Kategoria: Yleinen

Helsingintien puhe 26.3.2016

Tällaisena minä oikein mielelläni palvelen Jumalaa.

Juuri ennen kuin olin aloittamassa tätä seuraavaa puheenvuoroani Rukouspaikassa, tuli mieleeni sanat:”Saatana on teidän keskellänne”.

Se voi tietysti tarkoittaa montaakin asiaa mutta itse koin sen tarkoittavan ainakin sitä että sielun vihollinen kärkkyy aktiivisesti tilaisuuttaa saada kuiskutella korvaamme miten huonoja olemme ja siksi kelvottomia Jumalaamme palvelemaan. Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali kiteyttää tärkeän opetuksen tästä aiheesta aika ytimekkäästi: Kyllä, niin olemmekin omassa lihassamme kelvottomia, eikä lihamme koskaan kelvolliseksi muutukaan. Jeesuksen veren uhri kuitenkin pyhittää meidät kelvollisiksi eli tekee meistä teoriassa vanhurskaita. Uskomalla tämän me tulemme käytännössä vanhurskaiksi eli Jumalalle kelvollisiksi (ja tähän toki liittyy myös parannuksen teko ja pyhitys: Joh 3:36).

Room 7:

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Jumala siunasi Abramia suurilla lupauksilla, ja koska Jumala ei valehtele (1. Sam 15:32), nämä lupaukset ja siunaukset ovat tapahtuneet lupaustensa mukaisesti ja ovat edelleen voimassa tänäkin päivänä:

1. Moos 17

1. Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra
hänelle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.”
3. Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
4. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
22. Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

Jumala siis lupasi siunata myös Abramin/Abrahamin jälkeläisetkin sukupolvesta sukupolveen. Kuten alla voimme hänen poikansa Iisakin elämästä lukea, siunaukset seurasivat kuten luvattu oli.

1. Moos 26

1. Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut
aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.
2. Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.
3. Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.
4. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

Erittäin mielenkiintoinen sanan paikka on 5. jae: Abrahamilla ei tietenkään ollut 10 käskyä tai Mooseksen lakia ohjeinaan, mutta jonkilaiset ohjeet soveliaasta toiminnasta Jumala oli Abrahamillakin antanut. Näistä ohjeista voi saada vihjeitä mm Nooan tarinasta ja Sodoman ja Gomorran kohtalosta ja monesta muusta vanhan testamentin kohdasta.

5. sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.”
6. Niin Iisak asettui Gerariin.

Nälänhädän keskellä Iisak saa ruokaa käsittämättömiä määriä.

12. Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.
13. Ja hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.

Jumala teki Abrahamin pojasta rikkaan. Jumalalla oli tälle rahalle ja vauraudelle suunnitelma sillä olihan hän perustamassa kokonaista kansakuntaa, mutta se oli myös merkkinä ympäröiville kansoille ja sinulle ja minulle että Jumala siunasi Abrahamin perillisiä yliluonnollisella tavalla. Raamattuun perustamani käsityksen mukaan Jumala antaa sinulle avuja ja/tai omaisuutta sen takia että käyttäisit niitä Jumalan valtakunnan työhön, ei sinun omiin ”mässäyksiisi” (2. Kor 5:15). Kun käytät Jumalan sinun haltuusi uskomaa rahaa, älä tuhlaa sitä itseesi yli oman tarpeesi vaan anna runsaasti almuja ja tee kaikkinaista hyvää (2. Kor 8:11-15). Oma tarve taas voidaan määritellä sanalla ”kohtuullinen”, ja se toki on subjektiivinen käsite (1. Kor 10:23 23. ”Kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ”kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki rakenna.).

Vaan ei Iisakin elämä ollut pelkkää myötätuulta. Iisakin palvelijoiden kaivamasta kaivosta syntyi riitaa Gerarin paimenten ja Iisakin leirin kesken. Iisak kuitenkin käänsi toisenkin poskensa eikä ruvennut taistelemaan vaan siirtyi kaivamaan uutta kaivoa. Ja vaikka taas syntyi riitaa, silti Iisak taas käänsi poskensa ja siirtyi kaivamaan uutta kaivoa. Lopulta…

22. Sitten hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sentähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: ”Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa”.
23. Sieltä hän meni Beersebaan.
24. Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: ”Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden”.
25. Silloin hän rakensi sinne alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.

On ihmeellistä lukea miten Jumala oli henk koht paikalla näinä Israelin kansakunnan syntyhetkinä. Hän ei vain lähettänyt enkeleitä, vaan meni itse paikalle ja ilmestyi useasti Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen.

1. Moos 27

1. Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet,
niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen”.
2. Niin hän sanoi: ”Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.
3. Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.
4. Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen.”
5. Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,
6. puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: ”Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:
7. ’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen’.
8. Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:
9. mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.
10. Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee.”
11. Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: ”Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.
12. Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta.”
13. Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda”.
14. Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.
15. Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.
16. Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.
17. Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.
18. Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Hän vastasi: ”Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?”
19. Jaakob sanoi isällensä: ”Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut.”
20. Mutta Iisak sanoi pojalleen: ”Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?” Hän vastasi: ”Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni”.
21. Niin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö”.
22. Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet”.
23. Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.
24. Vielä hän kysyi: ”Oletko sinä todella minun poikani Eesau?” Hän vastasi: ”Olen”.
25. Silloin hän sanoi: ”Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut”. Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.
26. Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Tule tänne ja suutele minua, poikani”.
27. Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: ”Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.
28. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.”
30. Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.
31. Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: ”Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut”.
32. Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: ”Kuka olet?” Hän vastasi: ”Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi”.
33. Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: ”Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva.”
34. Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: ”Siunaa minutkin, isäni!”
35. Mutta hän vastasi: ”Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen”.

IIsak, hurskas mies jolle Jumala oli henkilökohtaisesti antanut lupauksen siunauksesta, sai kärsiä oman vaimonsa ja poikansa petoksen. Vaikka olemme uskossa, emme elä jonkinlaisessa suojakuplassa jossa kaikki menee kuten haluamme. Jumala sallii ikävienkin asioiden tapahtua. Miksi? Uskon että siksi koska ihmiselle on suotu vapaa tahto.

Iisak jota Jaakob on juuri pettänyt, kuitenkin uudelleen siunaa tämän ja pyytää Jumalaa antamaan Jumalan Abrahamin jälkeläisille lupaamat siunaukset juuri tälle petturi pojalleen:

 

1. Moos 28

1. Silloin Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi hänet; hän käski häntä ja
sanoi hänelle: ”Älä ota vaimoksesi ketään Kanaanin tyttäristä,
2. vaan nouse ja mene Mesopotamiaan, isoisäsi Betuelin kotiin, ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Laabanin tyttäristä.
3. Ja Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja antakoon sinun tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että sinusta tulee suuri kansojen joukko.
4. Ja hän suokoon sinulle Aabrahamin siunauksen, sinulle ynnä sinun jälkeläisillesi, että saisit omaksesi maan, jossa sinä muukalaisena asut ja jonka Jumala on antanut Aabrahamille.”
5. Niin Iisak lähetti Jaakobin matkalle, ja hän lähti Mesopotamiaan Laabanin luo, joka oli aramilaisen Betuelin poika ja Rebekan, Jaakobin ja Eesaun äidin, veli.

Jumala siunaa Jaakobin, vaikka tämän on juuri pettänyt isänsä ja veljensä!

 

10. Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin.
11. Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan.
12. Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.
13. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun Isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.
14. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
15. Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut.”
16. Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt”.
17. Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti.”
18. Ja Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.
19. Ja hän kutsui paikan Beeteliksi; mutta ennen oli kaupungin nimenä Luus.
20. Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: ”Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni,
21. niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani;
22. ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset”.
Jumala siis ilmestyy Jaakobille henkilökohtaisesti ja antaa tälle perinnöksi Abrahamille aikoinaan antamansa lupaukset ja siunaukset.

Jaakob tekee sopimuksen enonsa Laabanin kanssa saadakseen tämän tyttären vaimokseen:

1. Moos 29

20. Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.
21. Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: ”Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä”.
22. Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot;
23. mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.
24. Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.
25. Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?”
26. Laaban vastasi: ”Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.
27. Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta.”
28. Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.
29. Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi.
30. Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

Jumala siunasi Leeaa lapsella, vaikka tämä oli saanut Jaakobin miehekseen petoksella. Ja Jumala salli tämän petoksen tapahtua Jaakobille vaikka Jaakobhan eli Jumalan siunauksen alla!!

 

31. Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.
32. Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: ”Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua”.

Jumala siis siunaa Jaakobia pettänyttä Leeaa! Jumala on pahoille hyvä! (sivuhuomautus: minäkin olen kehno ihminen sillä minussa ei ole mitään hyvää, on siis lohdullista lukea Raamatusta että Jumala on armollinen Jumala).

1. Moos 30

22. Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.
23. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Jumala on ottanut pois minun häpeäni”.
24. Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan”.
25. Ja kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, sanoi Jaakob Laabanille: ”Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani.

1. Moos 32

1. Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
2. Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: ”Tämä on Jumalan sotajoukkoa”. Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

22. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.
23. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.
24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
26. Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”.
27. Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”.
28. Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.
29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.
30. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”.
31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.
32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

Tuossakin tekstissä nousee esiim omituiselta tuntuva asia: Jaakobin painittua Jumalan kanssa hän sai kiitokseksi ontuvan lonkan! Onpa siinä meillä siunaus, eikö? Selitykseksi on tarjottu mm sitä että Jumala halusi näyttää Jaakobille että vaikka ylitsepääsemättömän tuntuisia vaikeuksia tulisi hänen eteensä, taistelemalla elämässä eteenpäin uskossa hän lopulta voittaisi. Emme useinkaan voi käsittää Jumalan teitä ja aivoituksia, voimme vain hyväksyä ne luottaen siihen että Jumala on hyvä, kuten Jeesuskin asian toteaa (Mark 10:18)

1. Moos 34

1. Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni
tapaamaan sen maan tyttäriä.
2. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.
3. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.
4. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: ”Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi”.
5. Ja Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan; mutta kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa kedolla, oli Jaakob vaiti siksi, kunnes he palasivat.
6. Ja Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä.
7. Ja Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet sydäntyivät ja vihastuivat kovin siitä, että hän oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa, kun oli maannut Jaakobin tyttären; sillä semmoista ei saa tehdä.

Jaakobilla ja hänen jälkeläisillään oli Jumalan siunaus ja silti Diinalle kävi kuten kävi. Miten se on mahdollista? Eikö Jumala lupaa että vaikka kulkisimme pimeässä laaksossa ei meidän tarvitse mitään pelätä (Ps. 23:4)? Käsitän tämän Diinan tapauksen johtuvan pääasiassa hänen välinpitämättömyyydestään. Diina otti mielestäni liian suuren riskin lähtiessään yksin ”maailmaan” ja näin asetti itsensä alttiiksi vaaralle. Tämä riski oli tarpeeton ja hän olisi välttänyt sen jos ei olisi lähtenyt yksin matkaan. Saman laista välinpitämättömyyttä on pistää kaikki rahat lompakkoon ja sitten lompakko takataskuun ja lähteä väentungokseen missä tietää taskuvarkauksia tapahtuneen.

Raiskaus ei ole koskaan oikein, se on selvää kaikille ja niinhän Raamatussakin opastetaan kuten edelläkin luki. Tästä Diinan kohtalosta voi minusta kuitenkin ottaa oppia holtittomuudesta: Vaikka olemme uskossa ja Jeesuksen veren suojassa, emme voi elää holtittomasti ja välinpitämättömästi. Jumala on antanyt meille pyhän henkensä joka ei toki ole pelkuruuden henki mutta on terveen harkinnan henki (1. Tim 1:7). Toki Jumalakin voi lähettää sinut ”susien keskelle” mutta se on aivan eri asia. Jumala ei tässä merkityksessä lähettänyt Diinaa tuolle matkalle.

1. Moos 35:

1. Ja Jumala sanoi Jaakobille: ”Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja
rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljeäsi Eesauta”.
2. Niin Jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: ”Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne.
3. Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, jota vaelsin.”
4. Niin he jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussansa, sekä renkaat, jotka olivat heidän korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan tammen alle, joka oli Sikemissä.
5. Ja he lähtivät liikkeelle; ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, niin etteivät nämä ajaneet takaa Jaakobin poikia.
6. Ja Jaakob saapui Luusiin, joka on Kanaanin maassa, se on Beeteliin, kaiken väen kanssa, joka oli hänen seurassaan.
7. Ja hän rakensi sinne alttarin ja nimitti paikan Eel-Beeteliksi, koska Jumala oli siellä ilmestynyt hänelle, silloin kun hän pakeni veljeään.

8. Mutta Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle, ja se sai siitä nimen ”Itkutammi”.
9. Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.
10. Ja Jumala sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel”. – Niin hän sai nimen Israel.
11. Ja Jumala sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.
12. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan.”
13. Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut.
14. Ja Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle.
15. Ja Jaakob nimitti sen paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi.
16. Sitten he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Ja kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan, joutui Raakel synnytystuskiin, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat.
17. Ja kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, sanoi kätilövaimo hänelle: ”Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan”.
18. Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin.
19. Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin.
20. Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan; tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.
21. Ja Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa tuolle puolen Karjatornia.
22. Ja tapahtui, kun Israel asui siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi Bilhan, isänsä sivuvaimon, kanssa. Ja Israel sai sen kuulla.
23. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. Leean pojat olivat Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon.
24. Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.
25. Bilhan, Raakelin orjattaren, pojat olivat Daan ja Naftali.
26. Silpan, Leean orjattaren, pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Mesopotamiassa.
27. Ja Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan, se on Hebroniin, jossa Aabraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina.
28. Ja Iisakin elinaika oli sata kahdeksankymmentä vuotta.
29. Ja Iisak vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa tykö, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Ja hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.

On ihmeellistä taas lukea miten Jumala henk koht ilmestyy kertomaan tahtoaan ihmisille Israelin suvun alkuvaiheessa. Näitä ilmestyksiä voisi verrata myös Jeesuksen elämään ihmisenä, mutta myös Jeesuksen ilmestymiseen Paavalille joka liittyi olennaisena osana Jumalan suunnitelmiin perustaa seurakuntaansa ja jatkaa Abrahamille luvattua siunasta pakanoiden keskuuteenkin.

Jaakob eli Jumalan siunaksessa, ja silti vaimonsa Raakel kuoli synnytyksessä. Jaakob eli Jumalan siunauksessa ja silti hänen esikoispoikansa Ruuben makasi äitipuolensa kanssa.

Kuolema on luonnollinen osa ihmisen elämää ja luomakuntaa yleisemminkin. Kuollessaan uskovan kilvoittelu on päättynyt ja hän pääsee ns maaliin. Uskovan kuolemassa on siis myös ilolle sijaa, mitenkään väheksymättä sitä menetyksestä johtuvaa oikeutettua surua jota omaiset ja ystävät kokevat.
1. Moos 37

1. Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut
muukalaisena, Kanaanin maassa.
2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: ”Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”.
10. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”
11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13. sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen”. Hän vastasi: ”Tässä olen”.
14. Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19. He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”
21. Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: ”Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi”.
22. Vielä Ruuben sanoi heille: ”Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen”. Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24. ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25. Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26. Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30. palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!”
31. Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32. Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö”.

36. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

 

Jaakobin pojathan ovat Israelin 12 heimon kantaisät. Luulisi heidän olleen erityisen hurskaita!? Silti yksi makasi äitipuolensa kanssa, suurin osa kahdehti ja vihasi veljeään niin paljon että oli valmis tappamaan tämän ja lopulta myivät orjaksi sekä valehtelivat siitä isälleen. Silti Jumala siunasi heitä! Jumala lopulta teki Joosefista Faraon jäljkeen toiseksi mahtavimman miehen ja näin takasi isänsä perhekunnalle yltäkylläiset olot nälänhädän keskellä heidän kaltoin kohteleman veljensä kautta.

