLISESTI OLOSUHTEISTA RIIPPUMATTA NIIN HERRAN SIUNAUS KANTAA MYÖS TULEVAAN ELÄMÄÄN…HERRA ANTAKOON MEILLE VOIMAA SEURATA HÄNTÄ OLOSUHTEISTA HUOLIMATTA…ARMOSTA,AAMEN…J

 

 

Helsingintien puhe 4.7.2015

Mitä Jumala haluaa minun tekevän?

Jotkut ihmiset tietävät jo lapsena mitä haluavat aikuisena tehdä. Joskus kuulee esim että ”tiesin jo lapsena että minusta tulee lääkäri” tms. Useimmiten nämä unelmat luultavasti eivät kuitenkaan toteudu.

Samoin jotkut tietävät jo heti uskon taipaleen alkuvaiheessa että heistä tulee esim saarnamiehiä tai lähetystyöntekijöitä. Usein nämäkään unelmat eivät luultavasti toteudu. Raamatusta kun lukee Jumalan valitsemien ihmisten elämästä, nämä useimmiten eivät lainkaan tienneet etukäteen mitä Jumala kunkin kohdalle oli varannut (ei edes sinnepäin). Useimmiten Jumalan palvelijoikseen valitsemat ihmiset olivat ensin jotain aivan muuta kuin mihin Jumala heidät lopulta johdatti. Poikkeus vahvistaa säännön.

Mooses kasvoi Egyptin hovissa (2. Moos 2:1-10) ja hänellä ei varmasti voinut olla mitään käsitystä siitä millaiseen osaan Jumala hänet laittaisi, kun pakeni erämaahan tapettuaan Egyptiläisen sotilaan (2. Moos 2:11-12). Saatika hänen perheellään kun laittoivat hänet vauvana kaislaveneeseen.

Jaakob ei varmasti tiennyt miten merkittävä osa hänellä oli Jumalan suunnitelmissa ensin petkutettuaan äitinsä kanssa isäänsä (1. Moos 27:8-27), sitten paettuaan veljensä vihaa (1.Moos 27:41-43) ja tehdessään vuodet töitä vain tähtäimenään saada vaimokseen rakastamansa nainen (1- Moos 29:18).

Joosef sai Jumalalta näyn 17 vuotiaana että veljensä ja isänsä tulevat kumartamaan häntä (1. Moos 37:2-9), ja olihan siellä tietysti se Samuelkin (1. Sam 1:26-28). Mutta eipä Joosefkaan edes aikuisena vielä tiennyt että hänestä tulisi lopulta Egyptin toiseksi mahtavin mies, heti Faraosta seuraava (1. Moos 41:39-40). Eipä Joosef tiennyt sitäkään millaisten vastoinkäymisten kautta hän kyseiseen tehtävään päätyisi (1 Moos 39:20). Vankilassa viruessaan hänen on täytynyt olla ymmällään mitä se nuoruudessa nähty uni oikein tarkoitti (1. Moos 37:6-10). Eivätpä veljensäkään aavistaneet mitä tuleman piti kun myivät Joosefin orjaksi (1 Moos 37:27).

Saul oli etsimässä isänsä kadonneita aasin tammoja (1. Sam 9:2-3) kun Jumala voiteli hänet kuninkaaksi (1. Sam 9:15-16).

Daavid oli paimen, veljeksistä nuorin (1. Sam 16:11-13). Hänen tulevaisuuden odotuksensa oli varmasti aivan toisessa ääripäässa verrattuna siihen mitä tuleman piti. Hän ei varmasti voinut lampaita kaitessaan arvata että jonain päivänä hänestä tulee Israelin mahtavin kuningas.

Jeremiakaan ei ollut kokenut Jumalan palvelija kun Herra lähetti hänet (Jer 1:4-7).

Aamos oli tavallinen metsäviikunoiden viljelijä. Siis ei missään erityisen arvostetussa asemassa lainkaan (Aamos 7:14-15).

Opetuslapset olivat tavallisia työtä tekeviä ihmisiä, oppimattomiakin. Paavalikin oli Jeesuksen suuri vastustaja, eikä varmasti olisi voinut kuvitella että Jumala hänet valitsee pakanoiden apostoliksi ja uskon leviämisen kannalta yhdeksi tärkeimmistä ihmisistä.