Jumala salli Joosefin kokea veljiensä kylmän kohtelun, vankeuden ja Potifarin vaimon valheiden takia lisää vankeutta. Vain jotta Joosef kohoaisi varsinaiseen tehtäväänsä Johon Jumala oli hänet tarkoittanut. Vastoinkäymisiä vastoinkäymistä jälkeen. Vaikka Jumala löi Joosefiakin ”lonkkaan” uskossa taistellen Joosef saavutti luvatun voittopalkinnon (Jonka Jumala näyissä hänelle nuorukaisena ilmoitti kuten voit lukea 1. Mooseksen kirjan 38 ja sitä seuraavista luvuista.

 

Jumala siunasi Abrahamin ja tämän jälkeläisillä on edelleen Jumalan lupaus. Abraham noudatti Jumalan säädöksiä ja ohjeita ja oli kuuliainen Jumalalle. Iisak vaikuttaa Raamatun mukaan olleen hyvin Jumalaa pelkäävä mies (vaikka sortui hänkin valehteluun 1. Moos 26:6-11) mutta pojasta ei polvi enää paranekkaan ja myös vastoinkäymisä tulee:

Iisakin vaimo Rebekka juonii miestään vastaan ja valheella auttaa Jaakobia saamaan Esaulle kuuluvat esikoisen siunaukset.

Jaakob juonii valheella isänsä siunaamaan itsensä.

Jaakobin tytär Dina raiskataan.

Jaakobin esikoispoika Ruben makaa Jaakobin sivuvaimon eli oman äitipuolensa kanssa.

Jaakobin pojat vihaavat veljeänsä Joosefia ja myyvät tämän orjaksi (meinaavat jopa tappaa).

Jaakobin suuri rakkaus Raakel kuolee synnyttäessään Benjaminin.

Ja silti kaiken tämän tapahtuessa, Jumalan siunaus ja lupaus Abrahamille on voimassa.

Jaakobin pojista tulee Israelin 12 sukukuntaa! Jeesus on juutalainen!
Gal 3:

5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
6. samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”?
7. Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
8. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
9. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.

14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

16. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.
17. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.
18. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.

29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

Mekin olemme siis Abrahamin perillisiä eli Jumalan Abrahamille lupaamien siunausten perillisiä! Oletko koskaan miettinyt tätä oikein kunnolla? Me olemme perillisiä lupauksen mukaan: Koska uskomme. Tämä lupaus ei raukea tyhjiin vaikka me olemme kehnoja tai tunnemme itsemme kehnoksi. Edes Mooseksen laki ei tehnyt tyhjäksi Jumalan lupausta, siis lain rikkojalle oli ao lupaus edelleen voimassa kuten oli Jaakobille ja Jaakobin pojillekkin vaikka he toimivat aivan väärin. Samoin lupaus on voimassa meille Jeesukseen uskoville, vaikka lankeaisimme syntiin! Jos lankeat, tee parannus ja Jumalan siunaus on sinulla ja uskovalla perheelläsi. Muutoinha ei parannusta kannattaisi tehdäkään jos ei lupaus olisi voimassa parannuksen tehneelle! Ja kuitenkin Jeesus sanoo että tehkää parannus, ja Raamattu lupaa että vaikka vanhurskas (siis uskova) lankeaa, hän saa nousta jälleen (tekemällä parannuksen).

Lopulta, ei elämämme tarkoitus ole tuijottaa omaan napaan. Elämän tarkoitus on elää Jeesuksessa Kirstuksessa ja iankaikkisesti Jumalan yhteydessä, kuten Jumala on alunperin ennen syntiinlankeemustakin jo ihmisen osaksi suunnitellut. Tässä tavoitteessamme ei siis ole kyse itsekeskeisyydestä kun/jos haluat pelastua ja elää iankaikkisesti sillä se on alunperin Jumalan suunnitelma sinunkin osallesi! Jumala on sen halun sinuun asettanut samoin kuin lapsen rakkauden isäänsä ja äitiään kohtaan.

Kol 3:

1. Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
2. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
3. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;

Siunausta sinulle ja Perheellesi

Antti

HENGEN TULI…

LUUK12:49

Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!

HIUKAN AJATUKSIA TULESTA RAAMATUN VALOSSA…JEESUS TAHTOI TODELLA KOVASTI ETTÄ TULI OLISI JO SYTTYNYT! MINKÄLAISTA TULTA RAAMATUSSA ON? ETTÄ MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN TULESTA?

HEBR12:28-29

Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
29. sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

SILLÄ MEIDÄN JUMALAMME ON KULUTTAVAINEN TULI! MONTA KERTAA ME EHKEN HALUISIMME ”PALAA” HENGEN TULESTA…SIIS OLLA HENGESSÄ PALAVIA! VAIKKA MEIDÄN JUMALAMME ON KULUTTAVAINEN TULI!

JES33:13-17

Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
14. Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: ”Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?”
15. Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16. hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
17. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.

SIIS TUNTUU SILTÄ ETTÄ KUN ME SAADAAN PALAA HENGEN TULTA,NIIN SE TULI ON MYÖS OMALLA TAVALLAAN TUHOAVAA! KULUTTAVAA!!

MAL4:1-3

Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki
julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
2. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
3. ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.

PS50:2-3

Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

PS97:1-5

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin
niitä on.
2. Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.
3. Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.
4. Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.
5. Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.

1KOR3:10-15

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
11. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13. niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15. mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

JUMALAN PYHÄN HENGEN TULI KULUTTAA MEISTÄ EPÄPYHÄN AINEKSEN POIS…KAIKKI AINES MIKÄ EI OLE JUMALASTA,PALAA KERRAN POROKSI! KUULOSTAA AIKA HURJALTA! HERRA HALUAA KULUTTAA MEISTÄ EPÄPYHÄN POIS JO TÄSSÄ AJASSA…MINKÄTAKIA?

MAL3:2-3

Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua.
3. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.

ILM3:14-18

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

JA HÄN ISTUU JA SULATTAA JA PUHDISTAA HOPEAN, HÄN PUHDISTAA LEEVIN POJAT, SAA NE PUHTAIKSI KUIN KULLAN JA HOPEAN JA SITTEN HE TUOVAT HERRALLE UHRILAHJOJA VANHURSKAUDESSA…MINÄ NEUVON SINUA OSTAMAAN MINULTA KULTAA, TULESSA PUHDISTETTUA, ETTÄ RIKASTUISIT!! SIIS KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI, JUMALA RUPEAA POLTTAMAAN MEISTÄ EPÄPYHÄÄ AINESTA POIS ETTÄ KRISTUKSEN KUVA SAISI MEISTÄ AINA LOISTAA KIRKKAAMIN JA KIRKKAAMIN!! SILLOIN ME SAADAAN OLLA VOIMALLISESTI HERRAN KÄYTÖSSÄ!! SILLOIN KUN IHMISEN OMA MINÄ JA HALU ON POLTETTU POROKSI!! SILLOIN HERRA PYSTYY VOIMALLISESTI KÄYTTÄMÄÄN USKOVAA VÄLIKAPPALEENAAN, SILLOIN KUN IHMISEN OMA MINÄ, OMA LIHA JA OMA TAHTO ON POLTETTU POROKSI!! SIIS SE TEKEE TAAS KERRAN TODELLA KIPEÄÄ KUN ME OLLAAN KULUTTAVAN TULEN ALLA!! LIHA TAAS KERRAN VOIVOTTELEE JA TUSKAILEE TULEN ALLA!! MUTTA EI OLE OIKOTIETÄ ONNEEN!! JUMALA EI ANNA KUNNIAANSA IHMISILLE EIKÄ EPÄJUMALILLE!!

JOH7:18

Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.

JES42:1-8

Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon
minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
2. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
3. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
4. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.
5. Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
6. Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
7. avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.
8. Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

JOKA PYYTÄÄ LÄHETTÄJÄNSÄ KUNNIAA, SE ON TOTINEN…JA MINÄ EN ANNA KUNNIAANI TOISELLE ENKÄ YLISTYSTÄNI EPÄJUMALILLE…JUMALA ON TODELLA TARKKA KUNNIASTAA! JUMALA EI ANNA IHMISTEN RETOSTELLA JA OTTAA KUNNIAA ITSELLEEN…KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI, MEISSÄ ON TODELLA PALJON EPÄPYHÄÄ JOTA JUMALAN HENKI RUPEAA POLTTAMAAN POROKSI…ON IHMISEN OMA MINÄ, OMA HALU TEHDÄ ASIOITA IRRALLEEN JEESUKSESTA, IRRALLEEN JUMALAN TAHDOSTA! HALU OTTAA KUNNIA ITSELLEEN HERRAN TÖISTÄ…KUN MINÄ RUKOILIN TAPAHTUI SITÄ JA SITÄ…JOS MINÄ EN OLE MUKANA TÄSSÄ NIIN SE EI OLE HERRAN TYÖTÄ JNE…SIIS ME IHMISET OLLAAN LUONNOSTAAN NIIN ITSERIITTOISIA ETTÄ ME MONESTI SAATETAAN LUULLA ETTÄ JOS ME EI RUKOILLA, JOS ME EI TEHDÄ SITÄ TAIKKA TÄTÄ NIIN MITÄÄN EI TAPAHDU…IKÄÄNKUIN ME OLTAIS AINOITA JA OIKEITA HERRAN TYÖNTEKIJÖITÄ…MUUT ON VAAN TOLLASSIA NÖSSYKÖITÄ… HERRA POLTTAA TÄMMÖISEN ASENTEEN POROKSI! MUUTEN KUNNIA MENEE IHMISELLE EIKÄ HERRALLE…HERRA EI ANNA KUNNIAANSA VÄÄRÄLLÄ TAVALLA IHMISELLE…

3MOOS9:22-24

Ja Aaron kohotti kätensä kansaa kohti ja siunasi heidät, ja kun hän oli toimittanut syntiuhrin, polttouhrin ja yhteysuhrin, astui hän alas.
23. Ja Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan, ja kun he tulivat sieltä ulos, siunasivat he kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle.
24. Ja tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa.

3MOOS10:1-3

Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja
virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä.
2. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä.
3. Niin Mooses sanoi Aaronille: ”Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni”. – Mutta Aaron oli ääneti.

APT5:1-13

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,
2. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
3. Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
4. Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.”
5. Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.
6. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
7. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut.
8. Niin Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: ”Kyllä, juuri siihen hintaan”.
9. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.”
10. Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
11. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.
12. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.
13. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.

AARONIN POJAT TOIVAT VIERASTA TULTA HERRAN ETEEN, VASTOIN HÄNEN KÄSKYÄNSÄ!! MITÄ TAPAHTUI? SILLOIN LÄHTI TULI HERRAN TYKÖÄ JA KULUTTI HEIDÄT!! NIIN ETTÄ HE KUOLIVAT HERRAN EDESSÄ!! JA ANANIAS JA SAFIIRA KIUSASIVAT HERRAN HENKEÄ…JA HE KUOLIVAT…!! SIIS KYLLÄ JUMALAN TULI ON TUHOAVAA JA KULUTTAVAA TULTA…JA JOTENKIN PITÄISI OLLA TÄSSÄ TARKKANA ETTÄ EI TUOTAIS IKINÄ HERRAN ALTTARILLE VIERASTA TULTA! SE VIERAS TULI ON JOTENKIN SELLAISTA ETTÄ IHMINEN HALUAA JOTENKIN TEHDÄ ASIOITA ILMAN JEESUSTA, ILMAN PYHÄÄ HENKEÄ…TAIKKA SELLAISTA ETTÄ IHMINEN HALUAA HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ PÄÄSTÄ KÄSIKSI IHMEISIIN JA MERKKEIHIN MUTTA EI HALUA OLLENKAAN IKÄÄNKUIN KUULLA TAIKKA OJENTAUTUA JUMALAN SANAN MUKAAN MUUTOIN KUIN NIITTEN ASIOITTEN KOHDALLA JOTKA MIELLYTTÄÄ HÄNTÄ ITSEÄÄN…TOISIN SANOEN HÄNEN LIHAANSA…SIIS TUNTUU ETTÄ TÄMMÖISET IHMISET ON HELPOSTI EKSYTETTÄVISSÄ VIHOLLISEN TOIMESTA…

MARK13:22

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.

2TESS2:7-12

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

ILM13:11-15

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.
12. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.
13. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
14. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.
15. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.

MONET IHMISET SAATTAVAT OLLA NYKYAIKANA JO KYLLÄSTYNEET AINAISEEN VAROITTELUUN VÄÄRISTÄ ASIOISTA…MUTTA TUNTUU ETTÄ SITÄ PIKKUHILJAA ALKAA IKÄÄNKUIN TURTUMAAN JA AJATTELEMAAN ETTÄ EI SITÄ VARMAAN MITÄÄ VÄÄRÄÄ OLEKKAAN…ETTÄ TUNTUU ETTÄ MEITÄ PITÄÄ AINA AIKA AJOIN RAVISTELLA HEREILLE…RAAMATUN SANASTA ME NÄHTIIN ETTÄ ON OLEMASSA OIKEANLAISTA JUMALAN PYHÄN HENGEN TULTA JA ON OLEMASSA VIERASTA TULTA…JUMALAN PYHÄN HENGEN TULI ON SELLAISTA PUHDISTAVAA JA PYHITTÄVÄÄ JA SELLAISTA ETTÄ SE SAA ESIIN MEISSÄ AINA ENEMMÄN KRISTUKSEN MUODON…SIIS ETTÄ JEESUS AINA VOIMALLISEMMIN PÄÄSEE MEIDÄN KAUTTA TOIMIMAAN JA HÄNEN OLEMUKSENSA MEISSÄ NÄKYMÄÄN…JA SITTEN ON SE VÄÄRÄ TULI…TUNTUU ETTÄ SE ON JUSTIINSA SELLAISTA SIELULLISTA…SEMMOISTA ETTÄ VIIS SIITÄ VAIKKA RAAMATUSSA EI LÖYTYISI VIITTEITÄ TÄLLÄISISTÄ ILMIÖISTÄ JOITA TÄMÄ TULI SAA AIKAAN…SIIS SE TULI ON ILMAN JEESUSTA OLEVAA TULTA…

2KOR11:1-21

Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.
2. Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
3. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
5. Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.
6. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.
7. Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että – alentaessani itseni, jotta te ylenisitte – olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?
8. Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.
9. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
10. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.
11. Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.
12. Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.
13. Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
16. Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.
17. Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.
18. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
19. Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.
20. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa – puhun kuin mieletön – sen uskallan minäkin.

PAAVALI PUHUI TOISESTA JEESUKSESTA, TOISESTA HENGESTÄ, TOISESTA EVANKELIUMISTA…ELI PAAVALIN AIKANA OLI MYÖS VIERASTA TULTA…ETTÄ MEIDÄN TULEE OLLA NYKYAIKANA TODELLA TARKKOINA KUN TUNTUU ETTÄ ERILLAISIA ”TULEN” TARJOAJIA TULEE OVISTA JA IKKUNOISTA…ALISTUTAAN JUMALAN PUHDISTAVAN TULEN ALLE JA PITÄYDYTÄÄN HERRAN SANAAN JA RIIPUTAAN KRISTUKSESSA KIINNI NIIN MEIDÄN HYVIN KÄY…MUISTETAAN ETTÄ VIHOLLINEN TARJOAA JA VOISKO JOPA SANOA ETTÄ OIKEIN TYRKYTTÄÄ VIERASTA TULTA USKOVILLE! MINKÄTAKIA NÄIN? SE VIHOLLINEN YRITTÄÄ KOKO AJAN TURMELLA JUMALAN TYÖN…KUN ME OLLAAN OIKEAN TULEN ALLA, JUMALAN PYHÄN HENGEN TULEN ALLA, ME OLLAAN SILLOIN NÖYRIÄ JA ARMAHTAVAISIA JA LAUPIAITA AINA ENEMMÄN JA ENEMMÄN…MEILLÄ ON PUHDAS HENKI…MUTTA TUNTUU ETTÄ VIERAAN TULEN KANTAJIEN TUNTOMERKIT ON YLPEYS, LIHALLISUUS, RETOSTELEMINEN OMILLA ”HENGELLISILLÄ” TEOILLA, ITSENSÄ SUOSITTELEMINEN JA HENGELLINEN YLIMIELISYYS!! SIIS KATSOTAAN NIITÄ JEESUKSEN SEURAAJIA KUIN HALPAA MAKKARAA KETKÄ HALUAVAT OJENTAUTUA JUMALAN SANAN MUKAAN…SIIS PIDETÄÄN NIITÄ KETKÄ EI HALUA VIERASTA TULTA, ALAIKÄISINÄ JA VAUVOINA JNE…JA MONTA KERTAA NÄÄ VIERAAN TULEN KANTAJAT JA LEVITTÄJÄT ON MONASTI PERSOJA RAHALLE JA ENNENKAIKKEA IHMISTEN PALVONNALLE JA YLISTYKSELLE…HE JOTENKIN HALUAA ETTÄ HEITÄ PIDETÄÄN HENGEN JÄTTILÄISINÄ YMS…MUTTA MUISTETAAN ETTÄ VIERAS TULI EI IKINÄ KESTÄ JUMALAN EDESSÄ!! EI IKINÄ!! OLLAAN USKOLLISIA HERRALLE KAIKESSA JA PYRITÄÄN KAIKESSA TEKEMÄÄN JUMALAN TAHTO…AAMEN…

JES66:1-16

Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun
jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?
2. Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.
3. Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä,
4. niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista.
5. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ”Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!” Mutta he joutuvat häpeään.
6. Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa!
7. Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.
8. Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.
9. Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?
10. Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet,
11. että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta.
12. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.
13. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.
14. Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa.
15. Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä.
16. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon.

RAKKAUDEN KAKSOISKÄSKY…

 

MATT22:36-40

”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?”
37. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.
38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.
40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

 

NÄISSÄ KAHDESSA KÄSKYSSÄ RIIPPUU KAIKKI LAKI JA PROFEETAT! SIIS RAKASTA HERRAA,SINUN JUMALAASI,KAIKESTA SYDÄMESTÄSI JA KAIKESTA SIELUSTASI JA KAIKESTA MIELESTÄSI! JA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI!! SIINÄPÄ TAVOITETTA KERRAKSEEN!

1KOR13LUKU

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

RAKKAUS TUNTUU OLEVAN RAAMATUSSA TODELLA KESKEISELLÄ SIJALLA! VAIKKA ME TEHTÄIS VAIKKA MINKÄLAISTA ASIAA HERRALLE ILMAN RAKKAUTTA,SE ON IHAN YHTÄ TYHJÄN KANSSA! ONKO SE SILLOIN HERRALLE TEHTYÄ? JOS SE ON ILMAN JUMALAN RAKKAUTTA? NÄISSÄ KAHDESSA KÄSKYSSÄ RIIPPUU KAIKKI LAKI JA PROFEETAT! ETTÄ TUNTUU ETTÄ JOS TOI RAKKAUDEN KAKSOISKÄSKY JÄÄ TÄYTTÄMÄTTÄ NIIN EI MEIDÄN TEOT OLE SILLOIN HERRALLE OTOLLISET!

 

1KOR3:10-15

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
11. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13. niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15. mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

 

GAL5:6

Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.

ROOM15:30

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,

2TIM1:7

Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

 

EDELLISISSÄ KOHDISSA PUHUTTIIN RAKKAUDEN KAUTTA VAIKUTTAVASTA USKOSTA!! JA HENGEN RAKKAUDESTA JA VOIMAN JA RAKKAUDEN JA RAITTIUDEN HENGESTÄ! TUNTUU ETTÄ TEOT JOITA ME TEHDÄÄN,PITÄÄ OLLA JUMALAN HENGEN ,RAKKAUDEN HENGEN INNOITTAMIA! MUUTEN NE TEOT ON PUUTA,HEINIÄ JA OLKIA! NE KERRAN PALAA POROKSI! NE OLIVAT HELISEVÄÄ VASKEA JA KILISEVÄÄ KULKUSTA!! SIIS ON MAHDOLLISTA TEHDÄ TEKOJA JOTKA ULKONAISESTI NÄYTTÄÄ IKÄÄNKUIN JEESUKSEN TEOILTA MUTTA EIVÄT KUITENKAAN OLE!!

MATT7:21-23

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

 

ELI KYLLÄ ON TODELLA TÄRKEÄÄ ETTÄ ME OLLAAN HERRALLE KAIKESSA KUULIAISET…SIIS ETTÄ ME EI TEHDÄ ASIOITA ILMAN JEESUSTA! ILMAN JUMALAN RAKKAUTTA! RAKKAUDESSA ON ELÄMÄÄ! ETTÄ NE IHMETEOT JA ARMOLAHJAT EIVÄT OLE IKÄÄNKUIN KAIKKI KAIKESSA! TOKI NE ON TODELLA TÄRKEITÄ MUTTA NIITÄ EI PIDÄ TAVOITELLA IKÄÄNKUIN YLI KAIKEN MUUN! SIIS VÄLILLÄ TUNTUU ETTÄ IHMISET HALUAA PELKÄSTÄÄN IHMEITÄ JA MERKKEJÄ! JA KAIKKEA YLILUONNOLLISTA! MUTTA TUNTUU ETTÄ NYKYAIKANA IHMISET KAVAHTAVAT JEESUKSEN TARJOAMAA RISTIÄ! SIELTÄ JEESUKSEN ANTAMAN RISTIN JUURELTA VUOTAA ELÄMÄ! RAKKAUDEN VOITELU! SE TULEE LIHAN KUOLEMASTA! SE EI TULE IHMEISTÄ JA MERKEISTÄ VAAN GETSEMANESTA JA GOLGATASTA! IHMISET KAVAHTAA KÄRSIMYSTÄ JA RISTIN HÄPEÄÄ! HE HALUUVAT VAIN IHMEITÄ JA MERKKEJÄ JA VOIMAA!! KAIKKI HETI TÄNNE!  EI MALTETA ODOTTAA JUMALAN AIKAA! RYNNÄTÄÄN IHMISTEN PERÄSSÄ SINNE TÄNNE IHMEITÄ JA VOITELUA ETSIMÄSSÄ!! EI SEURATA JEESUSTA RISTIN KAIDALLA TIELLÄ! EI OLLA KUULIAISIA HERRAN ÄÄNELLE JA HERRAN SANALLE! SILLOIN OLLAAN HELISEVÄÄ VASKEA JA KILISEVÄÄ KULKUSTA! VOI OLLA ÄÄNEKKÄITÄ YLISTYSHETKIÄ JOISSA SANOTAAN: JEESUS MÄ RAKASTAN SUA!! JA KOKOUKSEN LOPUTTUA KUN HETKEN HURMA ON OHI NIIN EI ENÄÄ RAKASTETAKKAAN JEESUSTA! MINKÄ TAKIA! SANA SANOO:

 

JAAK3:9-18

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10. samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
11. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
12. Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

 

SE ON SIELULLISTA,RIIVAAJIEN VIISAUTTA! TUNTUU ETTÄ NYKYÄÄN ALKAA OLLA PALJON SIELULLISUUTTA! SE ON SELLAISTA ETTÄ HETKISEKSI INNOSTUTAAN JOSTAKIN JA SITTEN TAAS UNOHDETAAN KOKO JUTTU…SE SIELULLISUUS ON JOTENKIN SELLAISTA ETTÄ SE LUPAA PALJON MUTTA EI ANNA MITÄÄN! MIKSI? SIITÄ PUUTTUU JUMALAN RAKKAUS! JUMALAN RAKKAUDEN VOITELU! KRISTUS MEISSÄ,KIRKKAUDEN TOIVO! SIIS JEESUKSEN KUVA EI PÄÄSE TULEMAAN IHMISESSÄ ESILLE! MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA? VOI OLLA ETTÄ IHMINEN EI OLE PÄÄSSYT IKINÄ TULEMAAN OIKEASTI USKOON JA ON JÄÄNYT NÄIN OLLEN SIELULLISUUTEEN…TAIKKA SITTEN IHMINEN ON TULLUT USKOON MUTTA NISUNJYVÄ EI OLE PÄÄSSYT HÄNEN KOHDALLA KUOLEMAAN…

 

JOH12:24-26

Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

ELI TUNTUU ETTÄ NÄÄ ASIAT ON SYYNÄ SIIHEN ETTÄ IHMINEN JOKA KANTAA USKOVAN NIMEÄ EI VAELLA RAKKAUDESSA…ELI SE IHMINEN EI OLE PAKOSTI IKINÄ PÄÄSSYT KOKEMAAN UUDESTISYNTYMISEN IHMETTÄ TAIKKA JOS ON NIIN JEESUKSEN RISTI EI OLE PÄÄSSYT TEKEMÄÄN TYÖTÄ SEN IHMISEN ELÄMÄSSÄ! ELI KYLLÄ USKOVAKIN IHMINEN VOI VÄLTELLÄ JEESUKSEN RISTIÄ! JEESUS SANOO ETTÄ JOKA EI OTA RISTIÄNSÄ JA SEURAA MINUA,SE EI VOI OLLA MINUN OPETUSLAPSENI…

LUUK14:27

Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.

ELI KYLLÄ SANA LUPAA ETTÄ TÄLLÄINEN IHMINEN PELASTUU JOS PYSYY USKOSSA LOPPUUN ASTI MUTTA TEOT PALAA JOTKA EI OLE TEHTY RAKKAUDESTA KRISTUKSEEN…

 

1KOR3:11-15

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13. niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15. mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

 

JOS JONKUN TEKEMÄ RAKENNUS KESTÄÄ,ON HÄN SAAVA PALKAN! HERRA HALUAISI ETTÄ JOKAINEN USKOVA ANTAUTUISI JEESUKSEN TARJOAMAN RISTIN ALLE! SIELTÄ VIRTAA RAKKAUDEN VOITELU! TUNTUU HASSULTA ETTÄ IHMISET LÄHTEE HAKEMAAN ”VOITELUA” ERI SUPERSAARNAJIEN KÄSIEN ALTA JOPA ULKOMAITA MYÖTEN VAIKKA HERRA ANTAA VOITELUNSA VIRRATA RISTIN ALTA! SIIS JUMALA KUOLETTAA IHMISEN LIHAN! IHMISEN OMAN TAHDON JA HALUN TEHDÄ ASIOITA!!

 

JOH21:18

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”

 

ETTÄ OLLAAN EDELLEEN KÄRSIVÄLLISIÄ! OLLAAN EDELLEEN RISTIN ALLA NIIN ME NÄIN OLLEN SAAMME JATKUVASTI VAELTAA JUMALAN RAKKUDEN KANAVINA! JUMALAN RAKKAUS PÄÄSEE VUOTAMAAN MEISTÄ TÄHÄN PIMEÄÄN MAAILMAAN! SANA SANOO:

2KOR4:5-11

Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

MUISTETAAN ETTÄ KUOLEMASSA ON ELÄMÄ! KRISTUKSEN RAKKAUS VUOTAA MEIDÄN SÄRJETYISTÄ ASTIOISTA PIMEYDESSÄ OLEVILLE IHMISILLE! ME SAADAAN OLLA KRISTUKSEN SULOISENA TUOKSUNA TÄSSÄ MAAILMASSA! HALLELUJA! MAHTAVAA JUMALAN ARMOA!! EI LÄHDETÄ POIS RISTIN ALTA! RISTI NÖYRYYTTÄÄ JA KUOLETTAA MEIDÄN LIHAA!! SE ON SIUNAUS!SUURI JUMALAN ARMO! ME SAADAAN VAELTAA JUMALAN RAKKAUDESSA! HALLELUJA! AAMEN…

ROOM8:28-39

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”.
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

 

 

 

 

 

KRISTUKSEN NÖYRYYS…

MATT11:28-30

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”

OPPIKAA MINUSTA,SILLÄ MINÄ OLEN HILJAINEN JA NÖYRÄ SYDÄMELTÄ…SIIS JEESUS OLI JA ON NÖYRÄ…SYDÄMELTÄÄN…NÖYRYYS ON YLPEYDEN VASTAKOHTA…

PS18:26-28

Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
27. puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28. Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

SANANL6:16-19

Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17. ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18. sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19. väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

PS138:6

Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.

SANANL21:4

Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän – jumalattomien lamppu – ovat syntiä.

JOKAINEN IHMINEN ON LUONNOSTAAN YLPEÄ…YLPEYS ON SYNTIÄ…JUMALA EI TYKKÄÄ YHTÄÄN YLPEYDESTÄ…KUN ME SAADAAN TULLA JEESUKSEEN USKOVIKSI,JUMALA RUPEAA MEITÄ VOISKO SANOA PUHDISTAMAAN YLPEYDESTÄ…HERRA RUPEAA TYÖSTÄMÄÄN MEITÄ TÄSSÄ YLPEYS ASIASSA KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI…MITEN HERRA SEN TEKEEE? SANA SANOO:

PS119:67-75

Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68. Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
69. Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
70. Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71. Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
72. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
73. Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74. Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.

ENNEN KUIN MINUT NÖYRYYTETTIIN,MINÄ EKSYIN,MUTTA NYT MINÄ NOUDATAN SINUN SANAASI! HYVÄ OLI ETTÄ MINUT NÖYRYYTETTIIN: NIIN MINÄ OPIN SINUN KÄSKYSI! JA USKOLLISUUDESSASI SINÄ OLET MINUT NÖYRYYTTÄNYT!! SIIS KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI NIIN MEISTÄ RUVETAAN KITKEMÄÄN YLPEYTTÄ POIS!! HERRA NÖYRYYTTÄÄ MEITÄ!! JEESUS OLI TODELLA NÖYRÄ! SANA SANOO:

FIL2:5-8

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

HÄN NÖYRYYTTI ITSENSÄ!! SIIS JEESUS NÖYRYYTTI ITSENSÄ VAPAAEHTOISESTI!! MUTTA KUN ME IHMISET OLLAAN SELLAISIA ETTÄ ME EI EDES AINA HOKSATA OLEVAMME YLPEITÄ NIIN JUMALA JOUTUU NÖYRYYTTÄMÄÄN MEITÄ ETTÄ MEISTÄ TULISI NÖYRIÄ!! USKOLLISUUDESSASI SINÄ OLET MINUT NÖYRYYTTÄNYT! SIIS SE ON JUMALAN SIUNAUS ETTÄ MEITÄ NÖYRYYTETÄÄN VAIKKA SE LIHALLE TEKEEKIN KIPEÄÄ JA KUOLEMAA!! MEISTÄ TULEE NÖYRYYTYSTEN KAUTTA NÖYRIÄ! HALLELUJA!! SE ON SUURTA JUMALAN RAKKAUTTA MEITÄ KOHTAAN!!

4MOOS12:3

Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.