Kukaan näistä esimerkin ihmisistä, joilla kaikilla on ollut merkittävä rooli Jumalan suunnitelmissa, ei olisi voinut etukäteen kuvitellakkaan mitä suunnitelmia Jumalalla on heidän varalleen. Kukaan heistä ei lapsena tiennyt mitä hänestä todella aikuisena tulee. Heidän omat haaveensa olivat Jumalan suunnitelmissa toissijaisia.

Olen usein hukassa itseni kanssa.  Omat Jumalan valtakunnan asiaa edistävät tekemiset tai sanomiset tuntuvat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneilta ja kovin vähäpätöisiltä. Tuntuu että useimmiten en osaa edes olla erityisen rakkaudellinen lähimmäisiä kohtaan, vaan pikemminkin kova ja armoton. Olen kuitenkin rohkaistunut kysymään Herralta suoraan että ”mitä sinä Jeesus minusta haluat”. Se on pelottava kysymys. Mitäs jos tuleekin käsky lähteä afrikkaan tai käsky nousta korokkeelle Rautatientorilla ja julistaa Jeesusta! Ei minusta ole sellaiseen. Minähän olen vain minä.

Joskus mietin että häpeänkö Jeesusta kun en tämän rohkeampi ole. Toisinaan minua lohduttaa kertomus Pietarista joka kielsi Herran kolmasti (Luuk 22:55-62). Toisinaan lohduttaa se miten Pietari julisti rohkeasti ihmisille Jeesuksesta, saatuaan pyhän hengen (Apt 2:14-41). Mietin että olenhan minäkin kokenut pyhän hengen voimaa ja johdatusta. Miksi sitten uskoni tuntuu niin vajavaiselta? Miksi minulla useimmiten ei ole mitään käsitystä mitä minun pitäisi ihmisille sanoa tai asioille tehdä? Minua lohduttaa tällaisissa tilanteissa Paavalin sanat: kukin tehkööt hiljaisuudessa työtä ja syökööt omaa leipäänsä (2. Tess 3:12).

Aina kun olen suoraan Jeesukselta neuvoa elämääni kysynyt, aina vastaus yllättää. Se on aina ollut ihan yksinkertaisia/yleisen tason asioita mitä Herra on minulta pyytänyt: esim Sanan lukua, Jeesuksen seuraamista jne. Ei ole tullut käskyä lähteä Botswanaan tms. Mutta sanan lukemisessa piileekin valtava voima. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room 10:17). Jeesus haluaa että me opimme tuntemaan hänet. Ja että hän oppii tuntemaan meidät. Emme voi oppia tuntemaan toisiamme Jeesuksen kanssa ellemme vietä aikaa toistemme kanssa. Meillä on etuoikeus saada tuntea Jeesus. Meillä on etuoikeus kysyä Häneltä suoraan asioita, esim mitä hän meistä haluaa. Meillä on etuoikeus saada kertoa hänestä läheisillemme, ja kenelle tahansa koemme kehotusta hänestä kertoa. Me olemme etuoikeutettuja, olemme saaneet Häneltä uskon lahjaksi.

Tulevaisuudesta ei tarvitse huolehtia eikä sitä tarvitse pelätä. Jumalalla on meille kaikille varattuna oma osa Hänen suunnitelmassaan. Se selviää sitten joku päivä itse kullekkin. Eletään tässä hetkessä, päivä kerrallaan! Kullekkin päivälle riittää omat murheensa (ja ilonsa)!

PSALMIT 127

1. Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen
rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
2. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa. 

PSALMIT 131

1. Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät
minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. 

PSALMIT 139

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Psalmin alussa kirjoittaja toteaa järjellä ettei voi paeta Jumalaa mitenkään eikä minnekään.

Psalmin lopussa kirjoittaja antaa Herralle sydämessään luvan tutkia itseään. Näissä kahdessa on ero. Me voimme tietää jotain teorian tasolla mutta se ei välttämättä ulotu meidän sydämemme ajatuksiin. Silloin tiedämme mitä meidän pitäisi tehdä, muttemme tee niin. Emme siis vielä käytännössä tottele Jeesusta (saatammepa valehdella itsellemmekin esim peittelemällä jopa itseltämme jotain ilmeistä syntiä verhoten sen esim teennäisen hyvältä näyttävään ulkokuoreen).

23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Efesolaiskirjeen 4. luvussa (ja sen alaviitteistä löytyvissä sananpaikoissa) löytyy käytännön ohjeita siitä mitä Jumala meistä oikein haluaa. Jos emme ole aivan varmoja haluaako Jumala jotain aivan erityistä meistä, voimme huoletta seurata näitä ohjeita ja tietää olevamme oikealla tiellä.

Kirje Efesolaisille 4

1. Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2. kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
3. ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
4. yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
6. yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
7. Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
…
11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
17. Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
18. nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
19. ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
20. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
21. jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
22. että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
23. ja uudistua mielenne hengeltä
24. ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
25. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
26. ”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.” Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
27. älkääkä antako perkeleelle sijaa.
28. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Siunausta sinulle ja perheellesi

Antti

HENGELLINEN KURINALAISUUS…

1TIM4:7-16

Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. 8. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. 9. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. 10. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. 11. Tätä käske ja opeta. 12. Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. 13. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. 14. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. 15. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. 16. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

ROOM12:11

Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.

HARJOITA ITSEÄSI JUMALISUUTEEN…JA HARRASTA NÄITÄ,ELÄ NÄISSÄ,ETTÄ EDISTYMISESI OLISI KAIKKIEN NÄHTÄVISSÄ…JA VIELÄ:ÄLKÄÄ HARRASTUKSESSANNE OLKO VELTOT…SIINÄ PALJON MIELENKIINTOISIA KOHTIA…KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI,NIIN JUMALA RUPEAA OPETTAMAAN MEILLE HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA…JUMALAN PYHÄ HENKI RUPEAA TYÖSTÄMÄÄN MEIDÄN ELINTAPOJA JA TOTTUMUKSIA…JUMALAN PYHÄ HENKI RUPEAA OPETTAMAAN MEITÄ OIKEALLA TAVALLA HARJOITTAMAAN HENGELLISIÄ ASIOITA…PYHÄ HENKI RUPEAA MONELLA TAPAA MEITÄ OPASTAMAAN JA VAIKUTTAMAAN MEISSÄ HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA…PYHÄ HENKI JOHDATTAA MEIDÄN ELÄMÄN OLOSUHTEET PARHAALLA KATSOMALLAAN TAVALLA…TOISIN SANOEN,USKOVAN ELÄMÄSSÄ EI OLE SATTUMIA!

DAN1LUKU

Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä. 2. Ja Herra antoi hänen käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan huoneen astioita, ja hän vei ne Sinearin maahan, jumalansa huoneeseen. Ja hän vei astiat jumalansa aarrekammioon. 3. Ja kuningas käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda israelilaisia poikia, jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä, 4. nuorukaisia, joissa ei ollut mitään virheä ja jotka olivat kaunismuotoisia, jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia ja jotka olisivat kelvollisia palvelemaan kuninkaan hovissa; heille hänen tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä. 5. Ja kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen. 6. Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja. 7. Ja hoviherrain päällikkö pani heille nimet: Danielille hän pani nimen Beltsassar, Hananjalle nimen Sadrak, Miisaelille nimen Meesak ja Asarjalle nimen Abednego. 8. Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa. 9. Ja Jumala salli Danielin saada suosion ja armon hoviherrain päällikön edessä. 10. Mutta hoviherrain päällikkö sanoi Danielille: ”Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne, huomaa teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, niin te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä”. 11. Silloin Daniel sanoi katsastajalle, jonka hoviherrain päällikkö oli määrännyt pitämään silmällä Danielia, Hananjaa, Miisaelia ja Asarjaa: 12. ”Koettele palvelijoitasi kymmenen päivää, ja annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme. 13. Sitten tarkastettakoon sinun edessäsi, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne nuorukaiset, jotka syövät kuninkaan pöydän ruokaa; ja tee sitten palvelijoillesi sen mukaan, mitä silloin havaitset.” 14. Ja hän kuuli heitä tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää. 15. Mutta kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa. 16. Ja niin katsastaja jätti pois heille määrätyn ruuan ja heidän juotavansa viinin ja antoi heille vihannesruokaa. 17. Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet. 18. Kun sitten ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrain päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen. 19. Kun nyt kuningas keskusteli heidän kanssaan, ei ollut heidän joukossansa yhtäkään Danielin, Hananjan, Miisaelin ja Asarjan vertaista. Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi. 20. Ja kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä vertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä koko hänen valtakunnassaan oli. 21. Ja Daniel oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti.