JUMALA OLI NÖYRYYTTÄNYT MOOSESTA! MOOSES OLI 40 VUOTTA ERÄMAASSA NÖYRYYDEN KOULUSSA! HÄNET NÖYRYYTETTIIN! MIKÄ OLI LOPPUTULOS? MOOSES OLI SANGEN NÖYRÄ MIES,NÖYREMPI KUIN KUKAAN MUU IHMINEN MAAN PÄÄLLÄ! JUMALA ON YLPEITÄ VASTAAN MUTTA NÖYRILLE HÄN ANTAA ARMON! HALLELUJA! MAHTAVAA JUMALAN ARMOA VAIKKA TEKEE LIHALLE KIPEÄÄ!! MUTTA MEISTÄ TULEE NÖYRIÄ,TAIPUISIA,ARMAHTAVAISIA,OIKEALLA TAVALLA PEHMEITÄ JA RAKKAUDELLISIA TOISIA KOHTAAN! MEISTÄ TULEE NÖYRYYTYSTEN JÄLJILTÄ NÖYRIÄ! MEIDÄN EI TARVII TEESKENNÄLLÄ NÖYRÄÄ,VAAN ME OLLAAN OIKEASTI NÖYRIÄ! MEIDÄN EI TARVII NÖYRISTELLÄ KENENKÄÄN IHMISEN EDESSÄ VAAN SAADAAN OLLA SYDÄMELTÄÄN NÖYRIÄ!! SANA SANOO:

JES57:15

Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

JES66:2

Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

MINÄ ASUN NIIDEN TYKÖNÄ ,JOILLA ON SÄRJETTY JA NÖYRÄ HENKI! MINÄ KATSON SEN PUOLEEN JOKA ON NÖYRÄ,JOLLA ON SÄRJETTY HENKI JA ARKA TUNTO MINUN SANANI EDESSÄ!! HALLELUJA! MAHTAVIA KOHTIA! JUMALA ARMOSSAAN JA RAKKAUDESSAAN ANTAA MEILLE MONEN MOISIA KÄRSIMYKSIÄ JA AHJOJA, KOETTELEMUKSIA,SUORASTAAN NÖYRYYTYKSIÄ ETTÄ MEISTÄ TULISI NÖYRIÄ! HERRA ASUU NÖYRIEN LUONA! YLPEÄT ON HERRALLE KAUHISTUS!! SAATANA LANKESI YLPEYDEN SYNTIIN!!

JES14:11-17

Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä; sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi.
12. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
13. Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.
14. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’
15. Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.
16. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: ’Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat,
17. joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?’

HES28:1-19

Ja minulle tuli tämä Herran sana:
2. ”Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: ’Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä’, ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen –
3. ja katso, viisaampi sinä oletkin kuin Daniel, ei mikään salaisuus ole sinulta pimitetty;
4. viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi,
5. ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi –
6. sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska omasta mielestäsi olet jumalan vertainen,
7. sentähden, katso, minä tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi.
8. He syöksevät sinut alas kuoppaan, ja sinä kuolet, niinkuin kaadetut kuolevat, merten sydämessä.
9. Vieläköhän sanot surmaajasi edessä: ’Minä olen jumala’, kun kuitenkin olet ihminen, et jumala, kaatajaisi käsissä?
10. Niinkuin kuolevat ympärileikkaamattomat, niin sinä kuolet muukalaisten käden kautta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.”
11. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
12. ”Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.
13. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
14. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
15. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.
16. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.
17. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.
18. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.
19. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti.”

JUMALAN KERUBISTA TULI SAATANA YLPEYDEN SYNNIN TÄHDEN!! MITEN SUURTA JUMALAN ARMOA ON SE ETTÄ USKOVIA NÖYRYYTETÄÄN! JUMALA ARMOSSAAN ANTAA MEILLE MONINAISIA NÖYRYYTYKSEN PAIKKOJA KITKEÄKSEEN JA VARJELLAKSEEN MEITÄ YLPEYDEN SYNNILTÄ!! SUOSTUTAAN JUMALAN ANTAMIIN NÖYRYYTYKSIIN…NE ON MEILLE SIUNAUKSEKSI VAIKKA LIHA PARKUU JA TUSKAILEE NIIDEN ALLA…

JAAK4:5-12

Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
6. Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
7. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
11. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
12. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

1PIET5:5-7

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
6. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7. ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”.

MUISTETAAN ETTÄ NÖYRYYTYKSET OVAT MEILLE HYVÄKSI! NÖYRRYTÄÄN KAIKESSA JUMALAN VÄKEVÄN KÄDEN ALLE…SUOSTUTAAN HÄNEN ANTAMIIN AHJOIHIN JA KOETUKSIIN JA NÖYRYYTYKSIIN…ME OLLAAN TODELLA SIUNATTUJA KUN HERRA TEKEE MEISTÄ OIKEASTI NÖYRIÄ! MEIDÄN EI TARVII TEESKENNELLÄ IHMISTEN EDESSÄ NÖYRIÄ VAAN ME SAADAAN OLLA AIDOSTI NÖYRIÄ JUMALAN ARMOSTA,…AAMEN…

PS22:27

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

PS37:11

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

PS76:9-10

Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,
10. kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät.

PS147:5-6

Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
6. Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

JES29:18-19

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.
19. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.

SEF2:3

Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.

 

 

 

Veli Henryn puhe Järvenpäässä 8.7.2015 Suomeksi käännettynä (englanninkielinen alkuperäisnauhoitus kuunneltavissa äänitteissä).

Meidän palvelutehtävämme on enimmäkseen keskittynyt evankeliumin viemiseen muslimeille. Lisäksi olen myös ollut paljon mukana nuoriin kohdistuvassa palvelutyössä. Emme enää tästä nuorene, ja jos Herran tulo viipyy, tarvitsemme uuden sukupolven jatkamaan Herran töitä.

Tämän nuoren sukupolven ei pitäisi jämähtää pelastuksen kokemukseen, vaan heidän pitäisi kasvaa armossa ja Jeesuksen kristuksen tuntemisessa. Se tarkoittaa kulkemista pyhityksen tiellä joka päivä.

Pyhän hengen voimalla me voimme kulkea Jumalan valossa. Sitä emme voi tehdä itse, tarvitsemme siihen Jeesusta. Herran on antanut meille läsnäolonsa antamalla meille Pyhän hengen täyteyden. Ja me kaikki jotka olemme uudestisyntyneitä saamme elää Pyhän hengen täyteydessä. Meille ei ole annettu vähän pyhää henkeä vaan koko sen täyteys. Meillä ei ole mitään oikeutusta elää tappiossa vankina maailman ansassa tai lihan houkutuksessa. Herra on tehnyt meidät vapaiksi! Tämä meidän tulisi ymmärtää jokaisena päivänä. Meidän tulee tietysti olla uudestisyntyneitä. Tämä on Jumalan lahja. Kun olemme uudestisyntyneitä Jumala on sinetöinyt meidät omikseen. Emme enää elä itsellemme vaan elämme Hänelle ja hänen valtakuntansa edistämisen työlle. Minä tein tämän sitoumuksen 17 vuoden ikäisenä enkä ole siitä ikinä luopunut. Meidät on kutsuttu kaikki kulkemaan voitossa ja puhtaudessa sillä Herra voi käyttää vain puhdasta kanavaa. Meidät on kaikki kutsuttu vastaanottamaan Hänen siunauksensa, eikä vain vastaanottamaan vaan olemaan myös Hänen siunauksensa kanavia. Se tarkoittaa sitä että me olemme siunattuja jotta me voimme siunata muita. Me olemme täällä tänään siunataksemme toisiamme Hänen siunauksellaan. En ole täällä niinkään pastorina tai saarnamiehenä vaan veljenä ja Jumalan palvelijana vastaanottaakseni ja jakaakseni. Siitä on todellisessa seurakunnassa kyse.

Olen todella iloinen että voin taas kerran tulla tänne ja toivon että me kaikki voimme tuntea Jeesuksen läheisyyden ja Hänen siunauksensa meissä. Ehkäpä täällä on paikalla joitakin joiden pitäisi uudistaa suhteensa ja sitoutumisensa Herraan. Ja alkaa taas elää Hänen tahtonsa mukaan. Ei Hänen suvaitsevaisuutensa rajoissa, vaan täydellisesti Hänen tahtonsa mukaan.

Haluaisin jakaa jotakin Johanneksen evankeliumin viimeisestä luvusta. Luemme sitä yhdessä ja sitten avaan sitä tekstiä. Minun teemani tänään on: ”Paikallis-seurakunnan kaksitahoinen tehtävä”.

Ne kaksi tehtävää liittyvät toisiinsa, siksi kutsun sitä kaksitahoiseksi tehtäväksi. Ei monikossa vaan yksikössä, mitä tulee paikallis-seurakunnan tehtävään.

Luetaan tämä jae yhdessä:

Johanneksen evankeliumi 21 luku:

1 Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:

2 Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.

3 Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi.” Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.

4 Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.

5 Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.”

6 Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte.” He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.

7 Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra.” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.

8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.

9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.

10 Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte.”

11 Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.

12 Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään.” Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra.

13 Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.

14 Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.

15 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.”

16 Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani.”

17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.

18 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”

19 Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua.”

20 Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?”

21 Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”

22 Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”

23 Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”

24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

25 On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Rukoillaan ennenkuin jatketaan.

Rakas Herra Jeesus. Kun avaamme sanasi tänä iltana, älkööt vain silmämme ja korvamme olko auki vaan anna Henkesi tuoda sydämiimme asiat jotka haluat meidän tietävän tai joista haluat meitä muistuttaa. Kiitos Herra että sinun sanasi ohjaa meitä Pyhän hengen kautta kaikissa sinun valtakuntaasi kuuluvissa todistuksissamme ja palvelutehtävässämme. Herra opeta meitä tänään. Herra olkoon meidän sydämemme auki ja valmiina seuraamaan sitä mitä opetat meille, että voisimme olla siunattuja ja kasvaa todistuksessamme ja palvelutehtävässämme ja jotta voimme olla se siunaus jonka haluat meidän olevan niille ihmisille jotka eivät vielä tunne sinua Herra Jeesus.

Ja niille jotka jo tuntevat sinut Herra Jeesus, että he voisivat oppia ja pyhittyä lisää, inspiroitua ja motivoitua Hengen työssä sillä lahjalla jonka olet antanut meille kaikille. Jotta he voisivat rakentua ja tehdä sinun töitäsi Herra, paikallis-seurakuntien rakennukseksi. Jotka ovat terveen opin mukaisia opetuksessaan. Ja loistavat sinun valoasi tässä pimeässä ja toivottomassa maailmassa. Herra siunaa yhteinen hetkemme kun kokoonnumme yhteen sinun nimessäsi ja sanasi äärelle. Amen.

Tiedättekö, uskovina voimme olla kahdenlaisia lapsia. Meidän pitäisi olla valkeuden lapsia, mutta tiedämme että jotkut uskovat ovat yön lapsia koska he sekaantuvat maailman asioihin ja lihan himoihin/viettelyksiin. Mutta meidät on kutsuttu olemaan valon lapsia tässä pimeyden maailmassa.

Meidän ei pidä pelätä pimeyttä, sillä pimeys ei koskaan tule voittamaan valoa.

Huomamme tämän juuri lukemamme Johanneksen evankeliumin 21 luvun olevan ikäänkuin jonkinlainen täydennysosa Johanneksen evankeliumille ja ikään kuin johdanto Apostolien teoille.

Tuo luku on jonkinlainen linkki näiden kahden välillä ja siitä ilmenee jatkuvuus Herran työssä.

Kun Herra oli maanpäällä hän palveli ihmisiä eri tavoilla ja sitten uskoi työnsä opetuslapsillensa, jotta nämä jatkaisivat Jeesuksen aloittamaa työtä.

Tässä luvussa on kaksi opetusta. Ensimmäinen on kalastamisesta ja toinen on lampaiden ruokkimisesta. Ja itseasiassa nämä opetukset havainnollistavat paikallis-seurakunnan kaksitahoista tehtävää: Evankeliointi uskosta osattomille ja Pastoraalinen työ seurakuntalaisille (seurakuntalaisten paimentaminen).

Evankeliointi eli uskosta osattomien tavoittaminen ja uskoon tulleiden paimentaminen. Nämä tehtävät eivät ole vain tietyn ihmisryhmän vastuulla, vaan kaikkien paikallis-seurakuntalaisten tulisi olla mukana.

Jeesus sanoi ensimmäisille opetuslapsilleen, joista jotkut olivat ammattikalastajia: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt 4:19). Jotkut ihmiset eivät koskaan pysty olemaan mukana evankelioinnissa ja todistajina koska he eivät ole koskaan tehneet todellista sitoutumista Jeesuksen seuraamiseen ja kulkeakseen Hänen jalanjäljissään. Tässä ei ole kyse pelkästään uskomisesta ja vastaanottamisesta, vaan myös Jeesuksen seuraamisesta.

”Seuratkaa minua, niin teitä tullaan käyttämään”. Hän sanoo ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia”.

Jakeesta Matt 4:20 näemme että he välittömästi jättivät verkkonsa ja seurasivat Häntä. Tässä näemme välittömän suoran sitoutumisen Herraan ja sitä Herra odottaa meiltäkin tänä päivänä kun tulemme uskoon. Suoraa ja täydellistä sitoutumista Herraan. Silloin Herra varustaa meidät ihmisten kalastajiksi.

Ihmisten kalastaja tarkoittaa elävää todistajaa, ei välttämättä evankelistaa. Meidät on kaikki kutsuttu olemaan eläviä todistajia. Mutta meidän täytyy myös ymmärtää mikä on se viesti jonka todistajiksi meidät on kutsuttu. Jos luemme Paavalin sanat Apostolien teoista luvusta 20:21 ” vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Ihmiset joille saamme todistaa ovat ehkä Suomalaisia tai muslimeita, meidän viestimme painotus täytyy olla selkeä. Meille uskotussa viestissä on jotakin jota täytyy painottaa. Surullista kyllä tämä painotus puuttuu joskus evankelioinnista. Ja tämä korostettava asia on katumus ja parannus Jumalaa kohtaan. Se tarkoittaa että se persoona jota olemme loukanneet, on Jumala itse. Olemme rikkoneet Jumalan lakia. Olemme loukanneet hänen pyhyyttään ja siksi Jumala kutsuu meitä parannukseen. Meidän täytyy ymmärtää että olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Palkkio parannuksen teosta eli synnin anteeksi anto tulee Jeesuksen kristuksen kautta: Katumus ja parannuksenteko suuntautuu meiltä Jumalalle, ja anteeksianto voidaan vastaanottaa vain Jeesuksen kautta. Jeesuksen ristin uhri on ainoa parannuskeino ja mahdollisuus syntiemme sovittamiseen. Me emme voi väittää olevamme Jumalan lapsia ja jos jatkamme syntielämäämme. Me voimme langeta syntiin, muttemme voi nauttia siinä elämisessä jos olemme Jumalan lapsia. Joskus tapaa ihmisiä jotka katuvat syntejään, mutta silti jatkavat syntielämää. Millaista katumusta se on? Kirjoitukset ovat täysin selkeät tässä asiassa: Sananlaskut 28:13 ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”. Se joka salaa syntinsä ei menesty. Jos kutsut itseäsi kristityksi ja elät synnissä, et voi menestyä! Tukahdutat hengellisen kasvusi. Mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Ei siis riitä että tunnustamme syntimme, meidän täytyy myöskin hylätä synnin tekeminen, mikä tahansa synti onkaan kyseessä. Vain silloin kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, Herra antaa armonsa meille jotta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä täytyy tehdä täysin selväksi, muuten elämme hengellisessä tappiossa, synnin vankeudessa. Meidän täytyy ymmärtää miten tärkeätä on parannuksen teko, kääntyä pois synnistä jotta Jumalan henki voi voimauttaa meidät uudelleen kulkemaan hänen tahdossaan.

Apostolien tekojen luvussa 26:17-18 Jumala kutsuu Paavalin ja sanoo hänelle: Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän. avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’

Me emme voi elää samanaikaisesti sekä pimeydessä että valossa. Meidän täytyy valita kummalla puolella haluamme elää. Jeesus kristus tuli viedäkseen meidät pimeydestä valkeuteen, Hänen valoonsa. Me valitsemme olla joko saatanan vallassa tai Jumalan tykönä. Olemme joko paholaisen otteessa tai Jumalan vapaudessa. Jeesus sanoo: saatanan vallasta Jumalan tykö. Näemme tässä vapautuksen saatanan otteesta. Ja sitten saamme syntien anteeksiantamuksen ja pyhitymme uskosta Jeesukseen.