 

DAN6:10

Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.

Dan9:1-3

Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi – 2. hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. 3. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

DANIEL JA JUUTALAISET NUORUKAISET OLIVAT JOUTUNEET PAKKOSIIRTOLAISUUTEEN BAABELIIN…TÄMÄ OLI TAPAHTUNUT JUMALAN SALLIMUKSESTA…USKOVAN ELÄMÄSSÄ EI OLE SATTUMIA! MUTTA DANIEL JA YSTÄVÄT PÄRJÄSIVÄT PAKKOSIIRTOLAISUUDESSA TODELLA HYVIN! MIKSI NÄIN? HERRA OLI HEIDÄN KANSSAAN! JA DANIELILLA JA NÄILLÄ NUORUKAISILLA OLI HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA…HE EIVÄT SUOSTUNEET SYÖMÄÄN EIKÄ JUOMAAN KUNINKAAN PÖYDÄSTÄ…HE EI HALUNNUT SAASTUTTAA ITSEÄNSÄ…JA DANIELISTA LISÄKSI SANOTTIIN ETTÄ HÄN LANKESI KOLMENA HETKENÄ PÄIVÄSSÄ POLVILLENSA,RUKOILI JA KIITTI JUMALAANSA,AIVAN NIIN KUIN HÄN ENNENKIN OLI TEHNYT! DANIELILLA JA KUMPPANEILLA OLI HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA! HE HARJOITTIVAT ITSEÄÄN JUMALISUUTEEN! HE OLIVAT HENGESSÄ PALAVIA! HE PALVELIVAT HERRAA TEOSSA JA TOTUUDESSA! SANA SANOO:

SANAL24:10

Jos olet ollut veltto, joutuu ahtaana aikana voimasi ahtaalle.

PS102:5

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

ROOM12:11

Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.

DANIEL JA NUORUKAISET OLIVAT HARJOITTANEET ITSEÄÄN JUMALISUUTEEN! HEILLÄ OLI HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA! HE RUKOILIVAT JA DANIELISTA MAINITAAN ETTÄ HÄN PAASTOSI JA TUTKI KIRJOITUKSIA! JA NIIN TODENNÄKÖISESTI NUORUKAISET MYÖS! JOS OLET OLLUT VELTTO,JOUTUU AHTAANA AIKANA VOIMASI AHTAALLE! DANIELIN JA NUORUKAISTEN KOHTALOA EI RATKAISTU TULISESSA PÄTSISSÄ EIKÄ LEIJONAN LUOLASSA! VAAN JO PALJON AIKAISEMMIN! HE OLIVAT HARJOITTANEET ITSEÄÄN JUMALISUUTEEN JO PALJON ENNEN KOETUKSIA! HE ELIVÄT USKOSTA!! HE OLIVAT HENGESSÄ PALAVIA! HE EI OLLEET LAISKOJA HENGELLISESSÄ ELÄMÄSSÄÄN…TODENNÄKÖISESTI HUONOSTI OISI KÄYNYT JOS HE OLISIVAT VASTA TULISEN PÄTSIN TAIKKA JALOPEURAN LUOLAN SUULLA RUVENNEET USKOAAN HARJOITTAMAAN…JOS OLET OLLUT VELTTO,JOUTUU AHTAANA AIKANA VOIMASI AHTAALLE…SYDÄMENI ON PAAHTUNUT JA KUIVUNUT KUIN RUOHO,SILLÄ MINÄ UNHOTAN SYÖDÄ LEIPÄÄNI! MEIDÄN TULEE JUURTUA KRISTUKSEEN JOKA AIKA! EI AINOASTAAN SILLOIN KUN ON HÄTÄ! VAAN JOKA AIKA…MEILLÄ TULEE OLLA HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA! MITÄ HENGELLINEN KURINALAISUUS VAIKUTTI DANIELISSA JA NUORUKAISISSA?

DAN6:1-23

Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. 2. Ja heitä ylempänä oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa. 3. Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki; ja kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi. 4. Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eikä rikkomusta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä laiminlyöntiä eikä rikkomusta löydetty. 5. Silloin nämä miehet sanoivat: ”Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä – ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan”. 6. Senjälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: ”Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti! 7. Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenänsä neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan. 8. Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa.” 9. Niin kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon. 10. Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt. 11. Silloin nuo miehet riensivät kiiruusti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja avuksi huutamasta Jumalaansa. 12. Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: ”Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan?” Kuningas vastasi ja sanoi: ”Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan”. 13. Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Daniel, joka on juutalaisia pakkosiirtolaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan kolmena hetkenä päivässä hän toimittaa rukouksensa”. 14. Mutta kun kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ja hän mietti, miten voisi pelastaa Danielin; auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaaksensa hänet. 15. Silloin ne miehet riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: ”Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta”. 16. Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet jalopeurain luolaan. Ja kuningas puhui Danielille ja sanoi: ”Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut”. Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle, 17. ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi. 18. Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä. 19. Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiiruusti jalopeurain luolalle. 20. Ja lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: ”Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut jalopeuroilta?” 21. Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: ”Kuningas eläköön iankaikkisesti! 22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessänsä, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt.” 23. Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa.

DANIEL HARJOITTI USKOANSA KIELLOSTA HUOLIMATTA! HÄN RUKOILI! JA SIITÄ HYVÄSTÄ HÄNET HEITETTIIN JALOPEURAIN LUOLAAN! DANIEL OLI ROHKEA! SANA SANOO:

2TIM1:1-7

Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

APT4:13

Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.

DANIEL OLI HARJOITTANUT USKOANSA…HÄN LUKI KIRJOITUKSIA,RUKOILI,PAASTOSI JNE…SIIS HÄNELLÄ OLI HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA…HÄN TURVASI HERRAAN ALATI EIKÄ AINOASTAAN PAHANA PÄIVÄNÄ…MUUT IHMISET NÄKIVÄT PIETARIN JA JOHANNEKSEN ROHKEUDEN! JA HE TUNSIVAT HEIDÄT NIIKSI,JOTKA OLIVAT OLLEET JEESUKSEN KANSSA! DANIELKIN OLI OLLUT JEESUKSEN KANSSA! NUORUKAISETKIN OLIVAT OLLEET JEESUKSEN KANSSA! HE OLIVAT HENGELLISESTI KURINALAISIA…HE HARJOITTIVAT USKOAAN JO ENNEN KUIN PAHAT PÄIVÄT YLLÄTTIVÄT…SE VAIKUTTI HEISSÄ PYHÄN HENGEN ROHKEUTTA JA PELOTTOMUUTTA!

DAN3LUKU

Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää, ja pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan. 2. Ja kuningas Nebukadnessar lähetti kokoamaan satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet, että he tulisivat sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. 3. Silloin kokoontuivat satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt, ja he asettuivat sen kuvapatsaan eteen, jonka Nebukadnessar oli pystyttänyt. 4. Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: ”Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: 5. heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. 6. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.” 7. Sentähden, heti kun kaikki kansat kuulivat torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, lankesivat kaikki kansat, sukukunnat ja kielet maahan ja kumartaen rukoilivat kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. 8. Silloin astui heti kaldealaisia miehiä esiin syyttämään juutalaisia. 9. He lausuivat ja sanoivat kuningas Nebukadnessarille: ”Kuningas eläköön iankaikkisesti! 10. Sinä, kuningas, olet antanut käskyn, että jokainen, joka kuulee torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkoon maahan ja kumartaen rukoilkoon kultaista kuvapatsasta, 11. ja että joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään tuliseen pätsiin. 12. On juutalaisia miehiä, joiden hoitoon sinä olet antanut Baabelin maakunnan hallinnon, Sadrak, Meesak ja Abednego: nämä miehet eivät välitä sinun käskystäsi, kuningas; he eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” 13. Silloin Nebukadnessar vihan vimmassa käski tuoda Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Kun nämä miehet oli tuotu kuninkaan eteen, 14. lausui Nebukadnessar ja sanoi heille: ”Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka minä olen pystyttänyt? 15. Nyt, jos te siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka minä olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?” 16. Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. 17. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. 18. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” 19. Silloin Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Ja hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. 20. Ja hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin. 21. Silloin nämä sidottiin vaippoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin. 22. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. 23. Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin. 24. Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Totisesti, kuningas!” 25. Hän vastasi ja sanoi: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika”. 26. Silloin Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: ”Sadrak, Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne”. Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat silloin ulos tulesta. 27. Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä. 28. Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: ”Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. 29. Ja minä annan käskyn, että jokainen, olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa ja kieltä tahansa, joka puhuu pilkaten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa tehtäköön soraläjäksi; sillä ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä.” 30. Sitten kuningas asetti Sadrakin, Meesakin ja Abednegon suureen valtaan Baabelin maakunnassa. 31. ”Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, jotka asuvat kaiken maan päällä: suuri olkoon teidän rauhanne! 32. Minä olen nähnyt hyväksi ilmoittaa ne tunnusteot ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle tehnyt. 33. Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä! Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun.”