Lyhyesti sanottuna: Ihmisten kalastajina meidän ei ole tarkoitus leikkiä kalojen kanssa. Meitä ei ole kutsuttu viihdyttämään syntisiä. Meidät on kutsuttu välittämään se viesti jonka Herra on meille uskonut: Parannuksen teko Jumalaa kohtaan ja pelastuksen vastaanottaminen Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja sitä kautta voimaannumme pyhästä hengestä, se tarkoittaa että voimme elää pyhityselämää. Tätä viestiä meidät on kutsuttu ihmisille välittämään.

Palataan Johanneksen evankeliumiin lukuun 21:

Kuten jo sanoin, tässä on opetus kalastamisesta, ja kaikesta mikä liittyy Herran työhön ja olemiseen hänen johdettavanaan. Monet hyvää tarkoittavat kristityt hukkaavat paljon aikaa energiaa ja rahaa koska he toimivat omasta aloitteestaan ja omassa lihassaan. Tässä luvussa Herra opetti jotain Pietarille. Ja kuten kaikki tiedätte, Simon Pietari oli impulsiivinen mies. Luetaan jakeesta kolme ja neljä, ja muistakaa että hän oli ammattikalastaja: Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi.” Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Pietari oli myös eräänlainen rekrytoija ”He sanoivat me lähdemme sinun kanssasi”. En tiedä paljonkaan kalastamisesta tai eläinten paimentamisesta, mutta olen kuullut että Suomessa monet ihmiset pitävät kalastamisesta. Olen kuullut että joskus yö on parasta aikaa kalastaa, en tosin tiedä mitä kukaan yöllä pystyy kalastamassa näkemään mutta niin minulle on kerrottu. Tässä kohden kuitenkin lukee ”mutta eivät sinä yönä saaneet mitään”. ”Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus”. Tietysti voimme pohdiskella mikseivät opetuslapset tunnistaneet Jeesusta? Joskus voimme olla tilanteessa jossa Jeesus on läsnä, muttemme tunne hänen läsnäoloaan koska olemme niin keskittyneet itseemme tai omiin asioihimme. Tuolla hetkellä opetuslapset ehkä olivat niin täynnä pettymystä ja sitämyöden täynnä omia asioitaan kun eivät olleet saaneet lainkaan kalaa.

Jatketaan jakeesta viisi: Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.” Voimme oppia tästä jakeesta jotain: Jos emme voi vastaanottaa Herralta mitään, meillä ei voi olla muille mitään annettavaa. Me voimme jakaa muille vain jos me olemme ensin vastaanottaneet Herralta sitä mitä Herra haluaa meidän jakavan. Voimme auttaa ihmisiä ymmärtämään evankeliumin sanoman ja esittää sen eri tavoin jos tunnemme Jumalan sanan.

Katsotaan mitä Herra sanoo jakeessa 6.

Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte”. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Tässä Jeesus sanoo ”oikealle puolelle venettä”, mitä olisi tapahtunut jos he olisivat heittäneet verkot vasemmalle puolelle? He eivät olisi ehkä saaneet yhtään kalaa! Jos emme seuraa tarkasti Jumalan tahtoa ja ohjeita, saatamme pettyä tuloksiin. Liian monet uskovat elävät vain Jumalan ”sallivassa tahdossa”. Jumalahan ei pakota ihmistä tahtoonsa, sinä olet edelleen vapaa valitsemaan itse mitä teet. Mutta se ei tuo Jumalan lupaamaa siunausta ja Hänen siunauksensa täyttymystä. Herra siis sanoi: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte”. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. En tiedä koetteko samalla tavalla, mutta Herra usein yllättää minut sillä Herra aina antaa meille enemmän kuin ansaitsemme. Tässäkin nähdään että Jeesus lupasi vain yleisesti opetuslapsille kalaa tulevan, ja sitten sitä tulikin niin paljon etteivät he jaksaneet nostaa verkkoa veneeseen. Jatketaan jakeesta seitsemän: Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Tässä nähdään että vain silloin kun Herra on kanssamme, voimme tehdä jotain arvokasta. Jos kuljemme vain omassa voimassamme ja omasta aloitteestamme, lähdemme toimimaan omasta ideastamme, tulemme aina pettymään tuloksiin. Tässä näemme että kun Herra on meidän mukanamme, työmme ei ole koskaan turhaa!. Matt 4:19”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”.

Jatketaan Johanneksen evankeliumin jakeesta 21:9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. Herra ei sinänsä tarvitse meiltä mitään, siinä mielessä että me voisimme antaa Hänelle jotain. Hän on jo antanut kaiken tarvittavan. Tässä jakeessa näemme että hiilloksen päällä oli jo kala ja olipa leipääkin. Kun meidät kutsutaan Herran työhön ja kun teemme Herran työtä Hänen johdossaan, meiltä ei koskaan puutu mitään mitä tarvitsemme tehdäksemme Hänen työtänsä. Tässä jakeessa näemme että ennen kuin opetuslapset olivat saaneet kalaa, Herralla jo oli niin sanotusti aamiaistarvikkeet valmiina. 10. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte”. Tässä on siis kalaa joka Jeesuksella jo oli ja kalaa joka lisättiin. Jakeessa 11 nähdään että he saivat niin paljon kalaa että verkko melkein meni rikki. Jakeessa 12 Jeesus pyytää opetuslapsia aamiaiselle, syömään kalaa jonka Hän on jo valmistanut heille. 12. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra. Näemme Kirstuksen siunauksen palvelijalleen: 13. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. 14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. Näiden jakeiden opetus on että meidän täytyy kulkea Jumalan ohjauksessa tehdäksemme hänen työnsä. Tarve työlle on kova joka puolella, jopa täällä Järvenpäässä: Paljon ihmisiä täytyy tavoittaa, mutta Herran on silti ohjattava meitä sinne missä tulee kalaa. Jos lähdemme ”merelle” tai todistamaan, olemaan hedelmällisiä, meidän täytyy kulkea Herran ohjauksessa ja seurata Häntä askel askeleelta. Jos haluamme toimintamme olevan hedelmällistä, sen täytyy olla Kristuksen johtamaa palvelusta. Muuten hukkaamme aikaamme ja energiaamme, jos teemme asioita vain omin ideoidemme pohjalta.

Jakeesta 15 näemme opetuksen lampaiden kaitsemisesta.
Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua…?” Jeesus kysyi tämän kysymyksen kolme kertaa. Meidän palveluksemme motiivi täytyy aina olla meidän rakkautemme Herraa kohtaan, silloin Herran rakkaus ohjaa meitä. Oli tärkeätä että Jeesus kysyi tämän kysymyksen Pietarilta. Se paikka missä Jeesus pyysi Pietaria kaitsemaan ja ruokkimaan lampaitaan ja karitsoitaan on aika mielenkiintoinen, jos muistatte missä Pietari oli kun hän petti Herran? Luukkaan evankeliumeista voidaan lukea:

Luuk 22:55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Ja sitten tuli palvelustyttö hänen luokseen ja lopulta Pietari kielsi Herran kolmasti. Jos lämmittelemme ”maailman hiilivalkean” lämmössä on epätodennäköistä että tulemme tunnustamaan Herran. Jos taas olemme sotkeutuneet maailmallisiin ja lihallisiin asioihin, meillä ei ole mitään tunnustettavaa! Me emme ehkä silloin kiellä Häntä sanoillamme, mutta me kiellämme Hänet teoillamme! Esimerkiksi uskovista nuorista, en odota uskovien nuorien käyvän kasinoissa tai diskoissa. On joitakin paikkoja joita uskovien tulee välttää! Väärät kytkökset ja suhteet aiheuttavat saastumista. Meidän tulee pysyä kaukana joistain asioista.

Tässä kertomuksessa rannalla oli hiilivalkea jonka äärellä Herra kysyi Pietarilta: Rakastatko sinä minua. Kolme kertaa Herra kysyi: Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset opetuslapset. Mutta eikö juuri Pietari aiemmin ollut sanonut että ”kaikki muut voivat kieltää sinut mutta minä seuraan sinua” ? Matt 26:35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. Siksi Herra kysyi nyt: Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset opetuslapset? Pietari vastasi myöntävästi, mutta kolmannella kerralla Pietari vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”.

Luuk 22:31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja;
32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat (luokseni), niin vahvista veljiäsi.”

Oli hyvin tärkeätä että Herra palautti Pietarin paikan opetuslapsien joukossa, heidän edessään. Sillä kaikki opetuslapset tiesivät että Pietari oli pettänyt Herran. Jos Herra aikoi palauttaa Pietarin auktoriteetin, se täytyi tehdä toisten opetuslasten nähden ja siksi näissä jakeissa Jeesus puhuttelee nimenomaan Pietaria. Vain meidän rakkautemme Herraan voi olla oikea motiivi ja lähtökohta palvella Häntä, siksi Jeesus kysyi ensin ”rakastatko minua Pietari” ja vasta sitten palautti hänen tehtävänsä. Herra muistutti Pietarille miksi hänet oli kutsuttu alun perin. Ja Jeesus antoi Pietarille tehtäväksi ”ruoki minun karitsoitani”, ”kaitse minun lampaitani” ja ”ruoki minun lampaitani”. Tässä näemme että seurakunnan tehtävä ei ole vain etsiä ihmisiä tulemaan Herran luokse vaan myös ruokkia uusia uskovia. Tämä on jotain mitä Herran puheesta Pietarille käy ilmi: ”Nämä lampaat eivät ole sinun, ne ovat minun”. Lampaat kuuluvat aivan ensimmäiseksi tietysti Herralle! Meillä ei ole mitään oikeuksia ihmisiin. Meidän tehtävämme on ruokkia, hoitaa ja suojella heitä ja katsoa sen perään että he kulkevat eteenpäin Herran polulle. Tänä päivänä on paljon evankelistoja ja saarnaajia mutta missä on todelliset paimenet? Lampaat ovat hajallaan koska ei ole paimenta, tai on liian vähän paimenia. Todellinen paimen kokoaa lampaat yhteen, väärä paimen hajottaa lauman. Näemme tänään Jumalan ihmisten keskuudessa enemmän hajotusta kuin yhteen kokoamista. Mutta Jumala haluaa pitää uskovat yhdessä Jumalan perheenä. Ja ruokkiminen täytyy tapahtua Jumalan sanan kautta ja Jumalan sanalla, Jeesuksessa joka on elämän leipä. Älkäämme pettäkö nuorta veljeä tai sisarta joka on epäonnistunut. Katsokaamme sen sijaan että nämä ihmiset palautuvat takaisin parannuksen teon kautta.

Joh 21:18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”
19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua”.

20. Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?”
21. Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”
22. Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”
23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”

Meidät on kaikki henkilökohtaisesti kutsuttu seuraamaan Jeesusta (hänen johdossaan). Kuten Paavali sanoi Filippiläisille:

Fil 3:13

Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Meidän tulee olla keskittyneitä, ja kun keskittymisemme kohdistuu Jeesukseen, oman touhuamisemme sijaan aikamme täyttää Jeesuksen asiat.
Kun olemme tarpeeksi keskittyneitä Jeesukseen, emme enää ehdi keskittyä mihinkään muuhun kuin Häneen. Ei videopeleihin tai mitä muita turhia houkutuksia niitä onkaan. Minä olen niin keskittynyt Herraan ettei minulla ole aikaa mihinkään muuhun: kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Jotkut meistä Jeesuksen opetuslapsista juoksevat sinne tänne koska ovat niin tämän maailman harhauttamia.

Voimme tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Olkaamme niin kuin Maria, joka valitsi hyvän osan jota ei tulla ottamaan häneltä pois (Luuk 10:38-42). Asioilla pitää olla oikea järjestys. Siinä ei ole mitään väärää että aikamme kuluu myös maallisessa työssämme, mutta Herran tulee olla aina elämässämme ensimmäisenä.

Jeesus sanoi Pietarille: Hoida sinä omat hommasi äläkä kuluta aikaasi pohtimalla Johanneksen asioita. Sama ohje pätee paikallis-seurakuntaan: Tehkäämme mitä Herra haluaa meidän tekevän ja siten olkaamme esimerkkinä täydellisestä sitoumuksesta Herraan jotta muut voivat inspiroitua seuraamaan Häntä samalla tavalla.

Myöhemmin Pietari kuvasi paimenuutta näin:

1. Pietarin kirje luku 5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Suojelkaa siis lampaita, sillä monia susia on seurakunnan ympärillä. Suojelkaa lampaita rakkaudestanne Jumalaan, ei pakosta eikä voiton tähden.

Äskeisistä jakeista näemme että paimen ei manipuloi ihmisiä tai dominoi heitä, vaikka joskus tapaamme tällaista toimintaa joissakin kristityissä piireissä.

2. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa Paavali kuvailee palvelutehtäväänsä Korinttolaisille 24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat. Oikeanlainen paimenen sydämen asenne ei ole dominoida tai manipuloida vaan näyttää tietä eli ohjata oikeaan suuntaan.

Kokoonnumme yhteen ylentääksemme ja kouluttaaksemme toinen toistamme Herran asioissa. Kun nuoria tulee luokseni, tai jopa vanhempia, voin antaa neuvoja parhaani mukaan, voin antaa johdatusta Herran sanan mukaan, mutta myös johdatan ihmisiä tämän jakeen mukaan:

2. Tim 2:7 Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen. Ihmisten täytyy itse sydämessään vakuuttua asioista joita heille kerron; mitä Herra tahtoo heidän tekevän niiden ohjeiden ja opastuksen kanssa joita heille annan: Harkitse mitä sanoin ja Herra antaa sinulle viisautta kaikissa näissä asioissa. Me emme voi pakottaa yhtään mitään asioita tai tapahtumia. Voimme vain työskennellä Herran johdossa ihmisten kalastajina ja paimenina.

Viimeinen jae jonka teille luen on Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Se ei ole Henry tai Antti vaan se on Herra joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen. Monet ihmiset eivät koskaan kykene tekemään, koska heillä ei ole tahtoa. Jos meillä ei ole tahtoa elää puhtaudessa ja vanhurskaudessa, emme voi koskaan niissä elää! Kun Jumala luo tahdon meidän sydämeemme, silloin on myös helppo tehdä sen mukaan. Me emme elä lihan tahdon täyttämiseksi vaan täyttääksemme Hänen hyvän tahtonsa. En elä itselleni, elän Herralle ja Hänen valtakunnalleen. Me työskentelemme yhdessä näiden kahden perusasian parissa: Kalastamisen (evankelioinnin) ja paimentamisen. Ja kaikille riittää tilaa, kaikille riittää jotain tehtävää Jumalan valtakunnan edistämiseksi.

Jumala siunatkoon tämän sanan teille, vaalikaa sitä sydämessänne, mitään tästä ei tule minulta vaan kaiken osoittaa Herran sana ja pysyköön se teidän luonanne.

Viljapelto…

Matt13:24-33

Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’
28. Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’
29. Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'”
31. Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.
32. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”
33. Taas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”.
34. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;
35. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”.
36. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.
37. Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
39. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

TÄSSÄ JEESUKSEN VERTAUKSESSA PUHUTTIIN PELLOSTA JOSSA KASVOI SEKÄ HYVÄÄ VILJAA ETTÄ HUONOA VILJAA,LUSTETTA…HYVÄ SIEMEN ON VALTAKUNNAN LAPSET,MUTTA LUSTEET OVAT PAHAN LAPSET…NE LUSTEET ON SAATTANUT NÄYTTÄÄ ALUKSI SAMALTA KUIN HYVÄ VILJA MUTTA LOPPUJEN LOPUKSI NE KYLLÄ EROTTUU SELVÄSTI HYVÄSTÄ VILJASTA…

1JOH2:19

Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

 

Useimpien raamatuntutkijoiden mukaan vertauksessa mainittu luste on myrkkyraiheinä, jota kasvaa runsaasti

Israelin alueella. Englanninkielisessä Wikipediassa siitä kerrotaan näin:

”Se näyttää vehnältä aina tähkän puhkeamiseen asti. Se kasvaa rikkaruohona vehnäpelloilla. Sen ranskankielinen nimi on ’ivraie’

[…] joka kuvastaa kasvin luonteenomaista piirrettä: se aiheuttaa ihmiselle sellaisen olon, kuin hän olisi pahasti humalassa, ja voi

aiheuttaa kuoleman. Tähän piirteeseen viittaa myös kasvin tieteellinen nimi Lolium temulentum (temulentus = juopunut)[…] Kasvi

mainitaan vehnän ja rikkaviljan vertauksessa Matteuksen evankeliumissa.”

Mainitaanko tätä lusteiden yhteyttä juopumukseen muualla? Kyllä, monet Raamatun sanakirjat ja ensyklopediat

sanovat tarkalleen samaa. Itse asiassa raamatun tietosanakirja Faussett Bible Cyclopedia sanoo: ”vehnäjauhojen

seassa (se) aiheuttaa huimausta, päihtymystä ja halvausta” ja toteaa, että myrkkyraiheinän tiedetään olevan ainoa vahingollinen

heinäkasvi.

MITEN ME OSATAAN EROTTAA OIKEA VILJA LUSTEESTA? MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ ASIALLE? TAHDOTTEKO ETTÄ MENEMME JA KOKOAMME SEN? MUTTA HÄN SANOI: EN,ETTETTE LUSTETTA KOOTESSANNE NYHTÄISI SEN MUKANA NISUAKIN! SIIS SITÄ LUSTETTA EI VOI REPIÄ POIS ETTEI HYVÄ VILJA SAMALLA LÄHTISI MUKAAN!! KUULOSTAA HANKALALTA! MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ KUN MAAILMA VAAN PAHENEE PAHENEMISTAAN JA USKOVIEN JOUKKOONKIN SAATTAA KASVAA LUSTETTA? MITÄ ME VOIDAAN TEHDÄ? KUN SITÄ LUSTETTA EI SAANUT KOOTA ETTEI HYVÄ VILJA LÄHDE SAMALLA…LAITAN AJATUKSIA NÄISTÄ…MISTÄ ME VOIDAAN EROTTAA HYVÄ JA HUONO VILJA?

GAL5:18-23

Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan ei ole laki.

MATT7:15-23

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

HEIDÄN HEDELMISTÄÄN TE TUNNETTE HEIDÄT! EIHÄN ORJANTAPPUROISTA KOOTA VIINIRYPÄLEITÄ EIKÄ OHDAKKEISTA VIIKUNOITA! HYVÄ VILJA ANTAA ELÄMÄÄ,LUSTE ON MYRKYLLISTÄ JA TUHOAVAA!

HEBR12:15

ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,

APT8:18-24

Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
19. ja sanoi: ”Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen”.
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
22. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa – jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
23. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.”
24. Niin Simon vastasi ja sanoi: ”Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet”.

ETTEI MIKÄÄN KATKERUUDEN JUURI PÄÄSE KASVAMAAN JA TEKEMÄÄN HÄIRIÖITÄ JA MONET SEN KAUTTA TULE SAASTUTETUIKSI! SILLÄ MINÄ NÄEN SINUN OLEVAN TÄYNNÄ KATKERUUDEN SAPPEA JA KIINNI VÄÄRYYDEN SITEISSÄ!! SIIS LUSTE ON MYRKYLLISTÄ JA VOI TUHOTA OIKEANKIN HYVÄN SADON! LUSTE TUOTTAA KUOLEMAA! HYVÄ VILJA ANTAA ELÄMÄÄ! MUTTA MUISTETAAN ETTÄ KUN ME TULLAAN USKOON NIIN MEISSÄ ON VIELÄ PALJON VOISKO SANOA LUSTETTA JOSTA JEESUS MEIDÄT VAPAUTTAA…JA SE HENGEN HEDELMÄ KASVAA PIKKUHILJAA…ETTÄ MEIDÄN EI TARVII MUREHTIA VÄÄRÄLLÄ TAVALLA JA AJATELLA ETTÄ OONKO LUSTETTA JOS JEESUKSELLE KUULUN…ME OLLAAN SILLOIN HYVÄÄ VILJAA KUN USKOMME JEESUKSEEN JA HALUAMME HÄNTÄ SEURATA REHELLISIN SYDÄMIN…MUTTA MEIDÄN ON HYVÄ SISÄISTÄÄ ETTÄ ON MYÖS OLEMASSA LUSTETTA OIKEAN VILJAN SEASSA…

JUUD1:3-21

Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
4. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
5. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet;
6. ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
7. samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
8. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.
9. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!”
10. Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.
11. Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!
12. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,
13. rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”.
16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.
17. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,
18. sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”.
19. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
20. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
21. ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

ALKUSEURAKUNTAANKIN OLI JO LUSTE PÄÄSSYT KASVAMAAN! LUSTE EI SAA ELÄMÄÄ AIKAAN! HE OVAT VEDETTÖMIÄ,TUULTEN AJELTAVIA PILVIÄ! SIIS VEDETTÖMIÄ PILVIÄ! EI SADETTA,EI ELÄMÄÄ! SIIS LUSTE EI TUOTA ELÄMÄÄ ! SE LUSTE VOI KYLLÄ LUVATA ELÄMÄÄ PILVEN MUODOSSA MUTTA KÄYTÄNNÖSSÄ SE EI ANNA ELÄMÄÄ KOSKA ON VEDETÖN PILVI! SIIS LUSTE LUPAA ELÄMÄÄ MUTTA EI VOI SITÄ ANTAA! MINKÄTAKIA? HE OVAT SIELULLISIA, HENKEÄ EI HEILLÄ OLE! ILMAN JUMALAN HENKEÄ EI OLE ELÄMÄÄKÄÄN!!

2PIET2LUKU

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
2. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
3. ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.
4. Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
5. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.
6. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
9. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
10. ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
11. vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.
12. Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,
13. saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
14. heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
15. He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,
16. mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.
17. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu.
18. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,
19. ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
20. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa”.

TODELLA PALJON RAAMATTU PUHUU TÄSTÄ LUSTEESTA! ETTÄ MINKÄLAISTA SE ON! SIITÄ ME VOIDAAN LUSTE TUNNISTAA! LUSTE EI ANNA ELÄMÄÄ,VAAN TUOTTAA KAIKKINAISTA PAHAA…SELLAISET OVAT VEDETTÖMIÄ LÄHTEITÄ! EI VETTÄ! EI ELÄMÄÄ!!JA LUPAAVAT HEILLE VAPAUTTA VAIKKA ITSE OVAT TURMELUKSEN ORJIA!! SIIS LUSTE ON SELLAISTA JOKA ESITTÄÄ MUILLE PYHIMYSTÄ JA KUITENKIN SALASSA TEKEE PAHAA! LUSTEELLA EI OLE TOIMIVAA OMAATUNTOA!!

1TIM4:1-5
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
4. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5. sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

VALHEENPUHUJAIN ULKOKULTAISUUDEN VAIKUTUKSESTA,JOIDEN OMATUNTO ON POLTINRAUDALLA MERKITTY!! SIIS LUSTEELLA EI OLE TOIMIVAA OMAATUNTOA!! SEN TAKIA LUSTE PYSTYY TEKEMÄÄN SALASSA KAIKKINAISTA PAHAA ILMAN OMANTUNNON TUSKIA! SEN TAKIA LUSTE PYSTYY RAHASTAMAAN JEESUKSEN NIMEÄ HYVÄKSI KÄYTTÄEN! SEN TAKIA LUSTEELLE SANOTAAN : MINÄ EN OLE KOSKAAN TEITÄ TUNTENUT,MENKÄÄ POIS MINUN TYKÖÄNI,TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT!! RAAMATTU SANOO:

1JOH3-4

Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.

JA SYNTI ON LAITTOMUUS!! MENKÄÄ POIS MINUN TYKÖÄNI TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT! SIIS SYNNIN TEKIJÄT! LUSTE TEKEE TAHALLAAN SYNTIÄ! LUSTEEN OMATUNTO ON POLTINRAUDALLA MERKITTY!! LUSTE PYSTYY TEKEMÄÄN VÄÄRYTTÄ ILMAN OMANTUNNON KOLKUTUSTA KOSKA HÄNEN OMATUNTONSA ON POLTINRAUDALLA MERKITTY! JA NÄMÄ LUSTEET OLIVAT TEHNEET JEESUKSEN NIMESSÄ VAIKKA MITÄ JA SILTI JEESUS SANOI ETTÄ EN OLE KOSKAAN TEITÄ TUNTENUT!

MATT7:21-23

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

1TIM4:1

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

JUUD1:19

Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

ILM13:11-14

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.
12. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.
13. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
14. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

JEESUS EI TUNTENUT NÄITÄ IHMEIDENTEKIJÖITÄ…HE OLIVAT LAITTOMUUDEN TEKIJÖITÄ!! SIIS HE TEKI SYNTIÄ ILMAN OMANTUNNON TUSKIA!! HE OLIVAT LUSTETTA…VALHEVEHNÄÄ!! HE NOUDATTIVAT VILLITSEVIÄ HENKIÄ JA RIIVAJIEN OPPEJA…HE OLIVAT SIELULLISIA,ILMAN JUMALAN HENKEÄ! VIHAMIES NE KYLVI!! SIIS SAATANA KYLVI LUSTEEN!SAATANA YRITTÄÄ EKSYTTÄÄ JEESUKSEEN USKOVAT VALHEVEHNÄLLÄ! EI USKOTA VALHEVEHNÄÄ…USKOTAAN JEESUSTA,USKOTAAN RAAMATUN SANAA! EI LÄHDETÄ IHMISTEN ARPAPELEIHIN VAAN SEURATAAN JEESUSTA TEOSSA JA TOTUUDESSA…EI HÄKELLYTÄ JOS IHMISET KOROTTAVAT ITSEÄÄN JA TOIMINTAANSA VAAN MENNÄÄN HERRAN JEESUKSEN JOHDOSSA…ELETÄÄN ARJESSA USKOA TODEKSI VAIKKA IHMISET EI MEITÄ NOTEERAISI EIKÄ YLISTÄISI! KULJETAAN ARJESSA JEESUKSEN KANSSA RISTIÄ KANTAEN VAIKKA MUUT IHMISET EI SITÄ HUOMAA…JEESUS HUOMIOI MEIDÄN KAIKKI PALVELUKSET MITÄ ME HÄNELLE TEEMME…

MATT6:1-8

”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

MATT6:16-18

Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
17. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,
18. etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

LIHALLINEN IHMINEN HALUAA TEHDÄ ASIOITA ETTÄ IHMISET HEITÄ KATSELISIVAT JA KIITTELISIVÄT JA SUITSUTTAISIVAT!! MUTTA NE IHMISET ON JO PALKKANSA SAANEET!! PALJON PAREMPI SAADA JEESUKSELTA KERRAN OIKEA PALKKA KUIN OTTAA IHMISTEN YLISTYSTÄ OSAKSEEN…ME EI OLLA TILIVELVOLLISIA KENELLEKKÄÄN IHMISELLE TEKEMISISTÄMME TAIKKA TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISISTÄMME,VAAN HERRALLE ME OLLAAN KAIKKI KERRAN TILIVELVOLLISIA…

1PIET4:1-5

Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä –
2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

HEBR4:10-13

Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

ELI HERRALLE JEESUKSELLE ME OLLAAN JOKAINEN KERRAN TILIVELVOLLINEN! MEIDÄN EI TARVII OLLA IHMISILLE KEHUMASSA MITÄ ME OLLAAN TEHTY HERRAN ELOVAINIOLLA…HERRA JEESUS PARHAITEN TIETÄÄ KUKA ON TEHNYT MITÄKIN JA MILLAISILLA MOTIIVEILLA JA VAIKUTTIMILLA…JOS ME OLLAAN OIKEALLA KOHDALLA TÄSSÄ ASIASSA NIIN ME VOIDAAN OLLA IHAN RAUHALLISIN MIELIN HERRAN EDESSÄ VAIKKA IHMISET EI TIETÄISI YHTÄÄN MITÄÄN MITÄ ME TEHDÄÄN HERRAN ELOVAINIOLLA…MEIDÄN EI TARVII IKINÄ VÄÄRÄLLÄ TAVALLA TEHDÄ KENELLEKKÄÄN IHMISELLE SELONTEKOA TEKEMISISTÄMME TÄLLÄ SARALLA…HERRA ON SE KUKA NÄKEE JA TIETÄÄ PARHAITEN…SILLOIN VOIDAAN OLLA JA VAELTAA HERRAN TEOISTA LEVOSTA KÄSIN…EI TARVII VÄÄRÄLLÄ TAVALLA KIIHKOILLA EIKÄ RUTISTAA EIKÄ HUOLEHTIA MUITTEN TEKEMISISTÄ KUN ITSE OLLAAN TÄSSÄ ASIASSA OIKELLA KOHDALLA…

JA LOPPUYHTEENVETONA SELLAINEN AJATUS ETTÄ VALHEVEHNÄÄ TULEE AINA OLEMAAN OIKEAN VILJAN SEASSA,HALUSIMMEPA TAI EMME…SANA SANOO:

1JOH4:1

Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

MEIDÄN TULEE KOETELLA PUHEET JA SANOMISET MITÄ IHMISET PUHUVAT JA SAMOIN HEIDÄN TOIMINTAANSA MEIDÄN TULEE PEILATA RAAMATUN SANALLA…MEIDÄN EI TARVII LÄHTEÄ MIHINKÄÄN MUKAAN MIHIN HERRA EI KEHOTA…ME VOIDAAN AINA RUKOILLA IHMISTEN PUOLESTA JOTKA OVAT HARHAANTUNEET JA TIETYSTIKKIN MEIDÄN TULEE NÄITÄ IHMISIÄ RAKASTAA NIIN KUIN KAIKKIA IHMISIÄ…MUTTA MEIDÄN TULEE AINA KOETELLA KAIKKI JA PITÄÄ SE MIKÄ ON HYVÄÄ JA HYLÄTÄ VÄÄRÄ…JA PÄÄASIA ON ETTÄ ME ITSE VAELLETAAN RAKKAUDESSA JA AINA ARALLA TUNNOLLA HERRAN JA HÄNEN SANANSA EDESSÄ…HERRA MEILLE KERRAN PALKAN MAKSAA KUN USKOLLISESTI HÄNTÄ SEURAAMME TEOSSA JA TOTUUDESSA JA RAKKAUDESSA…ARMOSTA,AAMEN…

 

 

 

 

 

 

 

ETEENPÄIN…

Jes43:18-19

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.

ÄLKÄÄ ENTISIÄ MUISTELKO,ÄLKÄÄ MENNEISTÄ VÄLITTÄKÖ! KATSO,MINÄ TEEN UUTTA! SIINÄ MAHTAVIA RAAMATUN KOHTIA…KEHOITUKSIA JA LUPAUKSIA! KUN ME TULLAAN JEESUKSEEN USKOVIKSI,MEIDÄN EI ENÄÄ TARVITSE KATSOA TAAKSEPÄIN! MEIDÄN EI ENÄÄ TARVITSE MUISTELLA VANHAN ELÄMÄN EPÄONNISTUMISIA EIKÄ PAHOJA ASIOITA! MENNYT ELÄMÄ ON TAAKSE JÄÄNYT! JEESUKSEN VERI ON PUHDISTANUT SYNNISTÄ! JUMALA TEKEE UUTTA JEESUKSEEN USKOVAN IHMISEN ELÄMÄSSÄ! HALLELUJA!! SE ON MAHTAVAA JUMALAN ARMOA!!