JUUTALAISET NUORUKAISET OLIVAT ROHKEITA! HE OLIVAT VAELTANEET ELÄMÄNSÄ HERRAN SEURASSA! HERRA OLI HEIDÄN KANSSAAN TULISESSA PÄTSISSÄ! HEILLÄ OLI OIKEA USKON ASENNE: VAIKKA EI PELASTAISIKAAN,NIIN TIEDÄ SE,KUNINGAS,ETTÄ ME EMME PALVELE SINUN JUMALIASI EMMEKÄ KUMARTAEN RUKOILE KULTAISTA KUVAPATSASTA,JONKA SINÄ OLET PYSTYTTÄNYT! HALLELUJA! NÄILLÄ NUORUKAISILLA OLI USKON HENKI!HERRAN PELON HENKI,ROHKEUDEN HENKI! HE PELKÄSIVÄT ENEMMÄN ELÄVÄÄ JUMALAA KUIN KUNINGASTA! HE OLIVAT JO ENNEN KOETUKSEN HETKIÄ JUURTUNEET KRISTUKSEEN JA HÄNEN SANAANSA…HEILLÄ OLI PYHÄN HENGEN VOIMA…HEILLÄ OLI HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA…MEKIN SAADAAN KÄYTTÄÄ JOKAINEN LIIKENEVÄ HETKI RUKOILLAKSEMME,LUKEAKSEMME SANAA JNE..ME SAADAAN JOKA HETKI JUURTUA KRISTUKSEEN ENNEN KUIN AHTAAT AJAT KOITTAVAT…

PS62:8

Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

SAARN12:1-7

Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 2. ”Nämä eivät minua miellytä”; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin – 3. jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, 4. ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; 5. myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla – 6. ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. 7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

KOL2:6-7

Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, 7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

ETTÄ MUISTETAAN MITEN SUURI ETUOIKEUS MEILLÄ ON RUKOILLA JA LUKEA RAAMATTUA JA HARJOITTAA USKOAMME MONIN ERI TAVOIN! SE ON SUURI ETUOIKEUS! ELÄMÄN OLOSUHTEETKAAN EIVÄT VOI ESTÄÄ MEITÄ HARJOITTAMASTA USKOAMME! DANIEL JA NUORUKAISET OLIVAT PAKKOSIIRTOLAISUUDESSA JA SILTI HE LUKIVAT KIRJOITUKSIA JA RUKOILIVAT JA PAASTOSIVAT JA ELIVÄT HERRALLE! ELÄMÄN OLOSUHTEET EIVÄT VAIKUTTANEET HEIDÄN JUMALA SUHTEESEENSA! HEILLÄ OLI HENGELLISTÄ KURINALAISUUTTA! HE OLIVAT JUURTUNEET KRISTUKSEEN JO HYVISSÄ AJOIN ENNEN PAHOJA KOETUKSEN PÄIVIÄ! ME MYÖS SAADAAN JUURTUA KRISTUKSEEN JOKA AIKA! KÄYTETÄÄN AIKA HYÖDYLLISESTI HYVÄKSI! HERRAN JEESUKSEN AVULLA!AAMEN!