JOOEL2:18-27

Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
19. Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.
20. Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.
21. Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
22. Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.
23. Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
24. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
25. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
26. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
27. Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

JA MINÄ KORVAAN TEILLE NE VUODENTULOT,JOTKA HEINÄSIRKKA,SYÖJÄSIRKKA,TUHOSIRKKA JA KALVAJASIRKKA SÖIVÄT!! HALLELUJA!! MAHTAVAA JUMALAN ARMOA!JUMALA ON VOIMALLINEN KORVAAMAAN MEILLE MENNEEN ELÄMÄN VAHINGOT JA MENETETYT SIUNAUKSET! HERRA TEKEE UUTTA IHMISEN ELÄMÄSSÄ KUN IHMINEN ON TULLUT JEESUKSEN OMAKSI!!

2AIK16:9

Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.

HERRA VOIMAKKAASTI AUTTAA NIITÄ JOTKA OVAT JEESUKSELLE ANTAUTUNEET! MEIDÄN EI TARVITSE MUREHTIA YHTÄÄN MENNEEN ELÄMÄN EPÄONNISTUMISIA EIKÄ LANKEEMUKSIA! SYNNIT ON ANTEEKSI ANNETTU! JEESUKSEN VERI ON PUHDISTANUT MENNEEN ELÄMÄN PAHOISTA ASIOISTA!!

PS103:2-12

Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

NIIN KAUKANA KUIN ITÄ ON LÄNNESTÄ,NIIN KAUAS HÄN SIIRTÄÄ MEISTÄ RIKKOMUKSEMME! SYNNIT ON ANNETTU ANTEEKSI! MENNEITÄ EI TARVITSE ENÄÄ MUREHTIA!HERRA VOIMALLISESTI AUTTAA OMIAAN! SAADAAN ALOITTAA PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ! ETEENPÄIN ON MENTÄVÄ! EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN…MEILLÄ TULEE OLLA AINA ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI…ME EI SAADA ENÄÄ KATSOA TAAKSEMME NIIN KUIN LOOTIN VAIMO…ME EI ENÄÄ SAADA HAIKAILLA VANHAN ELÄMÄN HOUKUTUKSIIN…EIKÄ MEIDÄN ENÄÄ TARVITSE MUISTELLA MENNEITÄ LANKEEMUKSIA JOTKA JEESUKSEN VERI ON PUHDISTANUT…ETEENPÄIN TULEE MENNÄ! SE ON RAAMATULLINEN MIELENLAATU JOLLAINEN USKOVALLA TULISI OLLA…MILLAINEN MIELENLAATU USKOVALLA TULISI OLLA KUN HÄN ON SAANUT SYNTINSÄ ANTEEKSI JA ON JÄTTÄNYT SYNNIN EGYPTIN TAAKSEEN?VOIKO USKOVA VIELÄ LANGETA? SANA SANOO:

SANAL24:16

Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

HEBR3:1-14

Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
2. joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”.
3. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
4. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
5. Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
6. mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
7. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8. älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9. jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10. sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: ’Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11. ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni’.”
12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

USKOVATKIN VOIVAT LANGETA! MUTTA VERILÄHTEELLE JA ETEENPÄIN!EI SAA PAADUTTAA SYDÄNTÄÄN! EI VOI JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN!EI SAADA KÄÄNTYÄ TAKAISIN SYNNIN EGYPTIIN ETTEI ME PAADUTA!EI SAADA ENÄÄN MUISTELLA VANHOJA SYNTEJÄ! KUN SYNNIT ON TUOTU JEESUKSELLE,VALKEUTEEN,NIIN NIITÄ EI SEN JÄLKEEN OLE!!

JOH1:7-9

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

LANKEEMUKSIA EI ENÄÄN TARVITSE JÄÄDÄ MÄREHTIMÄÄN! ETEENPÄIN! ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI ON USKOVALLE TODELLA TÄRKEÄ! ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI PITÄÄ SÄILYTTÄÄ LOPPUUN ASTI! SIIHEN ASTI KUN PERILLE PÄÄSTÄÄN TAIVASTEN VALTAKUNTAAN!!

PS105:1-5

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret
tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

 

FIL3:7-16

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen
9. ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10. tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11. jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

KYSYKÄÄ HERRAA JA HÄNEN VOIMAANSA,ETSIKÄÄ ALATI HÄNEN KASVOJANSA!!SIIS ALATI! EI VAIN SILLOIN TÄLLÖIN VAAN ALATI!!EI NIIN ETTÄ JO OLISIN SEN SAAVUTTANUT TAI ETTÄ JO OLISIN TULLUT TÄYDELLISEKSI,VAAN MINÄ RIENNÄN SITÄ KOHTI,ETTÄ MINÄ SEN OMAKSENI VOITTAISIN!! SIIS PAAVALIKAAN EI OLLUT MIELESTÄÄN TULLUT TÄYDELLISEKSI! HÄNELLÄ OLI ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI!HÄN ETSI ALATI HERRAA!! ETEENPÄIN! PAAVALI EI JÄÄNYT PAISTATTELEMAAN HENGELLISELLÄ RIKKAUDELLAAN! HÄN TUNSI ETTÄ EI OLLUT VIELÄ TÄYDELLISEKSI TULLUT! HÄN TIESI ETTÄ EI SAA JÄÄDÄ ITSETYYTYVÄISENÄ TULEEN MAKAAMAAN! HÄN TIESI ETTÄ PITÄÄ ETEENPÄIN MENNÄ ETTEI PAATUISI! PAAVALI OLI TÄYSIN KRISTUKSESTA JA KRISTUKSEN VANHURSKAUDESTA RIIPUVAINEN! HÄN EI RETOSTELLUT HENGELLISYYDELLÄÄN VAAN TUNSI ETTÄ JÄI AINA VAJAAKSI KRISTUKSEN KUVASTA JA KALTAISUUDESTA…PAAVALI HALUSI KILVOITELLA JA RIIPPUA KRISTUKSESSA KIINNI LOPPUUN ASTI…HÄN OLI OIKEALLA TAVALLA VOISKO SANOA HENGELLISESTI KÖYHÄ! HÄN TARVI JEESUSTA LOPPUUN ASTI!

ILM3:14-20

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

SILLÄ SINÄ SANOT: MINÄ OLEN RIKAS,MINÄ OLEN RIKASTUNUT ENKÄ MITÄÄN TARVITSE! AIKA KOVAA TEKSTIÄ! HE EI TARVINNUT EDES JEESUSTA! KUN MEILLÄ ON OIKEALLA TAVALLA ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI,ME HUOMAAMME ALIN OMAA MITEN PUUTTEELLISIA JA VAJAVAISIA ME OLLAAN! ME HUOMATAAN MITEN PALJON ME TARVITAAN JEESUSTA JA HÄNEN ARMOAAN JA SOVINTOVERTAAN…SILLOIN KUN ME OLLAAN OIKEALLA TAVALLA KÖYHIÄ,NIIN SILLOIN ME OLLAAN JEESUSTA TARVITSEVIA JA MEILLÄ SÄILYY OIKEALLA TAVALLA KILVOITTELEVA MIELI,ETEENPÄIN MENEMISEN MIELI! ME EI JÄÄDÄ LEPÄÄMÄÄN JA PAISTATTELEMAAN HENGELLISILLÄ RIKKAUKSILLA VAAN ME RIENNÄMME KOKO AJAN ETEENPÄIN VOITTOPALKINTOA KOHTI ETTÄ SEN SAAVUTTAISIMME! ARMOSTA,AAMEN…

HEBR6:9-15

Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.
10. Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12. ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
13. Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14. ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”;
15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

 

 

 

 

 

 

 

Helsingintien puhe 30.9.2015

Uskovan käytös toisia ihmisiä kohtaan

Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi, vanhoja naisia kuin äitiäsi, nuorempia naisia kuin sisariasi, siveästi ja puhtaasti. (1.Tim.5:1-2)

Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. (2.Kor.13:11)

Fil 4:2. Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa.

Fil. 2:2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

Fil 4:4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

Ps. 32:11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

Fil. 3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.

1 Tess. 5:16 Olkaa aina iloiset.

Fil 4:5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

Jaak. 5:8-9 Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.

9. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.

1 Tim. 2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

Kokeilumielessä tulkitaan seuraava tekstikokonaisuus tarkoittamaan pelkästään suhtautumistamme lähimmäiseemme:

Fil 4: 3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.

4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

Kun tuota tekstiä lukee tulkiten niin että jokaisessa jakeessa kohde on lähimmäinen enkä minä itse, siitä tulee aikamoinen opetus lähimmäisen rakkaudesta. Esim jakeen 8. teksti: ”kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;”

Kiitämmekö me Jumalaa jos lähimmäisellämme on joku avu tai vaikka lähimmäisemme puheesta 90% ärsyttää meitä ja vain 10% on mielestämme hyvää josta voisi kiittää Jumalaa? Kiitämmekö Jumalaa lähimmäisemme kunnioitettavista piirteistä, vai kiroammeko hänen huonoja piirteitään?

Noita jakeita tietysti voi soveltaa monella tavalla, mutta joskus on hyvä lukea Raamattua siitä perspektiivistä että meidän maailmamme napa ei ole me itse vaan Jeesus Kristus ja hänen käskynsä rakastaa lähimmästämme kuin itseämme.

Fil 4:

14 Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.

17 Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.

18 Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on ”suloinen tuoksu”, otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.

19 Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.

Käytöksemme ja asenteemme on esimerkki muille:

1 Tim 6:8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.

Meidän ei tarvitse ehdoin tahdoin hakeutua niukkuuteen, paitsi ainoastaan torjuaksemme ahneuden himoa ja ansaa voi olla viisasta luopua ylimääräisestä mammonasta ja tyytyä vähempään. Rakastammeko jotain tavaraa/mammonaa niin paljon ettemme halua luopua siitä?

Saamme nauttia Jumalan hyvyydestä ja myös yltäkylläisyydessä jos se on Herran tahto:

Fil 4:12. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.

Sellaisen asenteen kun voisi omata että tulkoon osakseni puute tai runsaus, voisin tyytyä Jumalan tahtoon ilman pienintäkään katkeruutta tai ilman pienintäkään pelkoa lankeamisesta ahneuden ansaan. Vain eläen täydessä luottamuksessa Jumalan viisauteen ja hyvyyteen. Se on tavoittelemisen arvoista. Jumala meitä tässäkin auttakoon ja olkoon armollinen.

1 Kor 4:12. me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme;

38. Johannes sanoi hänelle: Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä.

39. Mutta Jeesus sanoi: Älkää häntä kieltäkö sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.

1 Kor. 12:3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: Jeesus olkoon kirottu, ja ettei kukaan voi sanoa: Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä.

40. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.

Matt. 12:30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

41. Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.

5 Moos. 13:6 Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: ’Käykäämme palvelemaan muita jumalia’, joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet –

Luuk. 17:1-2 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!

2. Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.

Seuraavassa kohdassa Jeesus ei tietenkään kehota ketään silpomaan itseään, vaan hänen käyttämistään kielikuvista voi ymmärtää miten isoja ja järeitä valintoja meidän tulee tehdä sen suhteen kuka/mikä meitä viettelee. Esim jos internetissä et voi vastustaa sinulle vahingollisille sivuille menoa, sinun täytyy harkita vakavasti internetyhteydestä luopumista.

Matt. 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.

49. Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.

3 Moos. 2:13 Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.

Hes. 43:24 Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne polttouhriksi Herralle.

50. Suola on hyvä mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.

Room. 12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Kol. 4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.

Hebr. 12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Jeesus käski meidän kuitenkin aivan ensiksi rakastaa Jumalaa ihan kaikista eniten, kaikesta mitä olemme, kaikella voimallamme. Tekopyhyyttä kuitenkin vältä! Ole rehellinen Jumalalle. Älä esitä jotain mitä et ole!

Valinta lähimmäisen ja Jumalan välillä on selkeä, Jumalan täytyy olla elämässämme aina ykkönen ihan kaikessa. Se vaatiikin taidollisuutta, nöyryyttä ja Jumalan johdossa kulkemista että osaamme kussakin tilanteessa puhua/kohdata lähimmäisemme viisaasti (eikä niin että me yritämme johtaa Jumalaa). Joskus voi olla viisasta ettei sano yhtään mitään, eli olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan! Nyrkkisääntönä voi sanoa että Paavalin kehotus olemaan lempeitä lähimmäistämme kohtaan on hyvä lähtökohta jokaiseen päiväämme. Jos perustelet ainaista kiivailuasi sillä että Jeesuskin kiivaili, tai Paavalikin kiivaili tms, kehotan polvistumaan Jumalan eteen ja rukoilemaan apua Herramme Jeesuksen nimessä.

Gal 1:

10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksenpalvelija.

1 Kor. 10:33 niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.

1 Tess. 2:4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

Jaak. 4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi,

Antti

Joistakin meistä uskovista saattaa joskus tulla ikäänkuin keitetty spagetti. Yritäppä saada sitä vaikkapa pöydältä sormilla kiinni, se on niin liukas ettei se tahdo pysyä otteessa. On helppo ulkoistaa ongelmat ja osoittaa sormella muualle kuin itseensä. Parannuksen teko ei ole kivaa eikä helppoa. Ei ole kivaa katsoa peiliin ja nähdä siellä suuri syntisäkki. Vastuuta omista valinnoista ei ole aina kiva kantaa. Helpompaa on syyttää kurittomuudestamme ja epäonnistumisistamme vaikkapa paholaista.

Psalmi 19:

8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.

9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

Silmä on ruumiin lamppu. Jos kiinnität katseesi maailman myrskyihin etkä Jeesukseen, katsot pimeyttä etkä valoa. Jos käytät aikasi katsoaksesi telkkarisarjoja joissa juonitaan ja vehkeillään, tai murhataan ja tapetaan, tai pääasiassa tapahtuu muuta pahuutta, katsot pimeyttä etkä valoa.

Kun katson Kristukseen, katson valoon. Pietarikin pysyi pinnalla niin kauan kun katsoi Kristukseen ja vajosi heti kun murehti myrskyä (Matt 14:29-39).

Matt 6:

19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Mielenkiintoista tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa on se mitä lukee ennen ja jälkeen ”silmä on ruumiin lamppu” -kohdan. Ennen ja jälkeen sitä Jeesus puhuu mammonasta.

Rahan ahneus on yksi pahimmista kuopista mihin ihminen voi langeta. Paavali kirjoittaa että rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri (1. Tim 6:9-10). Se ei ole ihan kevyt lausahdus!

Meille voi olla vaikea ymmärtää tuota ajatusta jonkun Herran palvelemisesta, kun useimmat meistä emme sinänsä palvele ketään ihmisiä kuten aikoinaan on orjat esim. voineet herrojaan palvella. Mutta aikoinaan kun ihmisillä oli ihmisiä omistajinaan, tai ruhtinainaan/kuninkainaan, näitä oli todella palveltava. Ja vain sitä yhtä pystyi palvelemaan täydellä antaumuksella. Sillä jos yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan näytät takamuksen. Jos yksi pyytää tekemaan jotain, et samalla voi lähteä toisen asioille. Mammonan palvonta todella on yksi vaarallisin rotko mihin voisin pudota. Jeesus sanoi että vaikea on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Mark 10:23). Jeesuksen mukaan minä en saa murehtia elannosta tai töistä. Jumala tietää minun näitä asioita tarvitsevan. (Matt 6:31-33) Jos uskon että hän pitää minusta huolen, minun ei tarvitse murehtia noistakaan asioista. Ja ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna, eihän se murehtimalla miksikään muuttuisikaan. Elatuksen murehtiminen on kuitenkin pois Jumalan kanssa vietetystä ajasta. Se on epäuskoa. Se on synti. Lähimmäisen menetyksestä tai vastaavasta johtuva sureminen on eri asia. Jos siis suret menetettyäsi rakkaasi, se on tietysti aivan eri asia. Jeesuskin käskee itkemään itkevien kanssa. Ei Jumala vaadi minua olemaan kylmä tunteeton kone vaan rakastamaan lähimmäistäni!

Ef5: 14. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!”

Parannuksen tekoa Jumala on saarnannut uskoville läpi raamatun historian. Parannuksen teko on henkilökohtaista vastuun ottamista omista teistämme. Minä ja sinä valitsemme mitä me telkkarista katsomme. Minä ja sinä valitsemme  lähdemmekö kauppaan ”shoppailemaan” asioita joita me emme tarvitse. Minä ja sinä valitsemme käytämmeko aikamme rukouksessa, seurakunnan kokouksissa, raamatun luvussa, lähimmäisten kanssa, Jumalan johdatuksessa, vaiko jossain muussa. Se on aivan meidän valintamme ja niillä on seuraukset. Parannuksen teko on oma valintamme. On myös olemassa vaihtoehto jossa me valitsemme omat tiemme, emmekä Jumalan meille viitoittamaa tietä.

Haggai 1:7 – Ottakaa vaari teistänne.

Apt 3:19. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.

Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Ps 81:

12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Ap. t. 14:16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;

Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,

25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Gal 5:24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

Gal 5:1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

1 Kor. 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

1 Piet. 2:16 niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat

Ef 5:15. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,

Sananl. 14:8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

Room. 16:19 Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.

Raamatussa mainittu viisaus ei rajoitu vain oman vaelluksemme tutkimiseen ja parannuksen tekoon, se suuntautuu myös tekoihin ja sanoihin lähimmäisiämme kohtaan:

Kol. 4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.

Room. 13:11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

1 Kor. 15:34 Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.

Kol. 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.

Joh. 8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”

Room. 6:18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

Room. 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

Room. 6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Gal. 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!

Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

1 Piet. 2:11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,

Gal5:25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Room. 8:4-5 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

Luuk 8:

4. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5. ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.
9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
10. Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
11. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
17. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
18. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.”
19. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20. Niin hänelle ilmoitettiin: ”Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua”.
21. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät”.

Joh 3: 36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

1 Joh 1:9 kehottaa meitä tunnustamaan syntimme että Herra antaa meille syntimme anteeksi. Eihän Jumalan tarkoitus kuitenkaan liene tehdä meistä käveleviä synnintunnustuskoneita, sillä useathan meistä rikkovat Herraa ja siinä sivussa toisiammekin vastaan joskus jopa monta kertaa päivässä. Kuitenkin Sana sanoo mm. Jaak 5:16 että ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne”. Eli tuossa ei kehoiteta lausumaan vain yleisellä tasolla ”Herra olen syntinen” -toteamusta, kuten ei alla olevissa sananpaikoissakaan. Syntisyyden tunnustaminen ja synnin tunnustaminen ovat kaksi eri asiaa. Mehän olemme kaikki syntisiä langenneen lihamme kautta. Minä kehotan sinua rukoilemaan tätä asiaa että mitkä synnit juuri sinun pitäisi tunnustaa lähimmäisellesi (jota vastaan olet rikkonut). Uskon että pyhä henkikin johdattaa meitä tunnustamaan ne synnit jotka vaativat tunnustamista lähimmäisellemme. Joskushan voi olla niinkin että jokin synti kalvaa meitä (pyhä henki siis vaikuttaa) kuten psalmissa 32:3 on käynyt, kunnes tuomme sen valkeuteen. Toki vihollinenkin osaa muistuttaa jo anteeksi annetuistakin synneistä, mutta se onkin sitten eri juttu. Mitä tulee Jumalalle syntiemme tunnustamiseen, siinä pätee vanha viisaus: Pidä Jumalan ja itsesi välillä mahdollisimman lyhyet tilivälit.

San 28: 13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Ps. 32:3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.

1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

San 28:14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Apt 19:18. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.

Vaikka parannuksen teko on henkilökohtaista, en voi luottaa itseeni tuomarina arvioitaessa mikä on hyvää ja mikä huonoa. Sen takia tämänkin tekstin alussa lukee tärkeä sanankohta: Herran käskyt valaisevat silmämme, tai kuten toisaalla sanotaan: Kristus valaisee meidät. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Minä tai sinä emme ole tie ja totuus saatika elämä. Ainoa koetinkivi jota vasten voin valintojani peilata, on Jeesuksen/Jumalan opetus. Ihmisviisaus ei ole sen rinnalla minkään arvoista. Älä lankea pois Raamatun opeista. Elämme lopun aikoja jolloin Raamattu kertoo sielunvihollisen kiljuvan kuin jalopeura ja pyrkivän erehdyttämään uskovatkin jos mahdollista. Älä sinä vain lankea siihen valheeseen. Älä luota itseesi liikoja, luota vain Jeesukseen.

Luuk 18:

9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10. ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Yksi tärkeimmistä asioista mitä täytyy uskon tiellä varoa on se ettei sinusta vain tule ns ”hyvää ihmistä” (kuten tuo äskeisen kertomukset fariseus). Sellaiset ”Hyvät ihmiset” nimittäin luultavasti menevät helvettiin. Pelastuvien joukkoon kelpuutetaan ainoastaan syntiset ihmiset jotka riippuvat kiinni Jeesuksessa ja armossa ja elävät parannuksen teossa ja jotka rakastavat Jumalaa kaikesta sydämestään ja lähimmäistä kuin itseään. Vielä kun olemme aralla tunnolla ja nöyrällä mielellä, meillä on myös terveellisen korkea kynnys lähteä osoittelemaan vierustovereita.

Matteus 7:

1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4. Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5. Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
6. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.
7. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Roomalaiskirjeen 7-luvun seuraavat jakeet ovat olleet minulle vaikea asia ymmärtää. Törmäsin internetissä Matthew Henryn selvennykseen jossa hän kertoo ao tekstissä Paavalin käsittävän miten kaukana hän on täydellisyydestä. Kun näitä jakeita vertaa kertomukseen varpaitaan tuijottavasta ja rintaansa lyövästä publikaanista joka pyytää Herraa olemaan hänelle armollinen, huomaan vahvan samankaltaisuuden.

Room 7:

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Kuitenkin sama Paavali kehottaa voimakkaasti parannuksen tekoon toisaalla kirjeissään! Onko tässä siis ristiriita? Ei. Parannuksen teko, siis virheiden katuminen, tunnustaminen ja meidän henkilökohtaiset valintamme, ovat aivan ensisijaisia uskon elämässämme. Sen ymmärtäminen, että pelastus saadaan pelkästään Jumalan armosta, ja että me tulemme aina olemaan syntisiä, ei poista vastuutamme JATKUVASTA parannuksen teosta.

 

Hepr 12:

1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”.
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12. Sentähden: ”Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne”;
13. ja: ”tehkää polut suoriksi jaloillenne”, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Synti on ennenkaikkea asenne Jumalaa kohtaan, teenkö niinkuin sanassa kehotetaan, vaiko niinkuin itse haluan. Syntiä on peitellä oma syyllisyytensä osoittelemalla vierustovereita. Niinhän jo Adamkin teki ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin” 1.Moos 3:12. Jos ihmiset lähelläsi houkuttelevat sinua syntiin, vaihda seuraa sillä huono seura hyvät tavat turmelee (1. Kor 15:33). Siis ihmiset jotka lähelläsi ovat, voivat saada sinut eksymään, ellet riipu kiinni Jeesuksessa kynsin ja hampain ja aina ensisijaisesti katso Jeesukseen, asiassa kuin asiassa.

Matt 7:1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Jumala haluaa sinut pois piilottelemasta syntejäsi ja syntisyyttäsi, valkeuteen. ”Ole minulle syntiselle armollinen”ja ”tunnustakaa syntinne toisillenne”. Jumala haluaa että sinulla on katse Jeesukseen, halu parannukseen, kaikki tai ei mitään. Tee parannus. nyt.

Jos et voi palvella kahta herraa: Jumalaa ja mammonaa, miten voit palvella Jumalaa ja lihaasi tai Jumalaa ja yhtään mitään muuta? Palvele vain Jumalaa. Pelastus on lähellä!

Ef 6:

10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

Siunausta sinulle ja perheellesi,

Antti

ODOTTAMINEN…

PS27:14

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

RAAMATUSSA PUHUTAAN PALJON ODOTTAMISESTA…KUN ME ODOTETAAN ERI ASIOITA,SE VAATII MEILTÄ LUJUUTTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ…JOS ME EI OLLA LUJIA JA KÄRSIVÄLLISIÄ ODOTUKSESSA,ME ANNETAAN HELPOSTI PERIKSI…VAHVA OLKOON SINUN SYDÄMESI.ODOTA HERRAA! ÄKKISELTÄÄN LUULISI ETTÄ ODOTTAMINEN OLISI HELPPOA MUTTA SE EI OLE! JOS MEILLÄ EI OLE LUJUUTTA EIKÄ VAHVAA SYDÄNTÄ,ME EI JAKSETA ODOTTAA HERRAA JA HÄNEN AIKAANSA KÄRSIVÄLLISESTI…

HEBR6:9-20

Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.
10. Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12. ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
13. Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14. ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”;
15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
16. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
17. Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,
18. että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
19. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
20. jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

NÄISSÄ JAKEISSA OLI PALJON MIELENKIINTOISIA KOHTIA ODOTTAMISEEN LIITTYEN…JA NÄIN AABRAHAM,KÄRSIVÄLLISESTI ODOTETTUAAN,SAI,MITÄ LUVATTU OLI…

1MOOS17:1-8

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra
hänelle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.”
3. Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
4. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
8. ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.”

AABRAHAM OLI SAANUT JUMALALTA AIKAS HUIKEAT LUPAUKSET…AABRAHAM KÄRSIVÄLLISESTI ODOTETTUAAN SAI MITÄ LUVATTU OLI!

ROOM4:16-25

Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
17. – niinkuin kirjoitettu on: ”Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” – sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
18. Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: ”Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”,
19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20. mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24. vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25. joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

JA AABRAHAM TOIVOI,VAIKKA EI TOIVOA OLLUT,JA USKOI TULEVANSA MONEN KANSAN ISÄKSI! MUTTA JUMALAN LUPAUSTA HÄN EI EPÄUSKOSSA EPÄILLYT,VAAN VAHVISTUI USKOSSA,ANTAEN KUNNIAN JUMALALLE! HALLELUJA!! MAHTAVIA KOHTIA! JA OLI TÄYSIN VARMA SIITÄ ,ETTÄ MINKÄ JUMALA ON LUVANNUT,SEN HÄN VOI MYÖS TÄYTTÄÄ!! SIIS AABRAHAMILLA OLI USKON HENKI! HÄN EI EPÄUSKOSSA EPÄILLYT JUMALAN LUPAUSTA VAAN VAHVISTUI USKOSSA…JA KÄRSIVÄLLISESTI ODOTETTUAAN SAI MITÄ OLI LUVATTU!! KUN ME ODOTETAAN HERRAA JA HÄNEN LUPAUKSIAAN,MEIDÄN TULEE ODOTTAA KÄRSIVÄLLISESTI,USKOSSA JA TOIVOSSA! EI EPÄUSKOSSA JA TOIVOTTOMUUDESSA!! MINKÄ JUMALA ON LUVANNUT,SEN HÄN TÄYTTÄÄ!! HALLELUJA! KUNNIA JA YLISTYS JA KIRKKAUS JA KIITOS MEIDÄN HERRALLEMME JEESUKSELLE KRISTUKSELLE JOKA TÄYTTÄÄ NE LUPAUKSET JOTKA HÄN ON MEILLE ANTANUT! MEIDÄN TULEE OLLA KÄRSIVÄLLISIÄ!

JAAK5:7-11

Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
8. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.
9. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
10. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
11. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.

HAB2:3

Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.

GAL6:9

Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.

HOOS10:12

Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.

PS126:5-6

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

OLKAA KÄRSIVÄLLISIÄ HERRAN TULEMUKSEEN ASTI! PELTOMIES ODOTTAA MAAN KALLISTA HEDELMÄÄ,KÄRSIVÄLLISESTI SITÄ VARTOEN,KUNNES SAA SYKSYISEN SATEEN JA KEVÄISEN…ME SAAMME AJAN TULLEN NIITTÄÄ JOS EMME VÄSY! KYLVÄKÄÄ ITSELLENNE VANHURSKAUDEN KYLVÖ,NIIN SAATTE LEIKATA LAUPEUDEN LEIKKUUN…JOTKA KYYNELIN KYLVÄVÄT,NE RIEMUITEN LEIKKAAVAT…HERRAN LUPAUSTEN ODOTTAMINEN VOI TUNTUA MONESTI PITKÄLTÄ…AABRAHAM TULI KANSOJEN PALJOUDEN ISÄKSI VASTA PITKÄN AJAN KULUTTUA…HÄN OLI OLLUT KUOLLEENA JO TIES KUINKA KAUAN…JUMALA TÄYTTI LUPAUKSENSA AABRAHAMILLE…MEISTÄ VOI JOSKUS TUNTUA ETTÄ TOTEUTUUKO JUMALAN LUPAUKSET…ONKO RUKOUKSISTA MITÄÄN HYÖTYÄ? ONKO HYÖTYÄ KERTOA IHMISILLE JEESUKSESTA? ONKO HYÖTYÄ YLIPÄÄTÄÄN TEHDÄ MITÄÄN JUMALAN VALTAKUNNAN TYÖN HYVÄKSI? VASTAUS: KYLLÄ ON! ME SAADAAN NIITTÄÄ KUN USKOLLISESTI JAKSAMME KYLVÄÄ EVANKELIUMIN SANAA…MONET USKOVAT OVAT SAATTANEET JO KUOLLA ENNEN KUIN HEIDÄN RUKOUKSIINSA ON TULLUT VASTAUS! KUN ME USKOLLISESTI ODOTAMME HERRAA LUJASTI,VAHVALLA SYDÄMELLÄ USKON HENGESSÄ,NIIN SILLOIN EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ KOSKA RUKOUSVASTAUS TULEE! PÄÄASIA ETTÄ LOPPUTULOS ON HYVÄ! MEIDÄN TULEE KÄRSIVÄLLISESTI RUKOILLA JA TODISTAA JEESUKSESTA JA TEHDÄ KAIKKEA SITÄ MITÄ JUMALA HALUAA MEIDÄN TEKEVÄN JEESUKSEN KRISTUKSEN TULEMUKSEEN SAAKKA…NÄYTTI MILTÄ NÄYTTI,TUNTU MILTÄ TUNTU! SE EI OLE NÄKEMISESTÄ EIKÄ KOKEMISESTA VAAN JUMALAN USKOLLISUUDESTA KIINNI ETTÄ HÄN VASTAA RUKOUKSIIN! ETTÄ IHMISIÄ PELASTUU JA JUMALAN VALTAKUNTA SAA VOITTOJA…MEIDÄN TEHTÄVÄMME ON ODOTTAA USKOLLISESTI KAIKESSA HERRAN AIKAA JA JOHDATUSTA…HÄN VIE KAIKEN PÄÄTÖKSEEN TAHTONSA MUKAAN…AAMEN!

LUUK12:35-48

Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
39. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.
40. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.”
41. Niin Pietari sanoi: ”Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?”
42. Ja Herra sanoi: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?
43. Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
44. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
45. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46. niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
47. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
48. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.